12.12.2011

Miten luet: Kirjoja sieltä, missä kuljit...

Olen lähdössä kuukaudeksi Lappiin, Kolariin, kotiseudulleni joululoman viettoon. Pystyn tekemään töitä myös etänä ja alunperin tarkoitukseni oli kirjoittaa gradua siellä, mutta koska jouduin suureksi epäonneksi vaihtamaan jo aloitettua aihetta, (sillä juuri palautettiin samasta kirjasta, samasta näkökulmasta ja aiheesta tehty gradu, eikä tiedonvälitys proffien välillä ollut oikein kulkenut), minulla on myös enemmän aikaa nyt lomailla ja miettiä uutta aihetta. Ja lukea.

Aion myös lukea kovasti kehutut lappilaiset teokset: Rosa Liksomin Hytti nro 6, Katja Ketun Kätilön ja Pia Pesosen Urho Kekkonen Strasse. Olen Pesosen jo aloittanut, mutta halusin säästää loput oikeaan miljööseen. Muita mieleeni tulevia lappilaisia kirjailijoita ovat Paula Havaste ja Jari Tervo, mutta heiltä en ole lukenut vielä mitään. Äitini kovasti kehui Havasten kirjaa Kaksi rakkautta, joten voihan olla, että myös sen luen joululomalla.

Mukavasti nyt tänä vuonna on tullut kiinnostavia lappilaisia kirjoja, joten pääsen ahmimaan teokset kerralla. Vaikka olen kyllä miettinyt, että en tunnista kirjallisuuden Lappia ja hämmennyn välillä lehtikritiikeistä, joissa kehutaan teosten erinomaista lappikuvausta. Näissä kohdin mietin usein, että on luontevaa, etten tunnista kaikkea, sillä eihän koko Lappi näyttäydy samanlaisena, eikä kirjallisuus pyri toistamaan realistisesti kaikkea nähtyä-kuultua-naitua-maistettua-tunnettua, vaikka näin täällä etelässä joskus ehkä lipsahdetaan ajattelemaan. Silti nyt tuleviin teoksiin liittyy jo etukäteen jonkinlaista nostalgisuutta, sillä lähdenhän lukemaan niitä nimenomaan lappilaisten kirjailijoiden kirjoina ja haluan lukea ne kotiseudulla ollessani.

En silti yleensä metsästä nimenomaan kotiseutuni kirjallisuutta, mutta lämmittäähän se nähdä tuttu paikka ja nimi kirjassa. Kyrön kerjäläinen tutulla juna-asemalla, juuri divarista ostetussa lastenkirjassa päätepysäkkinä tuttu tunturi, suositussa kotimaisessa elokuvassa tutut maisemat. Kyllä se tuntuu silti lämpimältä.

Tästä herääkin kysymys, että miten te muut lukijat, luetteko kotiseutuunne liittyvää kirjallisuutta? Harjukaupungin blogiväki ainakin innostui Pasi Ilmari Jääskeläisen uusimmasta ja sai innostettua monet lukijat teoksen pariin. Mansikkakarnevaali-arvion kohdalla Katja jo tätä samaa asiaa kyseli, sillä hänen ajatuksensa teos vei nuoruuteen. Tuleeko muita esimerkkejä mieleen blogeista tai henkilökohtaisista lukumotivaatioista?

Onko kotiseuturakkaus yksi peruste valita kirja? Vai syy vältellä teosta? Haluatko lukea mieluummin tutuista paikoista vai mieluummin mahdollisimman kaukaisista? Tuleeko mieleen yhtään lukumuistoa, jossa tuttu paikkakunta olisi kuvattu mielestäsi täysin väärin?

Vielä hurjempaa yleistämistä.
Millaista on kotiseutusi kirjallisuus?

Lisäkysymys kirjoittajille: Koetko, että jotain kotiseudustasi näkyy teksteissäsi?


Lappiin sijoittuva kuvaus hakee yleensä teokseen jotain mystiikkaa tai rujoa alastomuutta. Ollaan joko kodassa noet naamalla ja manataan karhuja kavereiksi tai juostaan sääskiä pakoon aatamin ja eevan asuissa, mutta kaatokännissä, totta kai. Miten vain, aina manataan.


