Luen rentoutuakseni, luen viihtyäkseni, luen milloin mistäkin syystä. Usein kuitenkin siksi, että se on niin luontevaa, että yhden kirjan loputtua tartun uuteen – tai minulla on koko ajan monta kirjaa kesken. Olen kirjastosta lainannut nyt ohuempia Tammen Keltaisen kirjaston kirjoja, sillä välillä on ihana lukea kirja alusta loppuun kerralla ja samalla tutustua arvostettujen kirjailijoiden tuotantoon.
Muutama yö sitten valitsin yökirjaksi Antonio Tabucchin Taivaanrannan ja jostain syystä, en muista juuri mitään lukemisestani. Tiedän, että luin kirjan loppuun asti, käänsin kaikki sivut (noin sata väljästi taitettua sivua). Minulla oli varmaan lukiessa jo sellainen tunne, etten ihan kaikkea ymmärrä, mutta eiköhän se tässä matkan varrella selviä. En tiedä, en muista oikeastaan mitään muuta kuin sen, että tiedän aloittaneeni kirjan ja sulkeneeni sen lopulta, jonka jälkeen nukahdin saman tien.
Mietin aluksi, etten voi tällaisesta kirjasta edes blogata, kun minulla ei ole siitä paljon mitään sanomista, mutta toisaalta minua huvitti tämä muistamattomuuteni ja tarpeeni lukea kirjoja, vaikka silmät ristissä. Ei kukaan pakottanut minua lukemaan tätä teosta, jostain syystä yöllä kuvittelin kaiken selviävän, vaikka olen lukenut mielestäni melko vaikeaselkoista teosta puolinukuksissa. Ja on hauska kirjata blogiin myös vähän epäonnistuneimpia tai eriskummallisempia lukukokemuksia, jotka johtuvat oikeasti olosuhteista. Enhän lopulta osaa edes sanoa, että oliko kirja mielestäni hyvä vai ei.
Muistan etsivän, muistan, että joku oli kuollut, muistan ruumishuoneen ja selvitystyön, muistan, että jossakin vaiheessa etsivä haastatteli pappia. Muistan fontin.
En muista, että selvisikö lopulta kuolleen henkilöllisyys ja se, että kuka hänet oli murhannut. En edes muista, että oliko kirjassa edes tarkoitustakaan selvittää henkilöllisyyttä vai haahuilla vain syyllisyyden ja syyttömyyden välimaastossa.
Seuraavana päivänä etsin muita bloggauksia ja arvioita kirjasta, mutta löysin vain Kirjavinkkien arvostelun, jossa sanotaan näin: "Antonio Tabucchi on mielenkiintoinen kirjailija, jonka tiivis ilmaisu imee mukaansa. Tämäkin kirja — vain sata väljää sivua — olisi saattanut jonkun toisen kirjailijan käsissä paisua sivumäärältään moninkertaiseksi tiiliskiveksi asiasisällön ja sanottavan olennaisesti muuttumatta. Kun Taivaanrannan kerran käsiinsä saa, sen lukee saman tien loppuun. Suosittelen."
Minua vähän naurattaa, sillä minäkin luin kirjan alusta loppuun yhtä kyytiä, mutta en tiedä, kelle teosta suosittelisin, kun en siitä juuri mitään muista.
En osaa sanoa myöskään Tabucchista mitään, sillä tämä oli ensimmäinen kirja, jonka kirjailijalta "luin". Mietin, että lukisinko sen uudestaan paremmilla silmillä vai jättäisinkö Taivaanrannan painumaan muististani kokonaan ja lukisin tuoreeltaan jonkun ihan muun Tabucchin kirjan. Luin wikipediasta, että Intialainen yösoitto on hänen tunnetuimpia teoksiaan, joten pitäisi varmaan lukea se.
Tunnetko Tabucchia? Oletko lukenut Taivaanrannan? Ja ennen kaikkea luetko joskus kirjoja ihan liian väsyneenä?
Tammi, 1995
Il filo dell'orizzonte, 1986
Suomennos: Liisa Ryömä
Sivuja: 112
Italia, Keltainen kirjasto
Kiitos Hanna, ihana tietää ettei ole ainut joka ei aina ihan muista....<3 ja juu, luen väsyneenä, aika usein nukahdan kirja kädessä.
VastaaPoistaKun ei malta lopettaa kesken, vaikka lukemisesta ei mitään enää ymmärtäisikään. Harvoin mulle kuitenkin näin pahasti käy, etten muista koko kirjasta mitään.
