Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina
Tammi, 1978
Århundradets kärlekssaga
Suomentanut: Eila Pennanen
Kansi ja piirrokset: Henrik Tikkanen
Mistä: oma ostos
Luettu: yhtenä yönä heti Kansallisteatterin huikean Vuosisadan rakkaustarinat -näytelmän jälkeen.
Kotimainen klassikkorunokirja
Onhan tämä aivan mieletön teos! Olen lukenut aiemmin ainakin kahdesti, silti mikään ei tuntunut nahistuneelta ja kuluneelta. Päinvastoin. Vuosisadan rakkaustarina on teos, joka kuuluukin lukea useamman kerran elämän aikana. Tämänkaltaisia kirjoja on paljon, vielä enemmän kuitenkin kirjoja, jotka luetaan ja nautitaan kerran ja siirrytään seuraavaan. Monenkaltaisia kirjoja tarvitaan, sillä jos lukisi vain mahtavia kirjoja kaiket päivät ja yöt, tukahtuisi siihenkin.
Ja nyt kirjassa kolahti sekin, että olin juuri samana iltana nähnyt upean Kansallisteatterin esityksen. Ei näytelmä vain tästä teoksesta ollut, vaan monista muistakin kirjoista. Siksipä luin tämän heti yöllä ja aloitin heti perään Emman ja Unon.
Tikkanen humahtaa päähän, niin Märtä kuin Henrik.
Olen huono runonlukija, haluaisin lukea ja ymmärtää runoutta enemmän. Oikeasti häpeän tätä, etten niitä juurikaan lue. Olen lukijana siten vähän rampa. Monta kertaa olen myös todennut, ettei pelkkä runojen lukeminen anna minulle mitään, niihin täytyy keskittyä ihan erilaisella intensiteetillä. Täytyy olla sopivassa vireystilassa tai löytää sellainen kokoelma, jonka kanssa resonoi oikein.
Vuosisadan rakkaustarina on senkaltainen lukukokemus, että sen välittämän voiman ja tunteen ymmärtää, vaikkei omasta elämästä kaikupohjaa sanoille löytyisi.
Näin käy minulle joka kerta.
"Kysyt minulta
mitä sinä merkitset minulle
ja äkkiä
minusta tuntuu vaikelta
vastata --"
Vaikea on myös osata sanoiksi pukea, miksi lukukokemus on niin vahva.
Mietin vielä, että jatkaisin bloggausta, mutta jotenkin kaikki tuntuu nyt niin kovin lattealta. Tai liian pateettiselta. Joskus on oikeasti vain hyvä saada olla hiljaa ja nauttia ilman selityksiä. Luen kirjan vielä vuosienkin päästä uudelleen, ja jos minulla on tuolloin vielä tämä blogi, niin kirjoitan silloin, miksi luen kirjan aina uudelleen.
Minua paremmin ovat onnistuneet: Liisa, Karoliina, Sanna, Jaana, Kaisa.
Ihanaa, kiitos tästä, Hanna! Tarvitsen tämän varmaan juuri nyt. Aloitan vielä tänä syksynä! <3
VastaaPoistaVahva suositus. Yritän kirjoittaa vähän enemmän teatteriesityksestä, vaikka siitä alkaa olla jo viikko, kun kävin sen katsomassa.
PoistaTämä oli kyllä kerrassaan upea. En ole suuri runojen ystävä, ainakaan vielä, mutta tämä kyllä osui ja upposi minuunkin.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että tämän teoksen ymmärtää, vaikka ei olisi itse aivan samaa kokenut. Ja eikö se juuri ole yksi hienon taideteoksen ihmeistä: saada ymmärtämään erilaisia maailmoja.
VastaaPoistaJa hyvä, että myös näytelmäkin on hieno. :)
Tää on upea - kiitos vielä, että sain tän joku joulu takaperin sulta ja Jurilta lahjaksi! Tän luettuaan todella ymmärtää runoudessa piilevän voiman ja mahdollisuuden, ja toisaalta sen miten tärkeää on uskaltaa tarttua syvän henkilökohtaisiin asioihin. Usein mitä yksityisemmästä kokemuksesta on kyse, sitä voimakkaammin se puhuttelee myös yleisellä tasolla.
VastaaPoistaTämä on mieletön teos!
VastaaPoistaMärta on rautaa! Hänen teoksensa ovat kestäneet aikaa toisin kuin monet muut samoina vuosikymmeninä kirjoitetut.
VastaaPoistaTikkasen Vuosisadan rakkaustarina on kirja, jota ei unohda koskaan <3
VastaaPoista