Kuulin eilen huhun Ultra Bran paluukeikasta, joka vahvistettiin tänään todeksi. Eilen enteellisesti kuuntelin Sinä päivänä kun synnyin -levyä ja tänään luin Anni Sinnemäen esikoiskokoelmaa Sokeana hetkenä (Nemo, 2003). Kokoelma sisältää Ultra Bran ja Kerkko Koskisen levyiltä tunnettuja sanoituksia, mutta lisäksi 30 ennen julkaisematonta runoa. Kuvat Milka Alanen.
Olen niin onnellinen, mikäli saan liput ensi maanantain konserttiin, sillä pidän Ultra Bran musiikista valtavasti, erityisesti sanoituksista ja tunnelmasta. Olen pitänyt tätä Sinnemäen teosta aarteenani ja käyttöjälkiä siinä näkyykin. Välillä on vaikea lukea runoja kuulematta musiikkia, sillä huomaan toistavani tiettyjä säkeitä uudelleen kuin se olisi kertosäe. En osaa sanoa, että käykö tämä oikean runokirjan lukemisesta, koska pidän näitä niin vahvasti lyriikoina, mutta onko sillä lopulta niin väliä. Sanat joka tapauksessa merkitsevät pieniä tarinoita, muistoja ja tunnelmia. Kuvat yhdistettynä sanoihin tuovat kuitenkin tähän sydämelliseen liittoon jotain ihan uutta. Kirja on kuin musiikki, mutta myös erillinen, visuaalinen teos.
Luin Mervi Kantokorven kritiikin teoksesta, sillä hänelle ei musiikki ollut etukäteen tuttua, joten lukiessaan hän tarkasteli kokonaisuutta nimenomaan runoteoksena, ei lyriikkakirjasena:
"Sävellettäväksi aiotut runot poikkeavat usein muusta lyriikasta. Jo silmämääräisesti vertaillen havaitsee, miten säe ja säkeistörakenne, kertosäkeestä puhumattakaan, saavat laulurunoudessa toisenlaisia tehtäviä.
Tästä syystä Sinnemäen runot luettuina teksteinä vaikuttavat
muotoratkaisuiltaan toisteliailta ja muutamat musiikillisesti
välttämättömät kertosäkeet tuntuvat pelkästään jankkaamiselta.
Sitä vastoin niukka kuvallisuus, esimerkiksi metaforien täydellinen
poissaolo, ei tee tästä kokoelmasta mitenkään "vähemmän" runoutta.
Sinnemäen poetiikka varaa puheenomaisuudelle, ja hänen ilmaisunsa selkeä
viittaussuhde ympäröivään maailmaan on tärkeä osa tätä dialogisuutta."
Sieltä täältä napsin hyviä sanontoja, jotain naiseudesta, jotain vastuusta, jotain rohkeudesta ja tietysti rakkaudesta. Oudoimmissa runoissa on helpompi keskittyä, lukea sanoja kuulematta musiikkia. Runot lähtevät liikkeelle jostain tavanomaisesta, arkisesta havainnosta ja kulkevat johonkin suurempaan. Kertovat enemmän kuin pelkästä hiihtoretkestä Seurasaaressa tai eri kaupungeista. Kuvien ansiosta teos saa mahdollisuuden toimia itsenäisempänä, sillä taitavasti sommiteltu kuvien ja tekstin harmonia tuo uuden tulkinnan runoon. Muutakin kuin upea, mahtipontinen laulu tarjoaa.
Tämä kirja on minunkin aarteeni ja lukemisen jäljet näkyvät. Mutta niin ne saavatkin näkyä.
VastaaPoistaItse luen kyllä sanoituksia ilman musiikkiakin, mutta toki musiikki tuo niihin oman voimakkaan ulottuvuutensa. Esimerkiksi Joni Mitchelliä luen kyllä mieluusti ilman ääntäkin, hänen laulunsa ovat todellisia taideteoksia.
Minä ostin juuri liput UB:n keikalle, tuskin maltan odottaa!
Mie en pääse edes jonottamaan, odotanodotanodotan niin, että saisin myös liput. Onnea sulle niistä!
PoistaMulla oli kerrankin tuuria ja ilmeisesti riittävän nopea nettiyhteys. Toivotan onnea kamppailuun!
PoistaKaverini soitti ja sain kaksi lippua kaikista huonoimmille paikoille, mutta on liput kuitenkin!!
PoistaMinun on pitänyt lainata tämä kirjastosta jo monta kertaa, mutta aina olen unohtanut. Uskoisin kyllä, että minullekin moni näistä on ensisijaisesti lauluja.
VastaaPoistaHarmi, itse en pääse maanantain konserttiin mutta toivottavasti saat Hanna lipun!
Toivon samaa :) Kannattaa lainata, omani löysin joskus divarista kolmella eurolla ja tämän pariin on mukava palata.
