6.3.2015
Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa
Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa. Tammi, 2015. Le Liseur du 6h27, 2014. Suomennos: Kira Poutanen. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. 189 sivua.
Olen tällä viikolla julkaissut jo kaksi bloggausta. Doris Lessing ja Joyce Carol Oates kuuluvat lempikirjailijoihini, kummankaan kirjoista en saa tarpeekseni ja iloitsen sitä, kuinka paljon minulla on vielä molemmilta lukematta. Hutejakin saa tulla, sillä sekä Putous että Ruoho laulaa olivat hienoja teoksia.
Jean-Paul Didierlaurentin Lukija aamujunassa oli minulle vähän kuin "heräteostos" kirjaston verkkosivujen uutuushyllystä. Varasin kirjan, sillä ajattelin sen olevan samankaltainen hieno lukemisen ylistys hyvällä tarinalla, kuten esimerkiksi Alan Bennettin Epätavallinen lukija tai Carlos María Domínguezin Paperitalo, mutta harmi kyllä "viehättävä aikuisten satu lukemisen taikavoimasta" ei kyllä sopinut minulle. Kirja on saanut kyllä jo valtavasti kehuja, mutten vain virittynyt tarinan ja kerronnan kanssa yhtään samalle taajuudelle.
Lukija aamujunassa on aiheeltaan kiinnostava mutta makuuni kerronta oli turhan lapsekasta ja suoraviivaista. Päähenkilö Guylain käy töissä kirjojen kierrätyslaitoksessa, jossa päivittäin makulointikone tuhoaa myymättä jääneitä kirjoja. Aamuisin hän lukee junassa ääneen näitä koneen sisuksista tuhoamatta jääneitä irtosivuja, ja kanssamatkustajat osaavat jo odottaa näitä lukuhetkiä. Yhden junamatkan aikana hänelle tarjoutuu kuitenkin tilaisuus päästä lukemaan toisen ihmisen päiväkirjamerkintöjä, ja niistä teksteistä hän todella lumoutuu.
Minulla on aina sama ongelma näiden ranskalaisten pinnalta kevyiden, syvältä syvien -romaanien kanssa. Pitkästyn ennen kuin jaksan lukea syvempiä merkityksiä. Luin kirjasta kuitenkin Ompun hyvän bloggauksen, ja vaikka oma lukukokemukseni jää enemmän seitinohuen puolelle, oli hyvä huomata, että elämänpainoa kirjassa myös on. Ompun luonnehdinta kirjan lopusta saa minut vähän harmittelemaan, että oman bussi- ja metromatkani aikana harpoin nopeiden silmien kanssa teoksen viimeiset sivut.
kirjainten virrassa
Hanna / Kirjainten virrassa
klo
9.37
Tunnisteet:
Didierlaurent Jean-Paul
,
esikoiskirja
,
Ranska
,
Tammi
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Hanna, en tosiaan oikein edes tiedä, miksi ihastuin tähän teokseen niin paljon kuin ihastuin. Tunnistan kyllä itsessänikin tuota samaa vaikeutta, mitä tulee ranskalaiseen nykykirjallisuuteen. Esim. Delacourtin Onnenkoukkuja oli minusta suoraan sanoen aika vaatimaton teos ja sekin on ollut hyvin suosittu. Lukija aamujunassa taas toimi minusta oikein hyvin sekä kevyellä että painavammalla tasolla. Vähintäänkin seitinohuen aamupäiväkännin veroisesti. :)
VastaaPoistaOnnenkoukkuja oli muuten myös näitä minulle melkoisen tympeitä lukukokemuksia. Foenkinoksen kirjatkin ovat jättäneet minut melko kylmäksi. En pidä erityisesti niiden kirjojen naiskuvasta.
PoistaRanskalaisilla kirjailijoilla ja elokuvilla on minusta 'syvällisyys' sellaisena lähtökohtaisesti annettuna yleisbrändinä, joka kokemukseni mukaan lopulta on vain pelkkää höttöä. Olen ehkä niin monta kertaa ollut ymmärtämättä hienoutta, josta olen muiden analyyseistä lukenut, että on kehittynyt pikkuinen epäluulo. Se on tietenkin turha yleistys- eihän kansallisuus ole ratkaiseva. Ja onhan niitä minullakin hyviä kokemuksia ranskalaisista, kuten edellinen ranskalainen nobelisti LeClézio ja Irene Nemirovskyn ranskalainen sarja. Mutta tämä siis arviosi perusteella näyttäisi taas kuuluvan siihen joukkoon joka vahvistaa käsityksiäni ranskalaisesta syvällisyydestä..
VastaaPoistaJotenkin helpottavakin lukea kommenttisi, sillä olen vähän nolostellut sitä, että moitin niin usein ranskalaisia uutuuskirjoja blogissani. En aina ymmärrä sitä hienoutta. Mutta ei se tosiaan ole maasta kiinni, sillä katsoin, että olen pitänyt myös Saganista, Darrieussecqista, Maaoufista, NDiayesta, Carrerèsta.. ja monista monista sarjakuvataiteilijoista.
PoistaHarmillista, etten voi muokata kommenttiani. Siis Maaloufista.
PoistaMinäkään en tästä täysillä hurmaantunut. Eniten häiritsi kieli, jonka koin paikoin turhan naiiviksi. Mutta moni tästä on todella paljon pitänyt, ja hyvä niin. :)
VastaaPoistaTästä on kyllä todella monet pitäneet, joten kirja varmasti lukijansa löytää, vaikka täällä on meitä riitasointujakin mukana menossa. :D
PoistaMinä ainakin nautin täysin siemauksin kirjasta Lukija aamujunassa! Ja luin sen siltä istumalta. Kiitos suomentajalle!
VastaaPoista