Minulla on myös pieni, viaton ketunhäntä kainalossa, sillä yritän myös keksiä hyvää takakansitekstiä ja ajattelin, että teiltä saisi hyviä ideoita tähän melko vaikeaan prosessiin.
Ennen kaikkea minua kiehtoo ajatus siitä, että kirja valittaisiin kuin tyhjiössä, siitä etukäteen mitään tietämättä, ilman blogitekstejä, kirjallisuuskritiikkejä, kirjastotädin suosituksia. Kirja valikoituisi käteen hyllystä pelkästään intuition, kirjan koon ja ulkoasun takia. Sitten takakansiteksti joko herättää tai tappaa kiinnostuksen.
Mikä herättää kiinnostuksen?
Juonireferaatti on itselleni täysin nounou, hyppään jopa lyhyissä takakansiteksteissä niiden yli. Haluan tietää mahdollisimman vähän asetelmasta, mikä on oikeastaan aika paradoksaalista, koska toisaalta luen mielelläni kirjablogeja ja -arvioita. Ymmärrän kyllä, että taas useimmille paras vaihtoehto on kultainen keskitie. Kirjoja on niin valtavasti, että ilman jonkinlaista purevaa luonnehdintaa, teos jää lukematta.
Kirjaa halutaan tottakai myydä, joten sen liepeisiin ja takakanteen voidaan ladata suuret arsenaalit tietoa kirjailijasta, kirjan menestyksestä ulkomailla tai aiemmista palkinnoista. Kiinnostavatko nämä teitä? Suurin osa käännetystä kaunokirjallisuudesta on suurmenestyjiä, eihän niitä muuten kannattaisi näin pienen kielialueen markkinarakoon tuoda käännettäväksi. Onko tätä tarpeen sitten kirjoittaa? Mietin, jos en tietäisi luettavien kirjojen olevan Booker-, Nobel-, Finlandia-, Pohjoismaisenneuvoston palkinnon voittajia, niin vaikuttaisi se eri tavalla lukukokemukseen. Uskaltaisiko paremmin myöntää, ettei kirjasta pidä tai sitä ei ymmärrä. Haluan tietää palkinnoista, menestyjistä. Haluan tietää, että kirja on pidetty. Haluan myös pettyä, niin ylemmyydentuntoiselta kuin se kuulostaakin. On kiinnostava lukea kirjaa, joka on gaalailtojen tähtönen, mutta joka omassa käsissä tuntuu uudelleen lämmitetyltä puurolta. Haluan silti tietää, että kirja on joidenkin mielestä menestyksekäs. Silloin sitä saa vapaammin inhotakin, koska minun mielipiteeni ei tee siitä automaattisesti hyvää, saati huonoa. Kirja on silti olemassa, palkittu ja kiitelty.
Markkinoinnin kannalta on oleellista mainita palkinnoista, mutta haluaako lukija niistä tietää oikeasti? Onko ketään, jota palkintojen määrä ja käännösoikeuksien myyminen ei hetkauta ollenkaan?
Mikä takakansitekstissä ärsyttää eniten? Minusta on inhottavaa, jos liepeet tai takakansiteksti on kirjoitettu ns.väärin. Jos niissä on epäjohdonmukaisuutta tai väärää tietoa verrattuna kirjan sisältöön. Jos niistä selvästi huomaa, ettei kirjaa ole luettu kunnolla. Lukijaa saa johtaa harhaan, mutta niin, että kirjan luettua takakansitekstin sisältö käy järkeen. Valheita en siedä.
Mitä kliseitä inhoat? Terävää kynää? Kaunista kieltä? Tiheää tunnelmaa?
