Philip Roth: Nöyryytys
WSOY, 2011
The Humbling, 2009
Suomennos: Arto Schroderus
Sivuja: 146
Aikamme kertojia -sarja
"Hän oli kadottanut taikansa. Sisäinen pakko oli rauennut tyhjiin. Hän ei ollut koskaan epäonnistunut teatterissa, oli aina ollut vahva ja menestyksekäs, ja sitten pahin tapahtui: hän ei pystynyt näyttelemään. Lavalle astumisesta tuli tuskaa. Varmuus siitä että hän oli loistava väistyi, ja sen sijaan hän tiesi jo etukäteen epäonnistuvansa. Niin kävi kolme kertaa peräjälkeen, ja viimeisellä kerralla ketään ei enää kiinnostanut, kukaan ei tullut. Hän ei saanut yhteyttä yleisöön. Hänen kykynsä oli kuollut."
Näin alkaa Philip Rothin Nöyryytys. Päähenkilö Simon Axler on kuuluisa kuusikymppinen näyttelijä, joka on kuitenkin menettänyt täysin itseluottamuksensa, teatterikipinän, lavakarisman ja vuorosanamuistinsa. Hän epäonnistuu roolissa kuin roolissa, vaimo kyllästyy avioliittoon ja lähtee ja jäljelle jää vain säröillä oleva maine, varallisuus ja halu tappaa itsensä. Axler miettii näytelmiä, joissa päähenkilö lopulta tappaa itsensä ja kuvittelee, että olisiko hänen loppunsa samankaltainen.
Nöyryytys on romaani vanhenemisesta, epäonnistumisesta, uuden nahan luomisesta ja nimensä mukaisesti niin nöyryytyksestä kuin nöyryyttämisestä. Se ei ole romaani, josta pidin varauksetta, sillä Arjan tavoin minuakin ärsytti teoksen ukko-fantasiat: "Ukkofantasialla tarkoitan keskittymistä miehen elämään, paljon seksiä
tai siitä fantasiointia, suoraviivaista oman onnen ja hyvän olon
tavoittelua, fyysistä toimintaa, vaikeutta päästä itsensä ulkopuolelle
tai nähdä naisia muina kuin oman olon välikappaleina."
Nöyryytyksen keskeisin naishahmo Pegeen Mike on nimeään myöten teoksessa kaikista kiinnostavinta, mutta samalla ärsyttävintä. Hän on nelikymppinen lesbo, Axlerin nuoruudenystävien tytär, joka jostain syystä hurahtaa tähän sisäänpäinkääntyneeseen ja elämänilonsa menettäneeseen mieheen. Pegeen kääntää takkia täysin, sillä hän muuttuu lähestulkoon yhden yön aikana poikatytöstä täysveriseksi edustusvaimoksi, tuhansien eurojen korkokenkineen ja vaatteineen. Muutoksesta ja suhteesta saadaan lyhyeeseen kirjaan edes jotain tapahtumia, mutta koin ratkaisun jotenkin seksistisenä, epäuskottavana ja sovinistisena. Mutta mielenkiintoinen se silti oli, sitä en kiellä.
Moitin ja kiitän siis samaa asiaa, seksikohtauksia.
Tämä on ensimmäinen Philip Rothin teos, jonka olen lukenut, enkä voi väittää, että olisin täysin ihastunut hänen tyyliinsä. Hän on palkittu kirjailija (mm.National Book Award, Man Booker, Pulitzer), joka on saanut myös Valkoisessa talossa kunniamerkin ja vuonna 2002 hänelle myönnettiin American Academy of Artsin korkeain kunninaosoitus, Gold Medal in Finciton. Kaiken tämän voin lukea kirjan liepeistä, mutta koska voin peilata tätä vain tämän yhden pienoisromaanin valossa, niin voin vain olettaa että jotain maskuliinisen kipakkaa minulta jää huomaamatta. Nöyryytys tuntuu välityöltä, hyvältä idealta, joka jää vähän kesken. Se on toisaalta kolmas osa neljän romaanin sarjasta, joten ehkä Jokamiehen (2007) ja Tuohtumuksen (2009) luettuani olisin ajatellut tästä teoksesta eri tavalla. Tai ehkä teemaviikkoni ensimmäinen kirja Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi oli niin hyvä, etten saanut Rothista tarpeeksi otetta.
Nöyryytystä ei ole blogeissa juurikaan luettu, mutta suomalaiset kriitikot kiittelevät sen nerokkuutta:
”Pulitzerilla ja lukuisilla muilla palkinnoilla huomioidun Rothin teksti on tuttuun tapaan taitavaa ja monitasoista. Rauhallisen pinnan alla sykkii vimma, joka tekee pienoisromaanista kokoansa suuremman.”