22 kommenttia :

  1. Pitää tulla erikseen kehumaan, että kuulostaapa ihanilta nuo lukusuunnitelmasi! Pakko kai yrittää nähdä jotain kultareunaa tuossa gradupilvessä :-/

    (Kotiseutukirjallisuudesta minulle ei ole mitään järkevää sanottavaa, kun en oikein ole mistään kotoisin ;-) )

    VastaaPoista
  2. En tieten etsi kotiseudulleni sijoittuvia teoksia, ja vähänpä saisin kasaan sillä menetelmällä. Mutta kyllä hyvin kuvattu kotiseutu tuo hyvään kirjaan vielä yhden ulottuvuuden lisää. RRRakastan Turkka Hautalaa osin siksi, että hän kuvaa niin vietävän hienosti kotikaupunkiamme. Myös Leena Landerin Liekin lapset oli sen vuoksikin loistava liukukokemus, että se kertoo lähiseutujen historiasta. Kyllä tuttujen paikkojen bongailu kirjoista on kivaa, mutta juttu toimii mysö toisin päin: on kiva käydä paikoissa, joista on aiemmin vain lukenut.

    VastaaPoista
  3. Joudun nyt vastaamaan tähän "tylsästi" helsinkiläisenä.. mutta kyllä se vaan on, että kyllä se vähän sykähdyttää kun huomaa että nyt liikutaan tutuilla kaduilla tai kulmilla. Elokuvissa se ei niinkään pysäytä, mutta kirjoissa kyllä. Toisaalta luen kai aika vähän (?) Helsinkiin sijoittuvia kirjoja, osittain siksi että luen enemmän ulkomaista. Mahtaako se sitten kertoa jostain kaukokaipuusta? ;)

    VastaaPoista
  4. Minä olen myös tylsä helsinkiläinen. Tutuissa maisemissa on tietysti omat etunsa, tunnelma ja paikka tulevat jollain lailla aidommiksi. Kauheasti en kotimaista kirjallisuutta lue, mutta muistan että olen esimerkiksi innostunut Jarkko Sipilän Takamäki-kirjasta, koska kerran kuvitteellinen murhapaikka oli ihan työmatkani varrella. Tuntui jännältä. :)

    Niin ja Westön Helsinki-sarja on kyllä ihana...

    VastaaPoista
  5. Ja minä tylsä espoolainen, en varmaan edes löytäisi kotiseutukirjoja, vaikka yrittäisin. ;) No, on niitä, mutta en ole lukenut mitään kirjaa varsinaisesti juuri kotiseudun vuoksi. Sen sijaan olen useinkin lukenut joko matkakohteen mukaisesti (ulkomailla kohdemaan kirjallisuutta, juuri Maa on syntisen laulun Lapissa jne.) tai unelmapaikan mukaisesti (esim. saaristokirjaa, kun olen toivonut että olisi kesä ja olisin meren äärellä).

    Lukusuunnitelmasi ja koko reissusi kuulostaa kyllä ihanalta, vaikka ei pelkkää lomailua olekaan. :)

    VastaaPoista
  6. Kun on kotoisin Kainuusta, on vaikea sanoa juuta ja jaata: Elias Lönnrot, Eino Leino, Ilmari Kianto (ei syntynyt Kajaanissa, mutta asunut siellä),Veikko Huovinen, Tittamari Marttinen... Ja myönnetään, ettei kaikkia näitä ole tullut kahlattua. Muun muassa Ryysyrannan Jooseppi on edelleen lukematta.

    Veikko Huovinen oli minulle kova juttu. Mutta tietysti sitten on erikseen ne, jotka ovat kirjoittaneet kotiseudusta. Juhani Ahon Rautatien sijoitan Poihjois-Savoon, josta on juurenikin.

    Oulu-kuvaukset sytyttävät erityisesti Pakkalalta. Oulun kadut tulevat näin tutuiksi.

    Nykyinen kotikaupunki Helsinki on aina ollut rakas Waltarin kuvaamana ja nyttemmin Westön jalanjäljissä.

    Jotakin sykähdyttävää siinä joskus on, kun kokee kuvattavan kotipaikkaa tai itselle rakasta seutua. Joskus kirja voi kuvata muuta paikkaa, mutta itse sijoittaa tarinan itselle tuttuun miljööseen.

