 |
Gummerus, 2011/2009.
Sivuja: 142
Suomentanut: Leena Vallisaari
Genre: Psykologinen jännäri
On kidnappaustarina. Uhri ja roisto. Selkeä alkuasetelma, jossa tietysti sympatiat kulkeutuvat uhrin puolelle. Kunnes kuvio muuttuu täysin; pieni tiedonjyvä siellä täällä avaakin kidnappaustarinan asetelmat päälaelleen. Paha ei olekaan mustavalkoisen mustaa, kidnappaaja ei vaadi lunnaita saati seksiä. Uhka on silti koko ajan lukiessa läsnä. Takaumien kautta valottuu uhrin tausta, jolloin lukijan mieleen hiipii epämiellyttävä tunne dramaattisen teon oikeudellisuudesta. Mutta eihän niin voi ajatella!
Tiiviissä tarinassa näkökulmat kulkevat osapuolten välillä, jolloin lukijakin eläytyy vuoroin toiseen ja taas välillä toiseen enemmän. Miksi mies kidnappaa tämän naisen? Tunteeko nainen kaappaajansa menneisyydestä? Lukija tietää jo varhain, ettei tarinalla ole onnellista loppua, sillä välähdyksenomaisesti näkökenttä kulkeutuu pelastushenkilökunnan toimintaa seuraamaan. Kiinnostavaa psykologista draamaa, jossa tapahtumien intensiivisyys korostuu teoksen lyhyyden takia. Ei runsasta miljöökuvausta, ei pitkiä "kamera-ajoja", ei rönsyilevää kerrontaa. Juuri tiiviys, takaumat, unet ja lukijan itsensä täyttämät aukot pitävät teoksen kaikesta epämiellyttävyydestään huolimatta kiinnostavana.
"Mitä hän minulta oikein haluaa? Hän hyökkäsi kimppuuni, hakkasi minut, raahasi minut tänne ja pitää minua vankina. Onko hän tavallinen rikollinen? Miksi hän oikein otti minut mukaansa?”
Bunkkeri on kertomus ihmisistä, jotka ovat jo lähtökohtaisesti niin rikki, että heistä kaikista tulee lopulta uhreja. Se on yhtä aikaa erikoisen arvoituksellinen ja ennalta-arvattava. Tietysti näin kurjilla ihmisillä täytyy olla nyrjähtänyt lapsuus.
***
Muualta luettua:
Susa suosittelee teosta jännäreiden ystäville: nopea, tehokas lukukokemus intensiivisen tunnelman kera. Schenkel osaa kirjoittaa tällaiselle tarinalle odotetun tehokkaasti, lyhyesti, kuin nopein ruoskan iskuin.
Leena suosittelee erityisesti Schenkelin aiempaa teosta Hiljainen kylä.
Anki suosittelee lämpimästi ja antaa pisteitä yllättävästä lopusta. Noora puolestaan suosittelee pysymään suosiolla erossa tästä, sillä hänelle teos muistutti liikaa puuduttavaa Hollywood-elokuvaa, jossa edestakaisin pyöritetään uhrin ja tekijän valtapeliä.
***
Schenkelin vahvuus on tiiviys sekä tietty erikoinen tapa osata etäännyttää tarinaa tarvittaessa. Ei olla koko aikaa 'iholla' vaan katsotaan syrjästä, kaukaa, kunnes...
VastaaPoistaEhdottomasti paras on Hiljainen kylä. Se on taas kerran todistus Janten lain voimassaolosta, jostain ikiaikaisesta, mikä ei katoa koskaan.
Ei Bunkkerikaan ole huono, mutta Hiljainen kylä oli huomiotaherättävän hyvä ja toinen kirja Tapaus Kalteis kiitettävä. Uskon, että Schenkel vielä yllättää.
Bunker oli tosiaan ihan mielenkiintoinen lukukokemus. Olen unohtanut tuon Leenan suositteleman Hiljaisen kylän, pitäisikin varailla kirjastosta.
VastaaPoistaOih, pidin Bunkkerista todella paljon. Luin sen jälkeen kaikki suomennetut Schenkelin kirjat ja pidin kaikista. Blogistani löytyy.
VastaaPoista