Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä
Otava, 2014
Sivuja: 348
Mistä: ennakkokappale kustantamosta
Kotimainen dekkari
Yllätyin erittäin positiivisesti tämän uutuusdekkarin kanssa, sillä sen luettuani olisin voinut saman tien jatkaa seuraavaan osaan. Ihan harmitti, etten päässyt etenemään tarinassa tämän enempää, niin oivallinen dekkarisarjan avaus tämä oli. Oikein klassinen murhamysteeri menneessä, 1920-luvun Helsingissä.
Kalle Björk on ministeriön virkamies, mutta töissä hän ei paljon taida viihtyä, sillä rikostutkimus ja poliisien kanssa murhien ratkominen vie suurimman osan päivästä. Ilta-aikaan Kalle pyörittää useampaa naista, mutta kaikkia eri syistä ja melko kunniakkain elkein. Tämä puoli päähenkilöstä on erittäin kiinnostava, sillä hän tavallaan myös vähän ajautuu näihin tilanteisiin naisten kanssa -- osin sukulaissuhteiden velvoittamana, osin rikosten vuoksi ja osin himon ja velvollisuudentunnon sekoituksesta. Nämä tarinanjuonteet antavat osviittaa siitä, että ehkä seuraavissa osissa näillä suhteilla on enemmänkin merkitystä, mutta tämä ensimmäinen osa on kyllä puhtaanmehevä salapolisiiromaani.
Sisällisodan jännitteet tuntuvat joka käänteessä, samoin säätyerot. Kalle kulkee molemmissa rajavedoissa keskellä. Se sopii hänen rauhaa rakastavaan ja ratkaisukeskeiseen luonteensakin hyvin. Tarmonpesä miettii mieluummin, kuka murhasi August Siltalan, kuin keskustelee sodasta, sankaruudesta ja kuka kuuluu pettureihin. Päähenkilö on mielenkiintoinen, hänestä paljastuu tarinan aikana uusia puolia ja voi vain arvailla, miten tuleva häntä muuttaa.
Yön sydän on jäätä -dekkarin lopussa on mielenkiintoinen lista vanhoista ja nykyisistä kadun- ja paikannimistä. Lukiessani olinkin välillä ihan ymmälläni, sillä en ollut aiemmin täällä Helsingissä törmännytkään sen ja sen nimisiin paikkoihin.
Taustatyö on tehty huolella, muttei tarina ja henkilöhahmojen rakentaminen ole onneksi jäänyt historian havinan jalkoihin. Vetävä, jollain sellaisella salakapakkamaisella röyhkeydellä ja viettelevyydellä. Aiemmin en ole Hämeen-Anttilan kirjoista niin paljon perustanut, mutta tämä teos toimi mulle kuin luoti. Onneksi hän on tuottelias kirjailija, ja toivon, että jo keväällä sarja saa jatkoa!
Myönnän, etten ole Hämeen-Anttilaa kokenut aiemmin omaksi kirjailijakseni, mutta nyt kyllä tämän arviosi myötä kiinnostuin tästä kirjasta. Aiemmin lukemistani olen pitänyt Sokkopelistä, joka myös on ovela ja vetävästi kirjoitettu (paitsi että sen loppu lässähtää mielestäni pahemman kerran). Tämän painan nyt mieleeni, kiitos! :)
VastaaPoistaMinäkin pidin kirjasta, vaikka sitä olisi kyllä voinut jäntevöittää vielä. Tuntui siltä, että ensimmäiseen osaan oli esitelty kaikki mahdolliset henkilöt ja paikat. Mielenkiintoista nähdä, kasvaako henkilögalleria vielä seuraavissa osissa vai näilläkö pelataan.
VastaaPoistaMinä pidin Hämeen-Anttilan kahdesta ensimmäisestä, mutta seuraavat eivät enää iskeneet ja viimeisiään en ole edes lukenut. Tämä voisi kuitenkin olla hyvä, liikutaanhan siinä lempivuosikymmenelläni ja ihanassa Helsingissä. Kiitos siis tästä arviosta, tätä voisi harkita.
VastaaPoistaOnpa hauskaa! Hämeen-Anttila on ollut minulle sellainen "ihan ok"-kirjailija. Tätä salapoliisiromaania voisin kyllä kokeilla, 20-luvun Helsinki kuulostaa villiltä!
VastaaPoistaLuin just, ja tykkäsin. Olisin oikeastaan voinut olla 20-luvun Helsingissä vähän pitempäänkin. Minusta kirjailija oli onnistunut hyvin ajan ja paikan kuvauksessa, oli helppo solahtaa Kalle Björkin aikaan ja maailmaan. Jännittävä päähenkilökin - saa nähdä mitä hänestä vielä kehkeytyy.
VastaaPoista