Wsoy, 2014
Dark Places, 2009
Suomennos: Maria Lyytinen
Sivuja: 381
Mistä: ennakkokappale
yhdysvaltalainen jännäri
Halusin lukea lomallani jotain oikein nopealukuista, ja kirjapinosta valikoitui Gillian Flynnin jännäri Paha paikka. Flynn on minulle tuttu kirjailija Kiltti tyttö -romaanista, josta tein viime kesänä jutun Olivia-lehteen, mutten koskaan ehtinyt sitten blogiin tehdä omaa juttua. Pidin tästä teoksesta vielä enemmän, vaikka Kiltin tytön juonikäänteet olivat yllätyksellisempiä minulle. Kummankaan loppuratkaisu ei täysin vakuuttanut, mutta muuten pidän kyllä oikein paljon Flynnin tavasta rakentaa koukuttavia käänteitä ja jännitettä tarinaan.
Pidin erityisesti siitä, että valtaosa henkilöistä oli jotenkin nyrjähtäneitä ja epämiellyttäviä.Varsinkin päähenkilö Libby Day, jonka perhe tapettiin raa'asti 25 vuotta aiemmin ja jonka veli istuu linnassa syyllisenä näistä teoista. Libbyn todistus seitsemänvuoden ikäisenä on ollut yksi merkittävä todiste siitä, että Ben on syyllinen. Vuosien kuluttua Libby alkaa tulla kuitenkin toisiin ajatuksiin, sillä hän tapaa Kill Club -nimisen, murhamysteereistä kiinnostuneen salaseuran jäseniä, jotka vakuuttavat, että tutkinnassa on tehty useita virheitä. Mutta voiko Libby luottaa enemmän tuntemattomien ihmisten tutkintoihin kuin itseensä ja muistoihinsa?
Murhamysteerit ovat aina jo omalta osaltaan kiehtovia kirjoissa ja hyvissä tv-sarjoissa, mutta vielä enemmän pidin siitä, mitä kaikkea muuta Flynn oli kehitellyt henkilöiden taustoihin. Kuinka Libby on elänyt vuosikaudet lahjoitusten avulla ja kuinka rahavirrat hupenevat vääjämättä, kun hän ei ole suloinen pieni lapsi, perhetragedian uhri, vaan tympeä ja työtävieroksuva aikuinen nainen. Kuinka Benin nuoruusajan tyttöystävä on rikkaan perheen ainoa lapsi, mutta joka käyttäytyy kuin "roskaväki". Kuinka Benistä on kiinnostunut loputon määrä naisia, jotka haluavat pelastaa murhaajapolon. Norkun lailla pidin synkkyydestä henkilöissä ja tarinassa.
Paha paikka oli loppua lukuun ottamatta erittäin mehevä jännäri, jonka luin nopeasti ja jonka jälkeen jäi oikein vauhtisokeus päälle. Haluan vain lisää lukusukkuloita. Kesällä minulle käy näin usein, mutta oikeastaan nyt haluaisin lukea oikein kunnon perinteisiä arvoitusdekkareita. Flynnin jälkeen luin nimittäin yhden tiiliskiven, joka koukutti yhtä lailla mutta joka oli valtaisa pettymys muuten. Koukuissakin on ansansa. (Tämmöisen latteuksen keksin sitten tähän loppuun, heh)
Ahmaisin kirjan parissa päivässä. Samoin kävi näköjään monille muillekin, ainakin Sonjalle, Kirjasiepolle ja Arjalle.
Kiinnostavalta vaikuttaa - erityisesti nuo "nyrjähtäneet henkilöt" :)
VastaaPoistaNiinpä kävi, mehevä on hyvä sana tähän, vaikka kuten sanoit, loppu ei ole aivan yhtä mehevä kuin muu osuus lupaa. Jotenkin tuntuu kauhelta sekin, että aina odottaa vain rajumpaa ja kamalampaa. Mutta silti ei inhottavampaa, kuten Erik Axl Sund. Pakko lukea, vaikka kädet pitää pestä aina lukemisen jälkeen. Flynn on suorastaan hienostunutta siihen verrattuna. Taitava tarinan rakentaja!
VastaaPoistaSamaa mieltä siitä, että tämä oli hieman parempi kirja kuin Kiltti tyttö. Toisaalta en malta odottaa, että Kiltti tyttö elokuva tulee leffateatteriin :-)
VastaaPoistaTässä oli tosiaan mieleenpainuvan epämiellyttäviä - ja kiinnostavia! - ihmisiä... Ovat molemmat Flynnit olleet hyviä koukuttamaan! :-)
VastaaPoista(Vai on Kiltti tyttö tulossa elokuvana - pitää ehdottomasti nähdä :D)
Flynnin dekkarit ovat alkaneet pikkuhiljaa kiinnostaa. Kiltti tyttö tuntui jakavan kovasti mielipiteitä ja aloin vähän ajatella, ettei se taida olla minun kirjani, mutta ehkäpä kuitenkin uskaltaudun kokeilemaan... :)
VastaaPoistaTein yhden 'kunnon' kirjan väliin ensimmäisen maailmansodan alkamisen muistolle ja jatkan nyt lomailua. Mietin mihin tarttuisin ja aloitin kahta dekkaria niin, että luin molemmista pari sivua: Flynn voitti ja nyt todella nautin, että koko kirja on vielä edessä...
VastaaPoista