16.1.2012

Tuomas Vimma: Raksa


Nappasin perjantaina töistä mukaani Tuomas Vimman Raksan (Gummerus, 2011) bussilukemiseksi. 438-sivuinen rakennus- ja remontointialaan liittyvä teos oli aiheeltaan niin kiinnostava, että lukaisin sen erittäin nopeasti. Puhun helppolukuisuudesta usein lukukokemusten kohdalla kuin se olisi joku ylivertainen hyve kirjallisuudessa, mutta niiden kirjojen kohdalla, joiden ansiot ovat selvästi nimenomaan tarinassa, pidän siitä että se kyseinen tarina sitten etenee niin ettei tarvitse laskea sivuja. Sellaisissa kirjoissa, jossa rakenne, kieli, tunnelma, tematiikka, vaikuttavuus, kokeellisuus, haastavuus, sun muut kiehtovat elementit vievät huomion tarinalta, en kiinnitä huomiota niinkään ajalliseen lukukokemukseen, vaan teokseen sinällään.

Mutta miten tämä kaikki liittyy ensimmäiseen vimmaiseen lukukokemukseeni. Raksassa minua kiehtoi oikeastaan vain sen kiinnostava tarina. Kirjan kanssa viihtymisessä ei ole mitään pahaa ja koin, että rakennusalan kiemurat ja jopa sen ahdistavat piirteet tulivat tutummaksi, vaikka en ole eläissäni itse osallistunut mihinkään remppaan. Vimma on omien sanojensa mukaan työskennellyt rakennustyömailla, haastatellut alan osaajia ja tehnyt muutenkin pohjatyötä, ja kyllä puitteet uskottavalta näin maallikosta tuntuivatkin. Toivon vain, että ylilyöntejä silti aiheen parissa tehtiin, eikä rakennusala ole tosiaan noin villi länsi, jossa harmaa talous kukoistaa ja pahaa-aavistamattomat ihmiset maksavat maltaita hämäristä lisälaskutuksista.

Jorin tapaan
minua vähän kummastutti henkilöhahmojen epäuskottavuus: vaikka päähenkilö Sami ei ole mikään perusduunari(mikä sellainen edes on), vaan johtaa työprojekteja puku päällä kohteissa, tuntee laatujuomat, -ruuat ja ennen kaikkea Helsingin, ei hän silti tiedä yhtä pääkaupungimme harvoista Michelin-tähden ravintoloista, Chez Dominiquea. Miten niin itseään täynnä oleva suhari, jolle hakaniemeläiset ovat jo merkittävästi maalaisempia kuin etelähelsinkiläiset, ei ole edes vahingossa kuullut ravintolasta. Tämä on nyt niin pieni yksityiskohta kirjassa, mutta kertoo myös siitä, kuinka teoksen henkilöhahmon asenteet voivat todella lukiessa minua, junantuomaa, käydä nyppimään.

Tarina yksinkertaisuudessaan näyttää mädäntyneen rakennusalabisneksen, hämäräpuuhat tavallisten ihmisten keittiörempoissa, sutkit kuittihuijarit, työmaiden alipalkatut veljemme idästä sekä - onneksi - yhden kunnollisen ja suoraselkäisen firman, jonne Sami hyväveli-verkoston kautta pääsee töihin. Hyperborea pitää liikkeessä nuori kolmikymppinen Danika, hänen hyvää sukupuuta olevan isänsä ollessa nimellisesti vielä toimitusjohtajana. Arvatakin saattaa, että kaiken bisnessotkujen ja konnankoukkujen sekaan sotketaan perisuomalaiset synnit: alkoholiongelma ja rähinärakkaus. Kömpelösti juoksutetut naisseikkailut veivät liikaa huomiota kiinnostavammilta aiheilta ja veivät lopulta myös liiaksi terää teoksen mahdolliselta yhteiskuntakritiikiltä.

En pitänyt Vimman kielestä ja taidan olla selvästi yleiskielisemmän dialogin ystävä. Teoksen viimeistelyssä olisi kaivattu vielä yksi kierros, sillä toisteisuus ja kirjoitusvirheet nousivat yllättävän paljon esiin. En vakuuttunut täysin, mutta en silti voinut jättää kirjaa kesken.

