5.7.2011

Vanhan kirjallisuuden päivät II

Lupasin kirjoitella tunnelmista Vanhan kirjallisuuden päiviltä. En ole aiemmin käynyt Vammalassa, mutta aion ehdottomasti mennä ensi vuonnakin vastaavaan tilaisuuteen. Tänä vuonna teemana oli rikos ja junamatkalla sopivasti lueskelinkin mielenkiintoista rikostrilleriä, josta myöhemmin enemmän blogissani. Alunperin meidän piti lähteä heti tilaisuuden päätyttyä takaisin Helsinkiin, mutta Vammalassa oli niin ihastuttava kävellä ja valokuvata. Nostan blogissani muutamia napsauksia esiin, lisää kuvia voi vilkuilla Marja-Leenan blogista. Hän on kuvannut mm. Herra Hakkaraisen taloa sekä Pukstaavia, Kirjan kulttuurihistoriallista museota. Nämä paikat olivat jo kiinni, kun itse eksyin paikalle, joten ensi vuonna täytyy käydä tutustumassa näihinkin kirjallisiin kohteisiin.


Päivä oli aivan tajuttoman kuuma ja ihan sääliksi kävi niitä antikvariaattimyyjiä, jotka joutuivat viettämään koko päivän saunankosteassa ja tunkkaisen kuumassa teltassa. Kirjoja oli valtavasti esillä ja minusta oli ihana selailla kirjapinoja. En vain ollut tajunnut nostaa käteistä mukaan, joten tällä kertaa kirjasaaliini jäi kovin laihanlaiseksi. Ostin ainoastaan yläkerrasta Atena-kustantamon pöydästä Noora Shinglerin Marjoja ja maskaraa. Siitäkin lisää sitten myöhemmin.


Vanhan kirjallisuuden päivien mielenkiintoisin anti oli kuitenkin paneelikeskustelut. Ehdin kuuntelemaan ennakkohaaveistani huolimatta vain kaksi keskustelua, Rikoksia Pohjolassa  ja Rikos kannattaa. Ensimmäisessä Jarmo Papinniemi haastatteli kahta rikoskirjailijaa Åke Edwarssonia ja Marianne Peltomaata ja jälkimmäisessä Paula Arvas (kuvassa pitää mikrofonia) haastatteli mm. Outi Pakkasta ja Harri Nykästä. (kuvassa)

Referoimatta sen enempää näitä paneelikeskusteluja, nousi yksi kiinnostava ajatus suomalaisten rikoskirjalijoiden puheenvuoroista esiin. Moni heistä paheksui sitä, kuinka suosittuja ruotsalaiset dekkarit ovat Suomessa ja kuinka heistä tuntui siltä, että ruotsista käännetään melkein jokaisen rikoskirjailijan tuotanto suomeksi, kun taas naapurimaa ei vedä samassa mittakaavassa suomalaisten kirjoja puoleensa. Outi Pakkanen moitti ruotsalaisia rikoskirjoja turhasta ryppyotsaisuudesta ja maailman tuskasta. Itse olen lukenut vähemmän suomalaisia dekkareita ja tunsin pienen piston sydämessäni, sillä kuulun nimenomaan näihin lukijoihin, jotka dekkarinälässään tarttuvat useammin käännöskirjaan kuin kotimaiseen tuotantoon.



6 kommenttia :

  1. Heh, tämä vertailu ei ole kovin mairitteleva, mutta pari viikkoa sitten Annassa oli Susan Ruususen haastattelu, jossa haluttiin alleviivata kuinka ihan tavallinen ihminen hän onkaan. Kirjoitin siitä muistiin tämän: "Hän on nainen, joka käy kirjastossa kahdesti viikossa ja ahmii ruotsalaisia dekkareita mutta ei ole koskaan lukenut suomalaista kirjaa."

    VastaaPoista
  2. "Oi jospa oisin voinut olla mukanaaaaa!" Katselin tuosta kirjakuvasta, että siellä heti jo hyppäsi silmiin se Jhumpa Lahirin kirja ja..ja..ja!

    Mielenkiintoinen keskustelu ollut siellä liittyen tuohon ruotsalaisten dekkareiden suosimiseen. Se on kyllä ihan tärkeä huomio ja varmasti usein tottakin! Itsekin luen yhä herkemmin ulkomaalaisten dekkaristien kirjoja, ja ennen juuri ruotsalaisten tai muiden pohjoismaalaisten kun "ne vaan osaa". Onneksi mm Eppu Nuotio osoitti Pii Marin sarjalla, että kyllä suomalaisetkin osaa ;)

    VastaaPoista
  3. Ehdottomasti osataan ja minusta on toisaalta hienoa, että kirjailijat uskaltavat sanoa, sillä ennen heitä juuri esiintyi ruotsalainen rikoskirjailija. ;)

    Salla, huih.. Miksi hän semmoiselle ylpeilee, ettei lue yhtään suomalaisia kirjoja. :O

    VastaaPoista
  4. Hanna, minulle kävi sama juttu, eli unohdin nostaa käteistä joten vältyin antikvariaattien houkutuksilta - yläkerran kirjakaupoista kahmin sitten maksukortin voimin sitäkin enemmän. Vanhat kirjat ovat muutenkin tuolla kohtuuttoman kalliita, esim. Virtasen Luumupuu kukkii 10e, ostin ko. kirjan juuri kirpparilta 2e:lla, tai Keltaisen kirjaston kirjat samanhintaisia kuin Suomalaisessa kirjakaupassa uusina...

    Uusia kirjoja sen sijaan löytyi jopa todella edullisesti

    Vammala on ihana kaupunki ja Sastamalan seudulla ylipäätään on todella paljon kaunista ja mielenkiintoista nähtävää, harmitti kun meidän lomamme kesti vain muutaman päivän ja majoituimme aika kaukana Sastamalasta - mekin vietimme kaupungissa vain tuon uskomattoman kuuman ja hiostavan päivän.

    VastaaPoista
  5. Oi voi, miten olisi harmittanut olla ilman käteistä noiden pinojen äärellä! *lääh, lääh*

    Kiva postaus taas, Hannuli! <3

    VastaaPoista
  6. Maria, kauhistelin myös kirjojen hintoja ja tein ostokseni yläkerrasta. Jurikin osti yhden Basam Booksin runokirjan yläkerrasta, sillä alhaalla oli meille vähän turhan korkeat hinnat, joten käteisen unohtuminen ei ollut niin katastrofaalista. Kuolasin keltaisen kirjaston kirjoja, mutta niiden hinnat huiteli 15-17eurossa, joten tyydyin vain Karoliinan tapaan läähättelemään. Kuumuudesta ja kirjoista. :D

    Hannuli, hih, hauska lempinimi. Äitini haluaa aina kutsua minua Hannukaiseksi ja inhosin lapsena aivan sieluni sisimpään kolkkaan asti tätä lempinimeä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!