PoistaLuin vuosia sitten Tabucchin kirjan Intialainen yösoitto (Like 2000), pidin siitä ja suunnittelin lukevani lisää Tabucchia. Se on kuitenkin jäänyt; ehkä joku kirja on pyörinyt kädessäni kirjastossa tai käväissyt kotonakin, mutta jäänyt lukematta.
VastaaPoistaHaluaisin lukea lisää, sillä en oikeasti voi väittää lukeneeni häneltä mitään, kun olen vain sivuja käännellyt ja en muista juonestakaan mitään, saati sitten muista asioista.
PoistaTabucchia ei kovin paljoa kirjablogeissa ole luettu, ehkä kaikki ovat lukeneet häntä ennen blogiaikaa.
En tunne tätä. Mutta tiedän tuon tunteen, kun lukee jotakin liian väsyneenä. Mulle kävi juuri Tiikerin vaimon kanssa niin, enkä muista puoliakaan koko kirjasta...
VastaaPoistaTiikerin vaimo pitäisikin lukea, hyvä kun muistutit. Linnea Kujerruksia-blogista nosti sen viime vuoden parhaaksi käännöskirjaksi, mutta en ole vielä ehtinyt lukea sitä.
PoistaLuen liian väsyneenä. Sain juuri vaivoin loppuun Suden Nostalgian enkä tiedä mitä siitä kirjoittaisin kun punainen lanka lienee multa hukassa. Ja siis ajattelin että tämä olisi ns. helppo kirja lukea.
VastaaPoistaKirjalle tekee kyllä joskus hallaa, ettei sitä malta lukea vireämpänä. Moni juonikuvio ja hieno tekstinpätkä jää huomaamatta, kun sivuja kääntää puolinukuksissa eteenpäin.
PoistaMutta taas jos kirja on niin sanottu lukusukkula, niin sen kyllä lukaisee vähän väsähtäneempänäkin.
Olen lukenut Tabucchilta Kertoo Pereira-kirjan (täällä toinen unohtaja, täytyi nimittäin googlettaa, minkä kirjan häneltä olinkaan lukenut ;)). Tykkäsin kirjasta vaikken siitä aivan hirvittävästi muistakaan. Ainoastaan kuumuuden, sitruunamehun ja kirjan herättämän matkakuumeem Potugaliin.
VastaaPoistaTuli kyllä halu lukea häneltä lisääkin, mutta Damasceno Monteiron katkaistu pää-teos palautui kirjastoon lukemattomana. Tabucchin kirjat taitavat olla aika seesteisiä ja hitaita temmoltaan, eivät taida siksi oikein sopia väsyneeseen olotilaan.
Mutta muistat kyllä kirjasta parhaat asiat, jos se oli vielä sellainen kirja, joka herätti matkahalut ja jätti myös makumuiston. :)
PoistaHuomasin kyllä, että kirja on liian seesteinen ja myös vähän "vaikeaselkoinen", mutta ajattelin että se on niin lyhyt, että ehtisin lukea sen ennen unia.
Hih, ihan noin totaalista väsymys-unohdusta en ole tainnut kokea (Tai ehkä en vaan muista? ;) mutta joskus kyllä tulee luettua turhan väsyneenä.
VastaaPoistaOlen huomannut, että jos hullaannun/koukutun jostain kirjasta ja päädyn lukemaan sen yömyöhällä loppuun nukkumisen kustannuksella, muistan vähän ajan päästä luultavasti vain sen huumaavan pakkolukea-tunteen mutta en pysty palauttamaan mieleeni juurikaan mitään siitä, mitä kirjassa oikeastaan tapahtui.
Ai niin, Tabucchista: en ole vielä tutustunut mutta hyllyssä on novellikokoelma Pieniä yhdentekeviä väärinkäsityksiä. Tulisikohan luettua vaikka tämänvuotisten novellihaasteiden puitteissa...?
PoistaOlen lukenut tämän mutta en itsekään siitä oikein mitään muista, ei tehnyt vaikutusta. Pari muuta Tabucchia (Kertoo Pereira ja Unien unia) vakuuttivat enemmän ja tarkoituksena on kyllä jatkaa herran tuotantoon tutustumista.
VastaaPoistaMinäkin tunnustan lukevani joskus liian väsyneenä. Seuraavana päivänä joutuu sitten harppomaan taaksepäin etsimään sitä kohtaa, jonka jälkeen kirjaimet ovat alkaneet vilistä silmissä ilman minkäänlaista ymmärrystä.
VastaaPoista:-D Mahtava postaus!
VastaaPoistaViimeksi eilen illalla oli pakko jättää kirja kesken, kun luin samaa lausetta uudestaan ja uudestaan enkä viidennelläkään kerralla ymmärtänyt mitä siinä sanottiin -> aika käydä nukkumaan.