    Nauti Lapista - minä lehahdan perässä. Siellä on jo lunta :D Valoa, valoa, valoa!

    VastaaPoista
  7. Minäkään en mitenkään etsi kotiseutuni kirjallisuutta, mutta onhan se aina plussaa kun tapahtumat sijoittuvat tuttuihin ympyröihin.

    Hienot lukusuunnitelmat sinulla. Minunkin pitäisi lukea tuo Kätilö kun sitä on niin paljon kehuttu.

    VastaaPoista
  8. Rakastan Eeva Tikkaa (ja toistelen tätä joka paikassa kaikkien kyllästymiseen asti), eikä se yhtään haittaa, että hänen kirjoissaan ollaan lähes poikkeuksetta tutuissa maisemissa ja puhutaan autenttista murretta. Mielelläni luen tai lukisin kotiseudulta Pohjois-Karjalasta muutakin kirjallisuutta, jos se on muutenkin mieleeni, mutta hirveästi sellaista ei ole tullut eteen. En ole etsimällä etsinytkään.

    Taisin Juhani Aho -postauksessa omassa blogissani juuri sanoakin, että Itä-Suomessa Kuopio tuntuisi minusta enemmän kirjallisuuskaupungilta, kun meiltä Joensuusta päin tulee enemmän musiikkia ja muutenkin esittävää taidetta.

    Olen kyllä asunut jo lähes puolet elämästäni pääkaupunkiseudulla. Täällä alkaa olla kaupunginosilla merkitystä. Olen asunut nyt muutaman vuoden Espoossa, ja tänne ei hirveästi taida sijoittua kirjoja (muuten kuin ehkä ironisessa mielessä), mutta Helsingistä minulle tuttua on lähinnä eteläinen kantakaupunki, josta on toki kiva bongata tuttuja kulmia kaunokirjallisuudestakin.

    Jaarittelun jälkeen vastaan vielä, etten erityisesti etsi kotikulmilta kirjallisuutta, mutta vielä vähemmän sellaista välttelen. Jos löydän hyvän kirjan, joka sijoittuu kotiseudulle tai kirjailija on sieltä kotoisin, olen kyllä ylpeä ja iloinen.

    VastaaPoista
  9. Oikeastaan koen löytäväni kotiseutuni Pölösen elokuvista, en niinkään kirjoista. Vaikka tietenkin olen yrittänyt löytää kotiseutuni myös Heikki Turusen teksteistä. Täytyy kyllä sanoa, että Turusen tekstit tuovat mieleeni vain Jokelan-juottamon, jossa kirjailijan olen joskus bongannut.

    Turusta en osaa paikallistaa oikein mitään kirjaa, ehkä Vareksen ja Apteekin olen jostain ohimennen huomioinut. Varmaankin jostain tv-ohjelmasta, koska en ole Mäkeä lukenut.

    Ja sitten taas Helsinki. Minusta on jännää huomata, miten monessa kirjassa juostaan Hämeentietä pitkin, joten kyllähän siihen kiinnittää huomiota. Ja nyt kun olen esim. Vallilan amiksen kellarikerroksessa juossut (en ole siellä töissä!), niin Timo Saarto ja Vaitelias poika muistuu mieleeni.

    Kirjoissa kuvataan näkymiä ihan kivasti. Mutta tulee mieleeni eräs leffa, jossa pyöräiltiin Turussa tuomiokirkon edessä ja hups, yhtäkkiä oltiinkin Ruissalon rannoilla. Sama hymy päällä. Siis tämä jossain levottomat-leffojen sarjassa.

    Lappi on mulle aika tuntematonta seutua sekä kirjoista että muutenkin olotilana...

    VastaaPoista
  10. Hauska huomata, että lappilaiselle koko lappi on kotiseutua, mutta espoolaiselle jo helsinki on vieraita maita. Välimatkat on nii-in suhteellisia. :)

    Tuonko Paula Havasteen joululomaksi kotiin? Se on mulla äitiltä lainassa, mutta vielä lukematta.
    Tv: sisko

    VastaaPoista
  11. Ihan heti ei tule mieleen paljon oman kotiseudun kirjallisuutta. Varpu Vilkunan nuortenkirjoista (etenkin Tumma nauha) tunnistan kotikaupungin täysin. Tosin kirjailija ei ole tainnut yrittääkään keksiä mitään kuvitteellista maaseutupitäjää, sillä kirjoissa mainitaan hyvin paljon Nivalan "maamerkkejä".