Jennin blogista voi vilkaista, alaa tuntevan lukijan kommentit. Norkulta taas teoksesta tekstinäytteen.

12 kommenttia :

  1. Samaa mieltä naisseikkailuista, minusta ne tuntuivat turhilta lisiltä tarinassa ja veivät vain huomiota siltä oikeasti kiinnostavalta asialta. Samoin koko Chez Dominique -kuvio oli minusta vähän turha mutka.

    VastaaPoista
  2. Raksasta oli juuri..olikohan se peräti viikon parin takaisessa Me naisissa putkiremonttijutun yhteydessä juttua. Tajusin, etten ole lukenut Vimmalta mitään, aikonut kyllä.

    VastaaPoista
  3. Norkku, etkö sie ollut lukenut myös muita Vimman kirjoja? Osaat varmaan Susalle suositella, että mikä olisi paras niistä. Mie varovaisesti lupaan lukevani häneltä myös jonkun aiemman teoksen, ihan vain kielen (josta en pitänyt) takia.

    VastaaPoista
  4. Hanna, minulla on muutama vuosi edellisistä
    Vimmoista, mutta yritetään...

    Helsinki 12 taisi olla se läpimurtotyö, vähän koppava ja överi sekin kyllä muistaakseni on... Kirjassa käytetään minusta Raksaa enemmän slangia, eli jos sen lukeminen ei kiinnosta, niin sitten en voi suositella tätä.

    VastaaPoista
  5. Koppavuus sentään pelasti tässä jotain, sillä on oikeasti hyvä vähän vetää hernettä nenään lukiessaan. :)

    VastaaPoista
  6. Minusta tämä on vähiten koppava Vimman teos, joten jos ei halua itsetietoista otetta, ei voi lukea häneltä mitään. :) Luulen, että mulle on jäänyt parhaiten mieleen myös tuo Helsinki 12, eli sitä minäkin suosittelisin, jos jotain muuta Vimman teosta kuin Raksaa pitäisi suositella.

    VastaaPoista
  7. Minulle Raksa ei ole tuttu, mutta tulin hihkumaan tänne, että sanoitpa hyvin tuosta helppolukuisuudesta! Kerrassaan kiteytettynä juurikin noin se menee =) Itse pyrin tuttavilleni (tai blogissa) kertomaan jos kirja on helppo/nopealukuinen, sillä ystäväpiirissäni on esimerkiksi sellaisia lukijoita, jotka haluavat lukea silloin tällöin suht. nopean ja helpon kirjan. Näitä ystäviäni ei esimerkiksi lyyrinen, tunnelmallinen, hitaasti kehittyvät kirja tunnu ominaiselta. Siksi minun mielestä tällaisten lukijoiden on hyvä välillä muistaa millaisia kirjoja voi tällaisissa tapauksissa suositella! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava viesti Naakku. Ajattelin viritelläkin tämän helppolukuisuuden ympärille Miten luet -sarjaan keskustelua piakkoin. :)

      Poista
  8. Tätä suositeltiin töissä eilen, mutta hieman arvelluttaa, tempaako minut mukaansa... :)

    VastaaPoista
  9. Vimma yrittää esittää rakennusalan tietämystään vähän liian kanssa. Hän käyttää rakennusurakan sopimusehdoista termiä RYS, mikä osoittaa tuntemuksen pinnallisuuden. MUutkin virheet vievät uskottavuutta. Kirja jankuttaa samoista asioista, mutta on helppolukuinen sadepäivän ratoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et uskokaan kuinka helpottava kuulla, sillä rakennus- ja remonttipuuhia ei kyllä tee mieli suunnitella tämän kirjan tietojen valossa.

      Poista
  10. Parikymmentä sivua olisi vielä Raksaa jäljellä. Nopealukuiseksi ja nykyaikaiseksi myönnän, mutta alituiset spaddut ja muu tyhjä täyte haukotuttaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!