Kirjoja, kirjoja..

Moni kirjafani on voinut nämä kirja-alennusmyynnit huomata omin päin, mutta laitan silti blogiini muistutuksen ystävämyynneistä ja muista kirjavinkeistä.

Tammella on ystävämyynti 12.-13.5.

"Tarjolla runsaasti hyvin edullisia löytöjä lahjaksi tai
omaksi iloksi. Mukana niin lasten- ja nuortenkirjoja
kuin kauno- ja tietokirjoja."

Paikka: Tammitalo, Korkeavuorenkatu 37, Helsinki

 Wsoyn ystävämyynti on 11.-14.5


"Tule penkomaan kaiken maailman lasten- ja nuortenkirjoja, kaunokirjallisuutta, historiaa ja muistelmia, äänikirjoja, pokkareita ja tietokirjoja! Hinnat eivät päätä huimaa: 1€, 2€, 3€, 5€, 10€...

Autotalli auki
keskiviikosta perjantaihin kello 10.00-18.00
lauantaina 10.00-15.00"

 SKS:n Muuttomyynti Kirjatalossa 9.-20.5.2011

"SKS:n entisessä kirjamyymälässä tehdään tilaa remontille: maanantaina 9.5. alkaen kaikki kirjat -50 %, lisäksi kasoittain kirjoja alkaen 1 €. Myynnissä on tuhansia tieto- ja tiedekirjoja!

Kirjatalo on avoinna 9.-20.5. ma, ti, to 11-17, ke 11-18 ja pe 11-16.

Tervetuloa tekemään todellisia löytöjä!"

Fazer ja Bookplus järjestävät toukokuun loppuun asti voimassaolevan yhteiskampanjan, jossa suklaata syömällä saa ilmaisen pokkarin.

"Osta nyt 5 eri makuista Fazer 200g suklaalevyä ja saat pokkarin kaupan päälle!"

Itse osallistuin pääsiäisenä ja sain postiini John Boynen: Poika raidallisessa pyjamassa-pokkarin, josta innostuin luettuani Järjellä ja tunteella- blogin Susan arvostelun. Kohta olen itsekin lukenut sen loppuun ja teen arvion blogiini. Tässä kampanjassa saa sekä lukea, että syödä suklaata hyvällä omallatunnolla.





Nämä eivät ole sitten mitään maksettuja mainoksia, vaikka blogitilaa käytän mainostamiseen. Halusin vain jakaa näitä vinkkejä muillekin lukutoukille. :)

Agatha Christie: Totuus Hallavan hevosen majatalosta

"Rikollinen haluaa olla tärkeä, mutta ei ole koskaan tärkeä, koska hän on aina jotakin vähemmän kuin ihminen."

Luin tänään ihanassa auringonpaisteessa itselleni melko erilaisen Agatha Christien dekkarin Totuus Hallavan hevosen majatalosta (Wsoy, 2010). Erilaisen siinä mielessä, että yleensä luen mieluiten Hercule Poirotin tai Miss Marplen tapauksista, mutta tässä teoksessa ei esiintynyt kumpikaan. Teos oli pikemminkin jännityskirja kuin salapoliisiromaani. Kesän tullessa murhanhimoni vain yltyy ja haluan lukea enemmän dekkareita kuin yleensä. Talvella nautin ruumiini mieluiten tv-sarjojen muodossa. Murha päivässä piristää kummasti. ;)

Olen aiemmin kirjoittanut Agatha Christien juhlavuoden teos-sarjasta ja nyt lukemassani teoksessa on yhtä ihastuttavalla tyylillä tehty kansi kuin Neiti Lemon erehtyy-teoksessa. Pidän väreistä, fonteista ja kannen hahmosta, jolle en löydä kyllä mitään yhteyttä itse teokseen.

Kannen on tehnyt Heikki Ahtiala, ja löysin googlettamalla lisää hänen retrokansiaan mm. Korppi- ja Sapo-sarjoista.




Totuus Hallavan hevosen majatalosta on klassisesta salapoliisiromaanista poikkeava, sillä tähän teokseen Christie on ladannut paukkuja myös voodoo-taioista ja mystiikasta. Voivatko noidat olla palkkamurhaajia?