    Minulle tulee aina hyvä mieli, jos kirjallisuudessa törmään tuttuihin maisemiin. Joskus ärsyynnyn, jos kirjassa ollaan tietyssä paikassa ja väitetään näkevän jotain sellaista, joka ei siihen kohtaan näy.

    Toivotan oikein nautinnollista lomaa ja joulunaikaa! :)

    VastaaPoista
  12. Mukavia lukusuunnitelmia!

    Oman kotiseudun tunnetuimpia kirjailijoita lienee itse Juhani Aho sekä äkkiseltään tulee myös Eppu Nuotio. Vaikka olen lukenut melkein kaikki Nuotion kirjoittamat kirjat, tajusin vasta viime vuonna, että hänkin on Iisalmesta lähtöisin.

    En itse mitenkään tietoisesti etsi kotiseutuni kirjalijoiden kirjoja kuin myöskään tarinoita sinne liittyen.

    Kuuluisimpia Iisalmeen liittyviä osittain lienee taas Vänrikki Stoolin tarinat Koljonvirran taistelujen myötä.

    Kävin muuten itse Juhani Ahon yläastetta ;)

    VastaaPoista
  13. Niin ne välimatkat lyhenevät etelässä...itse olen alunperin kotoisin Vantaalta mutta länsi- ja itä-Vantaalla on aika vähän tekemistä keskenään, ja joku Tikkurilaan sijoittuva kirja menisi eksotiikan puolelle.

    Nykyisin helsinkiläisenä tuttuja paikkoja tulee toki silloin tällöin vastaan...

    Barcelonassa luin Tuulen varjon ja huvitti kyllä että Unohdettujen kirjojen hautausmaa sijaitsi ensimmäisen asuinpaikkani naapurikadulla ja Tomasin ja Bean koti taas parin korttelin päässä toisesta asuinpaikastani.

    VastaaPoista
  14. Itsekään en oikein koe olevani mistään kotoisin, mutta etenkin Sirpa Kähköstä lukiessa kuopiolaisuus ja savolaisuus pistävät rinnan rottingille.

    Kirjat ovat monella tasolla loistavia, mutta lisäarvoa niille tuo se, miten voin kuvitella omat isovanhempani kävelemään Kuopion katuja samanaikaisesti teosten hahmojen kanssa. Ties, vaikka tunsivat toisensa.

    VastaaPoista
  15. Minulle "kotiseutukirjallisuus" on tärkeää ja hyvä peruste lukea tietynlaista kirjallisuutta. Olen kotoisin Nurmijärveltä, jossa Aleksis Kiveltä ei voi välttyä. Tutustuin Kiveen (lähinnä Seitsemään veljekseen) oma-aloitteisesti jo ennen kuin se piti pakollisena koulussa lukea - ehkä siitäkin juontuu positiivinen suhtautuminen (toisin kuin usealla kouluaikaisella kaverillani).

    Olen lukenut monia Nurmijärveä koskevia kaunokirjallisia teoksia, kuten "Kirjallisia kuvia Nurmijärveltä", jotka toki mainitsevat Kiven, mutta esittelevät kuntaa myös muiden kirjailijoiden kautta. Sellaisten, jotka ovat esimerkiksi olleet vierailulla Nurmijärvellä. Myös Röykän sairaala, entinen Nummelan parantola Nurmjärvellä on kiinnostava, sitä käsitellään mm. siellä hoidetun Saima Harmajan "tuotannossa" (kirjeet, runot).

    Toisaalta olen kyllä hyvin kiinnostunut myös muista Suomen kunnista ja kaupungeista, ja esimerkiksi Lappi aiheena kiinnostaa vaikken ole siellä juurikaan käynyt. Joskus tiettyjä kirjoja lukeneena voi melkein kuvitella vieraan paikkakunnan kotiseudukseen...

    VastaaPoista
  16. Helsinkiä kuvataan Westön teoksessa Missä kuljimme kerran ja muistaakseni Lang, ja luultavasti Leijat Helsingin yllä, Komissario Palmut ovat hyviä Helsingin kuvaajia. Turkua kuvataan Vareksissa, sitten on poikakirjoja Kotkasta/Karhulasta jne.

