Marja Björk: Poika

Marja Björk: Poika

Like, 2013

Sivuja: 215
Kansi: Tommi Tukiainen ja Ville Juurikkala

Kotimainen romaani

Kiva tietää: 

Teos perustuu kirjailijan oman pojan kokemuksiin

Olen lukenut aiemmin Marja Björkin Puuman, ja siinä jo huomasin, että kirjailija kirjoittaa ajankohtaisista aiheista, jotka liittyvät seksuaalisuuteen, sukupuolten rooleihin, yhteiskunnan tabuihin, häpeään, haluun. Uutukainen Poika oli itselleni jännä lukukokemus, sillä en yleensä pidä näin dokumentaarisella tyylillä kirjoitetuista kirjoista, mutta aihe oli mielenkiintoinen, päähenkilö hyvin rehellinen, uskottava ja kirjan luki nopeasti.

Teoksessa seurataan päähenkilön, Marionin "Makken" kasvukipuilua lapsesta aikuisuuteen. Makke on myös teoksen minäkertoja, joten hänen tunteensa ja ajatuksensa tulevat lukijalle hyvin lähelle. Kielellisesti teos ei ole mitenkään erikoinen tai mieleenpainuva, enkä muista yhtään kohtaa, joka olisi sen kummemmin jäänyt mieleeni. Käsittelytapakin on hyvin suorasukainen, muita kertojaääniä ei ole, eikä aikatasoilla kikkailla edestakaisin. Ehkä juuri siksi lukukokemus oli hyvin raikas, sillä lukiessa oli yhden äänen varassa, yhden elämäntarinan pauloissa.

Eikä tämä kuitenkaan ollut niinkään mikään kasvukertomus saati selviytymistarina, vaan pikemminkin näkökulma yhden henkilön elämään: tarina siitä kuinka tyttö on oikeastaan aina ollut poika.
Minusta oli huojentavaa, että samalla tapaa kuin päähenkilössä on aina läsnä kaksi sukupuolta, on hän monella muullakin tapaa ihminen, jonka monet ominaispiirteet täydentävät toisiaan. Hän on vahva, sillä monista vastaväitteistä huolimatta hän on halunnut jo pienestä tytöstä asti näyttää siltä, jonka hän tuntee sisimmässään oikeasti olevan. Hän on hauras, sillä naiseksi kasvava vartalo on kuin auki vuotava haava, jatkuva muistutus vääränlaisesta erilaisuudesta. Makken perhe on aina ollut hänelle myös lähellä etäinen. Koko perhe jakaa saman surun: isä on kuollut lasten ollessa hyvin pieni. Äiti on joutunut pärjäämään surun ja katkeruuden myrkyttämän mielen kanssa, yksinhuoltajana pienen toimeentulon varassa. Isoveli puolustaa Makkea koulussa, mutta kotona hänen on yhtä vaikea kuin kenen tahansa muun hyväksyä sisarensa olemus ja käytös.

Poika on täynnä mielipiteitä, toiveita ja kipuilua. Se pyörittelee myös onnistuneesti mielen ja ruumiin ristiriitaisuuden problematiikkaa mutta yhden ihmisen näköisesti. Ei mitään yleispätevää saarnaamista siitä, miten oikeasti tulisi toimia, elää ja olla. Kirjassa ei ole mitenkään monimutkainen tarina, se on lopulta hyvin yksinkertainen, sopiva.

Sille ei kuitenkaan voi mitään, että tieto siitä, että kirja on niin vahvasti omaelämäkerrallinen, tekee lukukokemusta mielekkäämmän. Marja Björk tiesi varhain, että hänen oma tyttärensä on oikeasti poika. Tämän vuoksi teoksen dokumentaarisen tyylin hyväksyy, ja se tuntuu myös juuri tähän teokseen sopivan. Lukiessa miettii, mikä on keksittyä ja mikä omakohtaista ja kuinka paljon erilaisempi olisi ollut tarina pojasta, joka on oikeasti tyttö, kuin tarina tytöstä, joka on oikeasti poika.

"Jos on tyttö, vaikka on poika, se on sama juttu kuin olisi sairaalassa lääkäreiden ja sukulaisten ja mittareiden mukaan vihannes, vaikka itse tietäisi olevansa elossa ja yrittäisi huutaa, että älkää vetäkö niitä letkuja irti, minä elän."

Jori pohtii blogissaan, miksi kirja koukutti.
Poika kustantamon sivuilla ja Adlibriksessä.