Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö
Like, 2013
Kansi: ?
Sivuja: 253
Mistä: kirjastosta
Kotimainen esikoiskirja
Minulle tuli Sarianna Vaaran esikoisromaanista päänsärky. Ja vaikka päänsärky on ikävä asia, tällä kertaa se johtui siitä, että kertoja-Annan ääni ja tarinankuljetus liikauttivat jotain minussa. Minulla ei ole edes omakohtaista kokemusta skitsofreenisen tai muuten henkisesti sairaan ihmisen lähiomaisena, mutta kerronta sai minut tuntemaan ahdinkoa, surua, ärtymystä – ja yllättäen iloakin.
Eikä hyvän tarinan tarvitse aina liittyä lukijan omaan kokemuspiiriin, eikä oikeastaan edes millään tavalla koskettaa tai henkilöistä löytää samastumiskohteita. Mutta ei myöskään haittaa, jos kirja herättää ajatuksia ja tunteitakin. Siksi minulle tuli päänsärky. Mutta en voinut lopettaa lukemista tykytyksestä ja pääsirinästä huolimatta.
Huomenkellotyttö ei ole mikään väkevä kirja. Eikä turhan vakava. Eikä se kikkaile millään. Erikoista, ettei se selvästä autofiktiivisestä otteestaan huolimatta tunnu edes tunnustus- saati paljastuskirjalta. Se on "vain" hyvä tarina tyttärestä, jolla on sairas äiti. Tekstin rehellisyys tekee kirjasta voimakkaan, ja monille samankokeneille myös voimaannuttavan. Näin uskoisin.
Äiti on kirjailija, hermoheikko, joka tarvitsee ja käyttää liikaa lääkkeitä ja on aina aika ajoin osastohoidossa. Tytär on kuuliainen, kiltti ja rakastaa äitinsä kanssa käytyjä hyviä keskusteluja. Lapsuutta varjostaa ainainen pelko siitä, muuttuuko äidin mielentila liikaa ja osaako tytär tarpeeksi hyvin olla tukena ja turvana. Sisar on etääntynyt perheestä jo aikaa. Anna on tavallaan ihan yksin.
Annalla on äidin kaikki kirjat, mutta vasta omien opiskelujensa myötä hän kuulee eräässä kirjallisuuskatsauksessa opiskelijatoverin kertovan, mitä oikeasti yksi äidin kirjoista käsittelee.
"Ei se noin mennyt, ei se ollut tuollaista! Ei minun äitini ole noin sairas, ei hän kuule ääniä eikä kamppaile noin pahojen voimien kanssa. Ei tuo ole totta!"
Sarianna Vaara on Maria Vaaran (1931–1992) tytär. En ole lukenut vielä äidin teoksia, mutta kiinnostuin erityisesti hänen tunnetuimmista teoksistaan Likaiset legendat ja Kuuntele Johannes. Mutta kaikkein eniten haluaisin nyt lukea hänen nuortenkirjansa Annansilmät, joka kertoo 11-vuotiaasta Annasta, perheen vastuunkantajasta, jonka äiti on sairas ja isä alkoholisti. Sarianna on nimennyt omaan kirjaansa päähenkilön myös Annaksi. Hyvin mielenkiintoista!
Lue lisää: Anna minun lukea enemmän, Marjatan kirjaelämyksiä, Kirjasähkökäyrä, Tuijata.
Suosittelen kyllä tuota Vaaran Likaisia legendoja, oli tosi vaikuttava! Tämän luen kunhan saan jostain käsiini!
VastaaPoistaMuistan kun luin arviosi aikaa sitten, en ollut koskaan aiemmin kuullut Maria Vaarasta. Tai en ainakaan muistanut häntä. Nyt olen kovasti kiinnostunut, sillä Huomenkellotyttö oli taiten tehty.
PoistaAi, minäkään en ole lukenut tuota nuortenkirjaa. Voi miten mielenkiintoista, äidin ja tyttären kuvaus samasta tilanteesta. Luulen, että äiti-Vaara kirjoittaa arvostaen tyttärestään. Ties vaikka olisi halunnut tyttären lukevan kirjan anteeksipyyntönä ja kiitoksena. Senpä näkee. Nyt kirjaa varaamaan.
VastaaPoistaAion tehdä ihan samoin, kun pääsen täältä Helsinkiin. Minua kiinnostaa kovasti tämä, että molemmat kirjoittavat tavallaan myös toisilleen.
PoistaTämä asetelma sai minutkin kiinnostumaan molemmista kirjoista! Huomenkellotytön lainasinkin jo kirjastosta, mutta ehkä haen tuon nuortenkirjanluettavaksi myös.
PoistaTämä kiinnostaa minua kovasti, aion lukea kirjan, kunhan se tulee sopivasti kirjastossa vastaan. Rehellinen ja voimaannuttava lupaa hyvää. :)
VastaaPoistaTämä oli koskettava lukukokemus. Suosittelen.
VastaaPoistaKirjailija näyttää tarttuneen tärkeään aiheeseen. Kiitos hienosta tekstistä, tähän tartun, kun se joskus vastaani tulee.
VastaaPoistaKirjoitin juuri Annansilmät-kirjasta, kiinnostava pohtia kahta teosta vähän rinnakkain.
VastaaPoista