    Minulle paikka ei ole keskeinen, kunhan se on uskottava.

    VastaaPoista
  17. Katja, en tieten tahtoen. Nyt vain kävi niin, että tänä vuonna toin blogiini Luvian murteella kirjoitetun kirjan kotipitäjästäni sekä kolahti lujaa tuo Kirjeitä kiven alle, kun ensin on Karjala, josta äitini suku tulee ja sitten samassa kirjassa vielä länsisuomalaisuutta murteineen, eli on kuin olisi kotona ollut.

    Sen sijaan, en millään tajua, miksi olin niin kotonani Ketun Lapin murteessa, vaikka minulla ei ole muuta kuin turistikokemusta Lapista. Sanon suoraan sen: Mikä on isompi kokemus kuin saada viettää joulu Lapissa lukien Katja Ketun Kätilöä!

    VastaaPoista
  18. Mielenkiintoinen kysymys. Sanoisin, että kotiseutu vaikuttaa ehdottomasti kirjavalintaan, mutta on eri asia, jaksaako kirjan lukea loppuun. Esimerkiksi Mansikkakarnevaaleja en varmaan olisi ilman Suonenjoki-yhteyttä lukenut. Samoin tartuin Pasi Lampelan novelleihin siksi, että Lampela on viettänyt lapsuutensa Suonenjoella, vaikkei tarinoitaan sinne sijoitakaan.


    Mutta kaiken kaikkiaan itäsuomalainen kirjallisuus on jotenkin tuttua, sijoittuupa kertomus sitten Savoon, Pohjois-Karjalaan tai Kainuuseen. Etelä-Karjala on jo vieraampi. Minulle Pohjois-Savossa ja -Karjalassa ei itse asiassa ole kovinkaan paljon eroa ehkä siitä syystä, että asuin lapsuuteni Savossa ja aikuisena sitten yli 10 vuotta Joensuussa. Samanlaisia sutkauttelevia viäräleukoja joka puolella. <3

    Minua muuten hymyilyttää tuo hdcaniksen kuvaus Itä- ja Länsi-Vantaan eroista. Totta! Itäpuolella asuvana en ole koskaan käynyt esimerkiksi Martinlaaksossa, mutta sitten maalainen Sipoo on jo osin tuttua, kun sen raja on tuossa muutaman sadan metrin päässä. :) Toisaalta itäisistäkin alueista monet, vaikka Hakunila, ovat ihan outoa seutua nekin. Pääkaupunkiseutu varmaan hajoaa siten, että sitä liikkuu ihan omilla kulmillaan tai suuntaa Helsinkiin.

    Helsinki on minulle edelleen, kuuden pääkaupunkiseudulla asutun vuoden jälkeen, hieman eksoottinen, kaunis ja kiehtova. Rakastan Helsinki-kuvauksia.

    VastaaPoista
  19. Kirjoitaromaani.blogspot.com14. joulukuuta 2011 klo 22.36

    Olen yrittänyt kirjoittaa tekstiä, jossa kotiseutuni kuuluisi henkilöiden repliikkien murteena, mutta olen onneton kadottanut murteen asuttuani täällä pääkaupunkiseudulla jo niin pitkään...

    VastaaPoista
  20. Minä en erityisemmin ole ajatellut kirjavalintoja tehdessäni kotiseutua, mutta jos tiedän, että joku on jostakin niiltä kulmilta, luen. Omissa teksteissä näkyy jotkut paikat, joissa olen asunut, mutta eivät tunnistettavasti.

    VastaaPoista
  21. Ja siis tsemppiä graduun ja ihanaa lomaa :)

    VastaaPoista
  22. Mä olen vantaalainen eikä tältä alueelta tosiaan kotiseutukirjallisuutta oikein löydy. (Mulla taas ei ole ongelmaa itä-länsisuunnassa, kun töiden takia on koko kaupunki tuttu.)

    Jos olisin muualta kotoisin, tuskin etsisin tietoisesti samaa aluetta koskevia kirjoja, mutta tuttuja paikkoja haluaisin silti löytää (silloin lukeminen tuntuu erilaiselta).

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!