Ihmisiä kuolee luonnollisiin syihin, eikä heitä tunnu yhdistävän mikään asia. Paitsi siellä täällä liikkuvat huhut majatalosta. Murhasarjaa tutkii teoksen kertoja Mark Easterbrook, mutta hän saa apua mm. Christien alter egolta rikoskirjailija Ariadne Oliverilta. Christie on selvästi kokeillut erilaista tyyliä, mutta en voinut sille mitään, että Poirotin poissaolo häiritsi kovan luokan fania. Tarina oli kelpo, mutta odotin suurempaa herkkuateriaa, mikä lopulta kuvun alta paljastui.

Dekkarin nälkäni vain kasvoi...

Minna Canth: Salakari, Köyhää kansaa, Kauppa-Lopo

Lupasin aiemmin tehdä blogiini pientä arviota lukemistani Minna Canthin teoksista. Luin Salakarin, Köyhää kansaa ja Kauppa-Lopon vähän aikaa sitten tenttiä varten ja niiden lisäksi teoreettista pohjaa teoksille sain Minna Maijalan väitöskirjasta "Passion vallassa. Hermostunut aika Minna Canthin teoksissa." Aiemmin jo suosittelin sitä huhtikuun lukemisiani listaavassa postauksessa, mutta jos joku ei tätä suositusta nähnyt, niin teen tässä ovelan kertauksen. Minusta siinä on kiinnostava näkökulma, koska omaa mieltä on jo ennen teoksen lukemista painanut Canthin naishahmojen hysteerisyys ja surulliset kohtalot.

Lainaan itseäni:
Mielenkiintoisesti Canth aina kurittaa langenneita naisiaan lasten kautta. Anna Liisa surmasi oman lapsensa hädissään nuoruuden hairahduksestaan. Salakarin Alma Karell menetti lapsensa juuri sillä samaisella hetkellä kun hän teki aviorikoksen. Kauppa-Lopo on parantumaton varastelija, mutta hyväsydäminen nainen, jonka ulkomuotoa kuvataan hyvin rujosti. Hän ei kuitenkaan ole enää oman lapsensa kanssa tekemisissä, koska hänen elämäntapansa ovat arveluttavat. Kauppa-Lopon moraalittomuutta tarkkailee teoksessa eräs lapsi. Köyhää kansaa-teoksen Mari menettää myös lapsensa, mutta ei oman moraalittomuutensa tähden. Hän on vain olosuhteiden ja yhteiskunnan kylmäkiskoisuuden uhri.

Miksiköhän Canth on naishahmoilleen niin ankara? Vaikka häntä selvästi on kiinnostanut ajan lääketieteelliset ajatukset hysteriasta, yhteiskunnallisten olojen vaikutus ihmisen mahdollisuuksiin selvitä elämässä, rikoksen ja rangaistuksen pohdinta, psyykeen kuvaus ja elämän varjopuolien esiin nostaminen, niin silti koen hänen asetelmansa kerta toisensa jälkeen epäreiluna ja epäoikeudenmukaisena.

Canth koskettaa kerta toisensa jälkeen. Hän myös kiukuttaa, sillä toivoisin että edes kerran joku mieshahmoista saisi kunnolla turpaansa. Tai edes kunnon tervaa ja höyheniä löylytyksen. Hienoa silti tuntea vahvasti vanhemmankin tekstin ääressä. Oikeudenmukaisuuden sielun sopukkaan on isketty ja haaveilen koko Canthin tuotannon omistamisesta. Haluaisin erityisesti noita SKS:n versioita, sillä niissä on mahtavat esipuheet ja lopussa aikalaiskritiikkejä tai Canthin omia lehtikirjoituksia. Mutta tuo Kauppa-Lopon vanha versio on mielestäni kaikessa karuudessaan todella kaunis.

