6.5.2014

Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty


Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty
Tammi, 2014
The Lowland, 2013
Suomennos: Sari Karhulahti
Sivuja: 438
Kansi: Timo Mänttäri
Mistä: oma ostos

Keltainen kirjasto täyttää tänä vuonna 60 vuotta, ja olin mukana kirjasarjan hienossa juhlassa, jossa Jhumpa Lahiri luki uutuuskirjastaan tekstikatkelman ja suomentaja Sari Karhulahti saman kohdan suomeksi. Maria on kirjoittanut juhlasta lisää, kannattaa käydä lukemassa bloggaus.

Ostin kirjan, sillä halusin päästä pian lukemaan sen kokonaan ja samalla sain kirjailijan omistuskirjoituksen. Jännitti, vaikka kohtaamisemme oli hyvin lyhyt ja rutiininomaisen asiallinen. Lahiri on silti yksi suosikeistani, kolme neljästä teoksesta on luettu ja Tuoremaa – kuulemma se kaikkein paras – odottaa jo hyllyssäni. Kaiman luin nyt yhtä aikaa Tulvaniityn kanssa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Takakannessa on hieno lyhyt luonnehdinta: "Tulvaniitty on tarina veljeksistä, jotka maailma loitontaa toisistaan ja rakastavaisista, jotka kuolema erottaa." Subhash ja Udaya ovat kirjan alussa lapsia, he viihtyvät toistensa seurassa, ovat hyviä koulussa ja kiinnostuneita ympäristöstään. He ovat parhaat ystävät. Aika nopealla leikkauksella siirrytään aikuisuuteen ja niihin eroihin, minkä tähden toinen veljeksistä lähti Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja toinen halusi jäädä Intiaan. Muuttaa Intian poliittisten ääritoimien avulla, hyvää tarkoittaen, keinoja kaihtamatta.

Alku on aika hidas, oikeastaan vasta joskus 150 sivun kohdalla tarina lähtee vetämään. Tämä varoituksena! Oli kiinnostava lukea Intiasta 60–70-luvuilla, mutta silti se kaikkein mielenkiintoisin tapahtuu Yhdysvalloissa, minne Subhash jäi asumaan. Hän ei pysty palaamaan lopullisesti kotiinsa Intiaan, vaikka niin oli ollut puhe alun alkaen perheen kesken. Elämä uudessa maassa on helpompaa ja sillä tavoin hän samalla saa etäisyyttä veljeensä ja kunnioittaa parhaalla mahdollisella tavalla tätä. En aio paljastaa, miksi ja miten hän sen tekee, sillä se on oikeastaan koko asetelman juju.

Kulttuurierojen ja perhesuhteiden kuvaajana Lahiri on kiitelty ja arvostettu, ja hän on erittäin taitava myös tässä kirjassa kuvaamaan sitä, miten lamauttava voi pienikin salaisuus olla. Lukiessa oli mielekästä pohtia, kuinka tarpeen näitä salaisuuksia oli kasata. Ja kuinka paljon kannattaa odottaa perheenjäseniltä ymmärrystä ja rakkautta, joka perustuu valheeseen.

Takakansi jatkaa vielä: "Vuosikymmenien ja maanosien läpi kulkeva vaikuttava romaani kuvaa, kuinka perhesiteet lopulta määrittelevät, keitä olemme." Aikajänne on tosiaan kirjassa pitkä, mutta päähenkilöiden kehittyminen tarinan aikana hämmentävän olematonta. Pidin siitä, että heidän valintoihinsa ja käytökseensä sai tuskastua. Itse en olisi toiminut samalla tavalla, mutta en haluakaan lukea kirjoja vain samankaltaisista ihmisistä kuin mitä itse olen. Hieno teos!

6 kommenttia :

  1. Petjakin on päässyt tutustumaan Lahiriin! Hauska kuva.

    Hyvä, että pidit kirjasta. Minäkin aion lukea tämän jossain vaiheessa. Olen lukenut Lahirilta Tuoreen maan ja Tämän siunatun kodin, pidin molemmista, mutta jälkimmäisestä enemmän.

    VastaaPoista
  2. Tämä siunattu koti on tuttu ja oli hyvä kokemus. Nämä uusimmat suomennoksetkin kiinnostavat kovasti. Tarina kuulostaa vetävältä, ja Intia on aina yhtä käsittämätön ja siksi kiehtova. Kiitos innostavasta arviosta, Hanna!

    VastaaPoista
  3. Luin kirjan, ja kirjoitin siitä myös. Mulle ei tullut edes alussa kuvaa, että kirja olisi hitaasti lähtenyt käyntiin. Lahirin paras kirja tämä ehdottomasti!

    VastaaPoista
  4. Luin tämän englanninkielisenä ja kirjoitinkin tästä blogissani. Minulle tämä oli ennen muuta Gaurin kirja. Tapa, jolla Lahiri kuvaa Gaurin valintoja ja elämää on huikaiseva. Vieläkin menee kylmät väreet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama mulle, Gauri tosiaan tuli lähelle, pitääkin käydä kaivamassa sun juttusi esiin!

      Poista
    2. Kyllä, sitäkin. Olin ehkä liian salaileva jutussa, kun itselleni kirja ei ollut oikein kenenkään yksittäisen. Vaan jotenkin olosuhteiden ja tunteiden kirja.

      Jatkan pian pidemmin...

      Poista

Kiitos kommentistasi!