PoistaOnnea Suketuksella keikka-lipuista, niin mielelläni minäkin olisin siellä kuuntelemassa UB:ta. Toivottavasti sinäkin Hanna saat liput!
VastaaPoistaOletko Hanna lukenut Anna Ahmatovaa, Sinnemäkihän on saanut paljon vaikutteita Ahmatovan runoudesta ja A:n runoja löytyy myös sävellettynä UB:n tuotannosta.
En ole lukenut vielä, huomasin muuten tänään, että hän tosiaan kiittää Anna Ahmatovan runoja innoituksesta.
PoistaAika vähän on sanoituksia tullut luettua irrallaan musiikista. Niitä luen tietysti levynkansien vihkosista mutta kyllä ne silti ovat minulle nimenomaan sanoituksia eivätkä runoja.
VastaaPoistaMuutamakin lauluntekijä on julkaisuut joitain runokokoelmia (Juice Leskinen ja AW Yrjänä tulevat mieleen) ja vastaavasti Leonard Cohen ja Patti Smith olivat runoilijoita jotka lähtivät tekemään musiikkia, eli on siinä tietty rajankäyntiä...
Mutta toisaalta on hyvä muistaa että sanoitus voi olla mitä parhain sanoitus olematta millään tavalla hyvää runoutta, esim. Yakety Yak, Tutti Frutti ja lukuisat muut varhaisen rock'n'rollin sanaroiskaukset.
Ai ne liput sitten tuli jo myyntiin?! Ja ilmeisesti meni. Höh. Mutta onnea Hanna (ja Suketus) lipuista!
VastaaPoistaMinullekin UB on hyvin, hyvin tärkeä "kasvubändi". En osaa sanoa, kumpi on hienompaa: musiikki vai tekstit, sillä ne niin tukevat toisiaan ja tekevät yhdessä musiikista täysin ainutlaatuista.
Aika harvoin olen varsinaisesti lukenut laululyriikoita erikseen, ilman musiikkia, mutta ne ovat minulle todella tärkeä osa musiikista. Harvoin jaksan kuunnella kappaleita, joiden lyriikat eivät kosketa tavalla tai toisella. Etsin aina hyvien laulujen sanat käsiini ja opin ne helposti ulkoa. Olen kova laulamaan. :)
Onnea lipuista, wau! Minullekin moni Ultra Bran biisi on rakas ja kovin tuttu.
VastaaPoistaLyriikat sinällään ovat minulle myös tärkeitä ja eivät vaadi minulla edes sitä musiikkia ympärilleen. Saatan hyvistä lyriikoista, jotka syystä tai toisesta puhuttelevat, ottaa itselleni talteen lainauksia jne.
Minusta taisi olla melkein kiinnostavampaa miksi he tekivät paluun kuin että he tekivät! Mutta ei vaan, hienoahan se on! =)
VastaaPoistaOnnea tosiaan lipuista! Ultra Bra on minulle rakas opiskeluajan suosikkiyhtye. Niin monta kertaa kävin ko. bändin keikoilla. Ja Ulra Bran myötä innostuin myös Anni Sinnemäen runoista. Tämä Sokeana hetkenä on mielestäni parempi kuin Aleksis Kiven katu, joka sekin on hieno.
VastaaPoistaKatri: Tekevät paluun Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjan vuoksi. Vaikka politikointi on vähän vaarallista, niin Jee!, sanon minä. :)
Mä melkein kaipaan sen musiikin lyriikoiden rinnalle. Se täydentää aina sen tunnelman, mitä niissä lyriikoissa haetaan. Ultra Bra on kyllä mahtava bändi ja yritin saada lippuja, mutta eipä onnistanut tällä kertaa. Toivottavasti tekevät keikkaa vielä tulevaisuudessakin. :)
VastaaPoistaOnnittelut keikkalipuista! Olin juuri sen verran myöhässä liikkeellä, että ehtivät mennä... Tämä Sinnemäen kirja on mielestäni monella tavalla kaunis ja tuo mieleen paljon muistoja. Täytyykin kaivaa tämä kirjahyllystä lieventämään lippuharmitusta!
VastaaPoistaJos kampanjaa haluaa vielä tukea lippuja ostamalla, kannattaa kokeilla perjantaina onneaan uudestaan tai kokeilla täältä. :)
VastaaPoistaHarvemmin tulee luettua laulunsanoja ilman että kuuntelisin samalla kyseistä laulua, eli aikalailla käsi kädessä menevät.
VastaaPoistaMinun eräänlainen aarteeni on Juho K. Juntusen HIM:stä kertova Synnin viemää,
lisäksi omistan Haydnin kirjoittaman HIM -kirjan, jota en ole edes vielä lukenut.
Toivottavasti saat liput Ultra Bran keikalle :)