Kirjallisia vinkkejä ja linkkejä

Kuva

Bloggasin jo aiemmin radion kirjaohjelmista, mutta koska olen kirjoihin ihan höperöitynyt, niin kuuntelen paljon kirjoihin liittyviä keskusteluja nettiradioista ja mieluiten lataan ne omalle mp3-soittimelleni. Ajattelin vähän listata kiinnostavia kirjallisia vinkkejä ja mieluusti otan vastaan sellaisia, joita en ole itse löytänyt. Tässä postauksessa vilisee linkkivinkkejä. :)

Olen tosi kiinnostunut kirjakeskusteluista ja niistä saa mukavaa vastapainoa omaan lukemiseen, harrastukseen ja kirja-alalle halajavan opiskelijan tietotaitoon. Innostus kirjoja kohtaan ei siis kohdistu pelkästään lukemiseen, vaan käyn mielelläni kuuntelemassa kirjailijoita, kuuntelen ja katselen kirjaohjelmia ja luen monien ihanien kirjaihmisten blogeja. Kustantamot päivittävät myös facebook-sivuillaan hyviä vinkkejä, missä heidän kirjailijat ovat puhumassa.
Tässä joitain linkkejä, joista itse pidän.





Kuunnelmat:

Marja-Leena vinkkasi tänään, että on enää 10 päivää aikaa kuunnella Peter Franzénin lukemana hänen uutuusteoksesta Tumman veden päällä (klik). Kävin heti lataamassa kaikki osat koneelleni, josta siirrän ne kuunneltavaksi soittimelleni. Olen kirjan jo lukenut ja siitä tehnyt myös arvion, mutta kirja kiinnostaa kuulla myös kirjailijan itsensä lukemana. Suosittelen lataamaan podcastit koneelle, mikäli ette ehdi kuunnella suoraan koko kirjaa ennen määräajan umpeutumista.

Toinen kuunnelmavinkki(klik) liittyy Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta -teokseen. Lukijana on iki-ihana Vuokko Hovatta. Hän on lukenut vasta kaksi osaa kirjasta. Lisään kuunnelmat koneelle klikkaamalla hiiren oikealla napilla mediatiedoston kohdalla ja tallennan kohteen levylle. Minulla on koneella erikseen oma kansio näille kirjasarjoille.

Ylen radioteatterin päivittäisluentana voi kuunnella suomalaisia klassikkoromaaneja. Tulossa on mm. Minna Canthin Hanna, jota odotan erityisesti. Äänikirjat löytyvät Areenalta (klik)
"YLE Areena tarjoaa suomalaisten kirjailijoiden klassikkoteoksia äänikirjoina kuunneltavaksi ja ladattavaksi milloin tahansa. Tällä hetkellä YLE tarjoaa ladattavaksi kahdeksan klassikkoa, mutta määrää lisätään tästä lähtien kahden teoksen verran kuussa."

Ylen Elävästä arkistosta (klik) voi puolestaan kuunnella audioleikkeitä Suomen kirjallisuuden historiasta.


Kirjakeskustelut:

Lataan kuunneltavaksi myös Ylen kirjakerhon keskusteluja. Pidän Seppo Puttosen tyylistä kauheasti ja olen ennenkin tunnustanut olevani hänen suoranainen faninsa. Seuraan Aamun kirjan televisiointeja ja lisäksi kuuntelen iltaisin näitä keskusteluja soittimeltani.

Vielä on jonkin aikaa mahdollista kuunnella ja ladata seuraavat kirjakerhon keskustelut:

- Essi Tammimaa: Paljain käsin ja Hanna Tuuri: Orapihlajapiiri, joista olen lukenut Tuurin teoksen ja tehnyt siitä arvion aiemmin (klik)
- Antti Leikas: Melominen ja Pia Pesonen: Urho Kekkonen straßejoista olen lukenut Leikaksen teoksen (klik)
- Jaakko Yli-Juonikas: Uneksija ja Janne Oras: Tähtien suojatti. Luin Uneksijan ja tein siitä arvion (klik)

Tulossa on ihanista naiskirjailijoista keskusteluja, mm. Alice Munro, Carol Shields, Herta Müller ja Margaret Atwood saavat omat ohjelmansa.

