Amin Maalouf: Leo Afrikkalainen
WSOY, 2011
Léon l'Africain, 1986
Suomennos: Anna-Maija Viitanen
Sivuja: 442
Kansi: Anna Makkonen
Ranska, Libanon, Aikamme kertojia -sarja
Libanonissa syntyneen, mutta vuosikymmeniä Ranskassa asuneen Amin Maaloufin esikoisteos Leo Afrikkalainen on muistelmamuotoon kirjoitettu runsas seikkailukertomus. Joku ehkä ihmettelee luonnehdintaani, mutta päähenkilö Hasan al-Wassan/Johannes Leo Africanuksen elämäntarina on niin tapahtumarikasta, että lukiessakin meni pää pyörälle. Minua vaivasi myös aluksi, kuten Mariakin kirjoitti omassa arviossaan, että koska teos liikkuu ajallisesti, paikallisesti ja historiallisesti niin laajalla alalla, omasta elinpiiristäni hyvin etäällä, että ennen lukemista pelkäsin, että saako siihen tarpeeksi tarttumapintaa. Tämä piirre viehätti teoksessa, sillä sen runsaus pakotti lukemaan tarkkaavaisesti ja koin lukiessani suurta iloa, tuntui että kirja viihdytti ja sivisti samanaikaisesti. Mutta tämä yltäkylläisyys tapahtumissa ja henkilöhahmoissa myös etäännytti ja olin välillä ihan läkähtyä, kun en meinannut muistaa henkilöiden nimiä.
Minua viehätti, että luvut oli jaettu vuosien mukaan ja ne oli nimetty aina kulloisenkin tarinan mukaisesti, vaurauden vuosi, salajuonen vuosi, kaappauksen vuosi ja niin edelleen. Lukujen alussa oli myös merkitty vuosiluvut tarkkaan sekä gregoriaarisen että islamilaisen kalenterin mukaisesti. Vaikka teksti oli kirjoitettu muistelmina Leon pojalle, itse tarina etenee kronologisesti eteenpäin alkean vuodesta 1488 ja päättyen vuoteen 1527. Sen lisäksi pääluvut oli jaettu paikkakuntien mukaan, missä Leo kulloinkin pääasiallisesti vaikutti: Granadan kirja, Fésin kirja, Kairon kirja ja Rooman kirja. En väitä, että kirja olisi ollut sekava, mutta runsauden sarvesta oli ammennettu niin paljon aineksia teokseen, että kiitin tästä, että kiinnostavasta jaottelusta. Lisäksi siitä tuli mieleen uskonnolliset, pyhät kirjat, joten rakenne tuki näinkin aihetta.
"Missä sinä ikinä oletkin, haluavat jotkut aina tutkia mitä sinussa on pinnan alla ja miten rukoilet. Varo myötäämästä heidän odotuksiaan, poikani, varo taipumasta siihen mitä enin osa ajattelee! Ovat he sitten muslimeja, juutalaisia tai kristittyjä, on heidän otettava sinut sellaisena kuin olet tai menetettävä sinut."
Kirja on valitettavasti alati ajankohtainen. Uskonsotien (tai sotien ylipäänsä) järjettömyys näyttäytyy yksilötasolla jopa siinä, ettei päähenkilö aina itsekään tunnu tietävän kenen sulttaanin, hallitsijan, paavin tai auktoriteettihahmon nimeen hän eniten tukeutuisi. Hän tuntuu tulevan kaikkien kanssa toimeen, siksi hänet lähetetään ympäriinsä sopimaan kauppasuhteista, rauhasta ja selvittämään kiistoja. Hän on diplomaatti, hyvin kielitaitoinen ja sivistynyt mies. Rakkaudessa kiihkeä, ja teoksen romanttisuus toi hyvää vastapainoa tylsemmille "sotajutuille". Ihmissuhteet yhteiskunnan myllerryksissä ovat aina kiinnostavaa luettavaa.
Leo Afrikkalaisen suurimpia teemoja ovat juuri uskontojen ja erilaisten kulttuurien yhteentörmäys. Mitä tehdään idässä ja mitä lännessä, suvaitaanko toiseutta ja vierasta käytöstä. Kuka omistaa toisen ihmisen? Voiko orja olla joskus vapaampi kuin uskonnollisten dogmien alla elävä ihminen? Ei mitään pieniä kysymyksiä, mutta tässä teoksessa tuntuu olevan kaikkea. Rakkautta, sotaa, elämän viisauksia, seikkailua ja historiallisiin tapahtumiin nojaava pohja.