Maija-Liisa Mattila, Keskipohjanmaa
”Lyhyestä mitastaan huolimatta Nöyryytys on ansioiltaan painava. Se on parodian ja komediankin keinoin kerrottu vakava tarina luopumisesta ja sen vaikeudesta. Teos on kuulas läpileikkaus elämästä ja sen tarkoituksesta. Ehdottomasti Rothin parhaimpia.”
Arto Tuominen, Tiedonantaja
”Nöyryytys on painava kuvaus ihmisestä oman libidonsa kahleissa.”
Arto Virtanen, Parnasso
”Roth on mestari kuvaamaan ikäistensä miesten syvimpiä pelkoja.”
Antti Virolainen, Ilta-Sanomat
”Mestarillisen teoksen aihe voisi tuskin olla yksinkertaisempi tai käsittely suoraviivaisempaa.”
Putte Wilhelmsson, Aamulehti
”Philip Rothin Nöyryytys on vetävästi kirjoitettu teos, joka sivuaa monia mielenkiintoisia aiheita kuten vanhenemisen problematiikka.”
Veijo Hietala, Turun Sanomat
”Nöyryytys muistuttaa edeltäjiään niin kerronnallisesti, rakenteellisesti kuin temaattisestikin. Rothin kerronta on mukaansatempaavaa ja sujuvaa, toiminta keskitettyä ja monen rönsyilevän nykyromaanin rinnalla jopa pelkistettyä.”
Pentti Orhanen, Ilkka
”(…) Nöyryytys edustaa fiksumman laidan amerikkalaista nykyproosaa (…)”
Tommi Aitio, Salon Seudun Sanomat
10.10.2012
Philip Roth: Nöyryytys
kirjainten virrassa
Hanna / Kirjainten virrassa
klo
10.33
Tunnisteet:
punainen
,
Roth Philip
,
teemaviikko
,
Yhdysvallat
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Vähän hirvittää tämä Roth. Olen lukenut jostakin antologiasta pätkän kuuluisaa Portnoyn tautia, mutta niin nuorena, että sen varmasti hienot vivahteet jäivät huomaamatta kaiken sen runkkauksen vuoksi. Olen nyt kuitenkin hankkinut kaksi hänen romaaniaan (juurikin Everymanin eli Jokamiehen ja Tuohtumuksen) ja aion kokeilla.
VastaaPoistaEhkä naistenkin kehuma Ihmisen tahra olisi ollut parempi aloitus. En tosin hurmaantunut siitä elokuvanakaan, toisin kuin moni muu.
Hyvä bloggaus ja kiinnostava :)
VastaaPoistaTulen bloggaamaan Rothin Meidän jengistä muutaman viikon päästä eli teos on luettu ja arvio ohjelmoitu. Kaveri on taitava sananiekka, mutta minuun makuuni liiankin taitava, lukemassani teoksessa satiiria vietiin liian pitkälle (minusta :).
Jokke, minä en voi vastustaa Rohtia teoksissa, jotka olen häneltä lukenut. Minulla ei ole satiiria vastaan mitään. Pari myöhempää kirjaa Rothilta, jotka olen myös lukenut, mutta en alla maininnut, menivät jo kyynisyyden puolelle, joten tyydyn lukemaan eräitä Rothin varhempia kirjoja aina uudestaan ja uudestaan.
PoistaIhan hyvä ajoitus tekstillä, etenkin huomista ajateltuna. Katsotaanpa kenelle se Nobel sitten menee.
VastaaPoistaPhilph Rothia en ole lukenut, Joseph Rothia kylläkin.
Olen Rothista samoilla linjoilla Jukka Petäjän kanssa ja jaksan ihmetellä, että Roth ei ollut Nobel-ehdokkaana.
VastaaPoistaTätä kirjaa en ole häneltä lukenut, mutta kylläkin Amerikkalaisen pastoraalin, Salajuoni Amerikkaa vastaan sekä huikean Ihmisen tahran.Portnoyn taudista en muista enää mitään, mutta Ihmisen tahran olen lukenut monasti.
Tosin yhtä hyvin Nobel-ehdokkaana olisi voinut olla Ian McEwan tai Joyce Carol Oates.
Olen lukenut joskus muinoin Ihmisen tahran ja arvostanut sitä. Nöyryytys jätti hieman ristiriitaisen olon minuun.
VastaaPoista