Lisäksi pidän Nadjan huone- ohjelmasta, mutta valitettavasti niitä ei saa ladattua soittimelleni. Kuuntelen kirjaohjelmia mieluusti juuri liikkuessa tai ennen nukkumaanmenoa.

Yle Kirjakerholla on myös omat facebook-sivustonsa, jonka kautta hyvin tiedotetaan kirjaohjelmista niin television kuin radion puolella.


Television kirjaohjelmat:

- Kirjakausi (vajaan puolen tunnin ohjelmia kirjoista hyvin erilaisten lähestymistapojen kautta.)
- Kirjamaa (matkataan ympäri Suomea kirjojen ja kirjailijoiden perässä. Sarja on tosin päättynyt, mutta pari viimeisestä jaksoa näkyy vielä netin kautta. Teema uusii vielä kaikki osat, lähetysajat näkyvät linkissä)
- Aamun kirja (Yle Areenan kautta näkyy vanhoja keskusteluja)


Muita kivoja:
- Kirjastokaista
- Helsingin juhlaviikkojen kirjailijablogi
- Maailmankirjat
- Grafomania
- Kirjailijoiden blogit, joista listausta Parnasson sivulla
- Lukukeskus
- Prosak- proosaklubi
- Kiiltomato
- Nuoren Voiman liitto
- Lumooja - Virkee kirjallisuuslehti
- Kirjavideo
- Kirjaseuranta

Ihania kirjablogeja voi katsella tuon blogini oikeassa laidassa löytyvän listan kautta.

Kirja-arvonta lukijoille!

Järjestän jälleen pienen kirja-arvonnan lukijoille kiitokseksi siitä, että taas oli uusi rajapyykki blogini vilkaisuissa ylitetty. Olen kiitollinen, että täällä käy aktiivisesti lukijoita ja ihmiset jaksavat kommentoida kirjoituksiani. Bloggaaminen on sosiaalista puuhaa ja olen onnellinen, että tätä kirjarakkautta ja lukemisharrastusta on niin moni minun kanssani jakamassa.

Viimeksi kirja-arvonnassani voitti anonyymi kommentoija, joka ei koskaan ilmoittanut itsestään ja palkinto jäi lunastamatta. Päätin, että tällä kertaa arvontaan voi osallistua vain olemalla blogini virallinen lukija. Palkintoina on 3 kirjaa ja arvon täten myös 3 voittajaa, onhan täällä käyty jo yli 30 000 kertaa. Lupasin itselleni, että järjestän tämmöisiä juhla-arvontoja aina kun uusi "kymmenluku" pyörähtää blogissani kiitokseksi lukijoiden aktiivisuudesta. Minusta on myös mukava arpoa. :)

Blogiin osallistutaan siis kommentoimalla, että mistä näistä kolmesta kirjasta on eniten kiinnostunut ja siten pääsee yhdellä arvalla sen kirjan arvontaan mukaan. Toisen saa, kun linkittää arvontani blogissaan.
Arvonta päättyy 10.5 ja suoritan arvonnan seuraavana päivänä.

Arvon siis yhden kirjan kolmelle eri voittajalle.
Palkintoina ovat:
- Jussi Siirilä: Historia on minut vapauttava (Gummerus, 2010)
- Hannele Mikaela Taivassalo: Viisi veistä Andrei Kraplilla. (Teos, 2008)
- Saara Kesävuori: Tarvitse minua (Tammi, 2010)

Saara Kesävuorelta tulee ensi syksynä uusi teos Äidin rakkaus, joten ennen sitä voi tutustua tähän. Jussi Siirilän teosta on puolestaan kovasti kehuttu kirjablogeissa. Taivassalon kirjan poimin tänään mukaan arvontaa varten, sillä sitä kehuttiin kauhuromanttiseksi teokseksi. Ajattelin sen vetoavan lukijoihini. Kaikki kirjat ovat käytettyjä (luettuja), mutta hyväkuntoisia.

Iida Rauma: Katoamisten kirja

"Sitten hän kysyy nimeäni. Sanon ensimmäisen, joka tulee mieleeni."

