Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret
Atena, 2013
Good Woman of China, 2010
Englannin kielestä suomentanut: Taina Wallin
Sivuja: 304
Kansi: Emmi Kyytsönen
Asiaproosaa
Ihan kauhea myöntää, että pidin tästä kirjasta. Kauheaa siksi, että Xinranin Kiinan kadotetut tyttäret käsittelee nimensä mukaisesti kiinalaisten tyttölasten ikävää kohtaloa, eikä siinä ole mitään viihdyttävää. "Tyttövauva ei ole lapsi" -ajatus on sanellut ja varmasti yhä sanelee syrjäseuduilla pienten vastasyntyneiden kohtalon. Kiinalaissyntyinen toimittaja-kirjailija Xinran kertoo tässä hyvin henkilökohtaisessa teoksessa oman tarinansa lisäksi lukuisten muiden kiinalaisten äitien ja tyttärien tarinan. Kirjan agenda on välittää tietoa ja tarinoita adoptoiduille tyttölapsille, että mistä syystä heidän äitinsä ovat saattaneet joutua luopumaan heistä ja kuinka äidit yhä tyttäriään kaipaavat.
Kieltämättä teoksessa myös näillä kohtaloilla mässäillään, mutta toisaalta en tiedä, miten muulla tavoin Xinran olisi voinut asiansa välittää, muuten kuin tekemällä näistä lapsista ja äideistä lukijalle läheisiä. Minua ihmetytti, miksi Xinran toistelee samoja asioita kirjan aikana (muun muassa, että hän on saanut kuulla nämä tarinat pitkälti radiotoimittaja-aikoina ja hänellä on hyväntekeväisyysjärjestö, joka pyrkii lisäämään lännen ja Kiinan keskinäistä ymmärrystä), aivan kuin nämä tarinat olisi kirjoitettu alun perin itsenäisiksi kokonaisuuksi, ja joista on kasattu myöhemmin yhtenäinen teos.
Toistoa on myös tarinoissa, mutta se on teoksen tarkoituskin. Kiinan kadotetut tyttäret on narratiivinen tietokirja, ja teosta lukee kuin parhainta juonivetoista romaania. Paitsi, että tarinat ovat todellisia ja ikäviä. Ei sitä käy kieltäminen. Ja samalla haluan tietää ja olla tietämättä siitä, miksi tyttölapsi voidaan surmata heti syntymän jälkeen ja miksi orpokodit ovat pahimmillaan raakaa bisnestä.
En halunnut silti lopettaa lukemista, vaikka minua inhotti niin moni asia. Yksikään tarina ei noussut toista suuremmaksi, enkä nauttinut missään nimessä surusta ja lapsimurhista, vaan hyvästä lukukokemuksesta. Vähän ärsyttikin, että kirja niin koukutti, sillä olen tottumaton lukemaan tämänkaltaisia tietokirjoja. Sain kuitenkin lisätietoa asiasta, josta olin aiemminkin lukenut ja kuullut, ja tarinoiden imu kuljettaa sivuja kuin itsestään.
Yhden lapsen politiikka, poikalapsen perimisoikeus, hellyyden osoitusten kieltäminen tai suoranainen kykenemättömyys puhua tunteista, köyhyys ja perinteet, tapa ja politiikka. Kaikki yhdessä vaikuttavat siihen, miten tyttölapsia on kohdeltu ja millaiseen häpeään vain tyttöjä synnyttänyt nainen on joutunut. Kuitenkin tähän kaikkeen sisältyy vielä preesens. Eivät tavat ole hetkessä kadonneet, vaikka Kiina on viime vuosikymmeninä kehittynyt huimasti. Ja siihen sisältyy myös kysymys, koskeeko tyttöjen syntymäoikeuden kieltäminen vain Kiinaa.
Kirja on ajankohtainen ja samalla historiallinen. Se on sujuvasanainen ja kamala. Sen lukee hetkessä.
Ja se on erikoinen vastinpari, vaikkapa tälle kirjalle.
Minullakin odottaa tämä hyllyssä mutta pelkään verenpaineitteni puolesta...
VastaaPoistaMinulla on tämä parhaillaan kesken ja luulen että kokemukseni on aika samanlainen kuin sinulla. Tämä kirja herättää minussa vähän samanlaisia tuntoja kuin moni muukin uutinen tai tarina Kiinasta, hämmästyn, suutun tai tulen surulliseksi. Tai kaikkia kolmea.
VastaaPoistaJäin muuten miettimään sitä, onko Xinranin kirjoja julkaistu Kiinassa ja millaisen vastaanoton ne olisivat siellä saaneet. Kyselinkin vähän siellä asuvilta tutuilta asiasta mutta ainakaan he eivät tienneet Xinrania. (Tai sitten en osannut selittää asiaani kovin hyvin, tämäkin on mahdollista.)
Olin ajatellut tämän lukea ja tekstisi myötä aikomus vain vahvistui. Luin loppuvuodesta Lisa Seen romaanin Lumikukka ja salainen viuhka, joka pureutuu naisten ja tyttöjen asemaan Kiinassa. Tunteita ja ajatuksia herättävä kirja sekin!
VastaaPoistaTuo tyttölasten asema jaksaa aina vain ihmetyttää minua. Miten ihmeessä kiinalaisten suvut jatkuisivat jos yhden (poika!)lapsen politiikka toimisi? Elämän suuria mysteerejä.
VastaaPoistaTämän minäkin olen harkinnut lukevani, mutta katsotaan. Kuten Annikakin totesi, niin verenpaineet ja kiukku voivat nousta kattoon tätä lukiessa.
VastaaPoistaMinullakin on tämä hyllyssä ja olen sen lukemista hieman kaavaillut kuukauden lukuteemaani, joka käsittelee legendaarisia naisia ja onhan tuo kiinalaisten tyttölasten asema ollut aina tiedossani ja siksi kiinnostaa.
VastaaPoistaKirja alkoi (jollain kamalalla tavalla) kiinnostaa niin paljon että kävin nyt varaamassa sen kirjastosta, joten kiitos hyvästä arviosta, Hanna. Pelkään tämän aiheuttavan pahaa oloa, mutta siitä huolimatta tämä taitaa olla pakko lukea.
VastaaPoistaTämä alkoi kiinnostaa minua nyt tosi paljon! Täytyypä myös varata kirjastosta :).
VastaaPoistaLuin tuon esittelysi ja kirja alkoikin tuntua sille, että se on pakko lukea. Hypistelin sitä jo kirjastossa, mutta jätin sinne, nyt vilkkaasti hakemaan ja lukemaan. Kiitos arviostasi, joka herätti mielenkiinnon.
VastaaPoistaMinuakin tämä kirja kiinnostaa. En ole vielä lukenut. Johtuu siitä syystä, että olen halunnut rauhoittaa ajatukset oman, hieman samaa aihepiiriä liippaavan kirjan kirjoittamiseen ilman, että tämä tai muu teemaa jo käsitellyt teos rajaisi liikaa ajatteluani. Mutta tähän on kyllä tartuttava jossain vaiheessa.
VastaaPoista