Suosittelen niille, jotka lisäävät mieluummin vähän enemmän kuin vähemmän mausteita.
21.10.2012
Amin Maalouf: Leo Afrikkalainen
kirjainten virrassa
Hanna / Kirjainten virrassa
klo
10.00
Tunnisteet:
esikoiskirja
,
Libanon
,
Maalouf Amin
,
punainen
,
Ranska
,
teemaviikko
,
WSOY
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Vou, kuulostaapa jotenkin... Erilaiselta. Voisin silti hyvin tarttua tähän, sivistyminen Afrikkaan tai Libanoniin saati sitten vuosisatojen takaisiin tapahtumiin liittyen siellä ei kyllä tekisi pahaa.
VastaaPoistaSuosittelen, sillä kirjassa oli silti sitä jotain. En osaa oikein kuvailla, ehkä se muistutti myös vähän vanhoja satuja ja tarinakokoelmia, vaikka olikin muuten hyvin "nykyaikainen".
PoistaAmin Maaloufin Samarkand oli ensimmäinen kirja, jonka blogiini toin! Kirja täynnä uskonsotaa, mutta myös rakkautta.
VastaaPoistaOlisin takuulla lukenut tämänkin, mutta olen tosi, tosi laiska lukemaan sodista, Myöskin Samarkand vaati syvää keskittymistä, sillä runsaudessa löytyi - siinäkin.
Sie olet lukenut niin paljon kirjoja, tuntuu että tunnet jokaiselta kirjailijalta ainakin yhden teoksen. :) Täytyy joskus lukea Samarkand, sillä viehätyin runsaudesta, vaikka se uuvutti niin, ettei ole ihan hoppua uuteen Maaloufiin tarttumaan.
PoistaOi, ihana suosittelu, tämä on siis minulle!
VastaaPoistaEtkä ole kyllä edes ainoa joka tätä on suositellut...
Olisipa mukava lukea kirjasta muita arvioita vielä. :)
PoistaKiva kun luit ja kirjoitit tästä! Tosiaankin viihdyttävä kirja, mutta ei kevyt. Kieltämättä sotakuvauksia oli minunkin makuuni liikaa (viitaten Leenan kommenttiin :)).
VastaaPoistaMie olen nyt lukenut monta kirjaa "sinun perässä" ja olen ajatellut niistä aivan kuin sie. Vannon, etten matki sinua. :)
PoistaHypistelin tätä muutama päivä sitten kirpparilla, mutta en sitten kuitenkaan ostanut. Tämän luettuani harmittaa hieman, sillä kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaMie olen kerännyt näitä "punaisia" kirjoja hyllyyn monia, sillä lukemattakin päätin että tämä on sarja, jota haluaisin keräillä. On ollut mukava lukea tasokkaita käännöskirjoja monta peräkkäin, mutta nyt kaipaan taas kotimaista.
PoistaKiva lukea tästä! Luin tämän muutama vuosi sitten ja pidin muistaakseni, mutta mielikuvaan itse kirjasta taitaa sekoittua yleinen onnistumisen ilo, koska tämä oli pisin ja vaikein kirja jonka siihen asti olin lukenut ranskaksi. Sotakuvauksia en muista, mutta ne eivät kyllä yleensä ole minun heiniäni... Lienenköhän hypellyt sivuja yli? :D
VastaaPoista*nostan virtuaalista hattua*
PoistaLuit tämän ranskaksi, wow. Mie olen nyt haaveillut, että yrittäisin omaa saksan taitoani elvyttää, mutta taidan aloittaa lastenkirjoilla ja sarjakuvilla.
Tämä on varmasti juuri sellainen kirja, että vaatii aikaa ja keskittymiskykyä, jotta saa sen parhaimman lukukokemuksen. Mutta kun tämä kuuluu tuohon "punaiseen sarjaan", lukenen minäkin tämän varmasti joskus ;)
VastaaPoistaVau! Lukulistalle.
VastaaPoista