Kuva

Iida Rauman Katoamisten kirja (Gummerus, 2011) on todella monitasoinen esikoiskirja. Nyt kun olen lukenut viime aikoina vanhempia 1800-luvun loppupuolen naturalistisia teoksia, niin Katoamisten kirja oli aika sopivasti lajisukulainen nykykirjallisuuden puolelta. Teos kuvailee elämän varjopuolia, eikä yksikään henkilö ole onnellinen saati tasapainoinen itsensä kanssa.

Kirjan nimi on enne. Päähenkilö, joka jää nimettömäksi, on kadoksissa itsensä, perheensä ja oman menneisyytensä kanssa, mutta virkistävästi hänen lesbosuhteitaan ei problematisoida. Seksuaalisuus onkin yksi vakaimmista asioista hänen elämässään, vaikka hänellä onkin vaikeuksia tunnetasolla vahvasti sitoutua muihin ihmisiin. Päähenkilön isä on kateissa ja äiti on kadonnut suruun ja menneisyyteen. Hän etsii punakaartilaisten jälkiä historiallisista arkistoista ja kaivamalla maaperästä.

Kirjan sanoma tuntuu olevan se, että olemme menneisyyden tapahtumien ja sattumusten jälkiä. Jokainen henkilö kärsi traumoista, joita ei ole osattu aikanaan työstää ja jäljelle on jäänyt vain kivulias sisin ja kuori, jonka avulla yritetään jaksaa.

Kirja kulkee kahdessa aikatasossa. Nykyisyydessä päähenkilö työskentelee vanhainkodilla, tainnuttaa itsensä rauhoittavilla ja nukahtamislääkkeillä ja kärsii siitä klassisesta "kun mikään ei tunnu miltään"-oireesta. Välillä kerronta viipyilee pieniä hetkiä menneessä, kuin muistotakaumina päähenkilön ja tämän tyttöystävän Sofian kouluajoissa, jolloin he molemmat olivat sekä luokkakavereiden että opettajan silmissä hylkiöitä. Tästä tuntuu piirtyvän vahva syy-ja seuraussuhteen kehä. Kun pahoja asioita tapahtuu, pahoja asioita tapahtuu lisää. Parisuhteessa on ongelmia, kun kummallakaan osapuolella ei ole itsensä kanssa hyvä olla. Menneisyys ei jätä rauhaan, vaan se kummittelee selvittämättöminä tunteina ja psyykkeen murusina.

Aihe oli kiinnostava, mutta mielestäni teoksen ansiot olivat kuitenkin tunnelman luomisessa ja kielen soljuvuudessa. Voisin käyttää paljon tilaa teoksen naishahmojen kuvailuun, mutta lopulta pystyn sanomaan vain muutaman sanan. Jokaisella tuntuu olevan samanlainen kohtalon viiva käsissään. Mennyt ei jätä rauhaan ja tulevan varaan on vaikea rakentaa. Lopulta vain kosovolainen Zorka, päähenkilön työkaveri vanhainkodista tekee tiliä menneisyyden tunteiden kanssa ja uskaltaa kulkea eteenpäin. Hänessä näin vähän valoa teoksen muuten melko toivottomassa ilmapiirissä.

Ahdistavuudesta on kuitenkin tehty tässä jotenkin arkista. Välillä mietin, että onko tarpeen toistaa niin monessa eri hahmossa tätä samaa katoamisen kaavaa, mutta silti jokainen henkilöhahmo puolustaa paikkaansa. Uskon, että Iida Rauman Katoamisten kirja on ensi syksynä Hesarin esikoiskirjapalkintoehdokkaana, sillä hän oli onnistunut kirjoittamaan arkisiinkin asioihin kiinnostavia koukkuja. Isän katoamista ei selitetä täysin auki, mutta pienen pienistä muistoista piirtyy hänestä kuva ja katoaminen tuntuu kiusallisen loogiselta.

Katoamisten kirja on teemaltaan ja tunnelmaltaan ehyt. Sitä ei ole kuitenkaan kiillotettu liikaa, vaan säröjä ja särmää löytyy. Vaikka olenkin nyt naturalismista saanut yliannostuksen, tunnistan teoksen ansiot. Odotan jo seuraavaa teosta.

