The Papers – Jarkko Martikaisen novelli lyhytelokuvana

Minulle tarjoutui tilaisuus katsoa The Papers – Tärkeitä papereita -lyhytelokuva ennen kuin se esitetään Suomen televisiossa sunnuntaina 29.9. Yle Fem-kanavalla. Kalle Kotilaisen ohjaama ja  Jarkko Martikaisen novelliin perustuva animaatio on esitetty myös Rakkautta&Anarkiaa-festivaaleilla tällä viikolla.

The Papers kertoo naapuruussuhteista tai pikemminkin siitä, miten eri tavalla me ihmiset toimimme arjessa, työpaikoilla ja muissa yhteyksissä. Ja kuinka vaikea on ymmärtää, jos toisen ihmisen tavat poikkeavat täysin omista.

Päähenkilö on säntillinen, hivenen takakireä, mies, joka on työpaikalla ahkera ja toteuttaa päivittäiset rutiinit kellontarkasti samalla tavalla. Hän herää aamulla, pakkaa kunnon eväät mukaan ja pyöräilee työpaikalle. Edes pyöräilyvauhti ei totutusta poikkea. Hänen naapurinsa toimii täysin päinvastoin: kulkee bussilla, röhnöttää herkkukasan kanssa, on lihava, kovaääninen ja laiska.

Kummankin toimintatavat tuntuvat silti miltei yhtä järjettömiltä. Pingotus on tehokasta, mutta ei näytä kovin luontevalta ja ihailtavalta toiminnalta sekään. Katsojalla on mielessään ehkä kolmaskin tapa, kumpikin tyyppi ärsytti ainakin minua. Mutta väistämätön yhteentörmäys – tai miten se tapahtui – yllätti minut täysin.

Animaatio kestää 10 minuuttia ja perustuu Martikaisen Pitkät piikit ja muita kertomuksia -novellikokoelmasta löytyvään kertomukseen (Like, 2005). En ole tuota kokoelmaa lukenut, mutta minua viehätti erityisen paljon se, että novellista on tehty animaatio. Tällaisia tekisin itsekin, jos osaisin. Pieniä, merkittäviä hetkiä, jotka jäävät kutkuttavasti avoimeksi ja lukijan, katsojan mieleisellä tavalla täydennettäväksi.

Löysin hienon luonnehdinnan netin kätköistä:
"Kotilan vinoileva animaatio on sekä visuaalinen että sisällöllinen karkkipussi. On harmillisen harvinaista törmätä kekseliäästi toteutettuihin, aikuisille suunnattuihin lyhytanimaatioihin, jotka pakottavat ajattelemaan muutakin kuin aina vain lähestyvää talvea. Jo pelkästään siksi, että uusia lyhytelokuvia näkee niin harvoin muualla kuin festivaaleilla."

Kannattaa lukea kokonaan Henna Raatikaisen arvio. Minua yllätti tieto siitä, miten animaatio on toteutettu.  Elokuvassa on oikeat näyttelijät (Lauri Warsta ja Tapio Wilska), jotka esiintyvät paperimassapäähineet yllään. Näyttelijät on kuvattu green screeniä vasten. Yllättävä ja kiinnostava ratkaisu!

Sunnuntain Lyhytelokuvaillassa näytetään myös muita elokuvia kahden tunnin ajan (alkaa klo 21.00), joten täytyy ehdottomasti nähdä näitä kotimaisia tarinoita lisää! Suosittelen muillekin!

Lisätietoja elokuvan kotisivuilta.