Kirjaan ovat ihastuneet myös muutama muu bloggaaja: Susa, Katja/Lumiomena, Morre, Mari A, Susan kirjasto, Sanna, Zephyr ja Laura

Iida Rauma: Katoamisten kirja
Gummerus, 2011
Sivuja: 377

Oudoimmat hakusanat

Hakusana Petjaan. Sultrucat, yksi hänen lempinimistään. Ei tarkoita yhtään mitään. :)

Olen naureskellut välillä kaikille ihmeellisille hakusanoille, joilla blogiini on tultu. Ajattelin näin vappupäivän kunniaksi tehdä niistä pienen listauksen, sillä olen huvittuneena katsonut tämänkaltaisia postauksia myös muiden blogeista. Nyt tänään innostuin tekemään oman, kun Kirjanurkkauksen Zephyr oli listannut hakusanoja.

Luonnollisesti eniten blogiini hakeudutaan jonkun kirjan tai kirjailijan perässä, mutta lisäksi täällä saattaa piipahtaa muutama kirjamaailman ulkopuolinen googlettaja. Kaikkein törkyisimmät jätän mainitsematta, koska en halua niille enempää osumia blogistani. Hyvin usein voi myös huomata, että jossakin koulussa on annettu tehtäväksi kirjoittaa essee kirjallisuuden klassikoista. Oppilaat hakevat vähän lisäapuja esseeseensä ja opettajat tulevat blogiini sitten näiden onnettomien yritysten perässä.

Katsoin vain tämän vuoden tilastoja tähän postaukseen.

Rakkauskirjemalli
Minusta on jotenkin suloista, että 14 kertaa joku on etsinyt tietoa siitä, miten rakennetaan "oikeaoppinen" rakkauskirje. Valitettavasti en osaa muuten neuvoa, kuin että jokainen haluaa, että kirje tulee sydämestä ja sanat ja tunteet ovat aitoja. Sama sille muodolle ja tekniikalle. ;)

Valloittavin lause rakkaalle
Minut saa edelleen pökerryksiin ihan rakkauden tunnustaminen ja silmiin katsominen.

En uskalla antaa rakkauskirjettä 
Toivottavasti olet antanut kirjeen, sillä uskon että kuka tahansa ilahtuu rakkauskirjeestä. Rohkeutta ja tsemppiä!

Vanha nainen rakastelee, kaksi tyttöä rakastelee, äiti rakastelee vieraan kanssa, rakastelin vieraan kanssa..
Näitä kaikkia asioita löytyy kyllä lukemistani kirjoista, mutta uskon että näillä hakusanoilla blogiini tulevat lukijat pettyvät silti hieman.

Hengitys haisee kumille, kumin hajuinen uloste
Mitenköhän ihmeessä blogistani löytyy näille vastine. :D Syytän ihanaa Pernilla Stalfeltin Kakkakirjaa ja Marja Björkin Puumaa.

Millaiset ihmiset lukevat dekkareita
Omalta osaltani voin vastata tähän, että murhanhimoiset! Pidän myös jännityksestä ja hyvin rakennetusta tutkimusmatkasta mysteerien sydämeen. Väkivallalla mässäilyä kavahdan.

Hello kitty mitä tarkoittaa oikea tassu 
Ihan näin nopeasti pääteltynä, veikkaan että se tarkoittaa tervehtimistä. :) En japanin kielen opiskelijana koskaan oikein syttynyt tälle kissahahmolle, joten veikkaukseni on ihan mutu-tuntumalta.

Miten pitkä on pitkä lenkki?
Yhtä pitkä kuin poronkusema.  

Juoppo teos 

Mulle ei tule kyllä mieleen yhtään oikein juopunutta tarinaa. Monessa suomalaisessa teoksessa kyllä esitellään tätä kansallisharrastusta. 

Kirjaimien puuttuminen ei haittaa lukemista

Selvännäkijä?

Susan olet minun ylpeyden ja ilon love

Ihanan rakastuneita ihmisiä hakeutuu kirjablogiini.

Rakastan sinua hanna kirjainten virrassa
Tämä oli ehdottomasti ihanin hakusana. <3