Entä jos takakansiteksti puuttuisi kokonaan, tai se olisi mahdollisimman minimalistinen? Houkuttelisiko se tarttumaan kirjaan? Muistelisin, että Pirkko Saision Punaisen erokirjan takana oli melko vähän tekstiä ja se teki siitä levollisen, koska värit olivat räikeät, vahvat. Kuvissa oli myös symboliikkaa, joka täsmäsi trilogian aiempiin teoksiin, joten taakse ei tarvittu paljoa tietoa. Pidän lyhyistä luonnehdinnoista. Pidän siitä, että graafinen ilme kantaa takakanteen asti, mutta tekstiä olisi vähän. Pidän hengittävyydestä.
Yritin muistella tähän jotain oikein hyvää esimerkkiä toimivasta takakansitekstistä, mutta tajusin, etten selvästikään kiinnitä niihin niin paljon huomiota. Luen ne melko luovalla otteella, hypähdellen siellä täällä, teen samoin myös elokuvien esittelytekstien kohdalla. Olisiko teillä mitään hyvää esimerkkiä toimivasta, mieleenpainuvasta takakansitekstistä?
Tämä on laaja aihe, jatketaan tästä keskusteluissa. On useita näkökulmia tähänkin asiaan, jota en osannut tähän nyt tuoda esiin.
 |
| Lastenkirjoissa minimalistisuus takannessa voi olla helpompa |
Vaikea aihe! Tätä en olekaan tietoisesti miettinyt aikaisemmin. Kirjan tunnelman kuvailu takakannessa toimii itseeni. Ja mahdollisimman lyhyt kuvaus, kiitos. Nopeasti tulee myös mieleen lainaukset kirja-arvosteluista, joita usein käytetään. Niihin huomaan itse takertuvani, vaikka tajuankin miten valikoivasti ne on takakanteen lätkäisty.
VastaaPoistaIhana idea tällainen blogisarja :)
VastaaPoistaMinua ei oikeastaan kiinnosta yhtään se, miten kirja on meillä tai muualla menestynyt, siinä vaiheessa kun se käteeni syystä tai toisesta valikoituu ja alan lukea takakansitekstiä ja liepeitäkin. Siksi toivoisn jopa, ettei sellaisella turhaa täytettäisi takantta tai liepeitä.
Eniten ärsyttää se, jos kirjaa lukiessa huomaa, että takakannessa on joku ihan selvä virhe liittyen sisältöön. Vaikka niin, että takakannessa kerrotaan jonkun jäävän auton alle ja kirjassa kuitenkin vaikka sitten hukkuukin :)
Kaipaan itse useinmiten takakanteen jotain ns. punaista lankaa kirjan luonteesta/ideasta jne. Satunnaisesti se vähäsanaisuus toimii ja nimenomaan nostaa kiinnostusta, mutta jos kovin moni alkaisi käyttää sitä, sekin ärsyttäisi. Kyllä takakansi saa jotain kertoa kirjasta, että vähän saa suuntaviittoja, mitä luvassa.
Aika vaikea nykyisessä maailmassa edes kuvitella, että ei olisi ennakkotietoa kirjasta, siksi on myös vaikea sanoa, millä perusteella kirja valikoituisi luettavaksi. Luulen kuitenkin ettei itselleni erilaiset palkinnot kovin paljon painaisi eikä erilaiset pätkät kriitikoiden luonnehdinnoista, ei välttämättä juoniselostuskaan. Luulen, että itselleni olisi tärkeintä tietää kirjan aihe/teema ja lähestymistapa ts. miten aihetta on käsitelty. Kun nyt esimerkiksi mietin viime vuosien Finlandia-palkittuja, niin en ole lukenut läheskään kaikkia, ainoastaan niitä, jotka ovat olleet tematiikaltaan ja käsittelytavaltaan mielenkiintoisen kuuloisia.
VastaaPoistaMä INHOAN huonosti tehtyjä takakansi tekstejä! Se yleisesti aiheuttaakin sen, etten lue takakansia kuin joskus hyvin, hyvin harvoin. Todella usein takakansissa kerrotaan sellaista, mikä tapahtuu vasta sivulla 138 ja se on ärsyttävää. Minä voisin tykätäkin jos kirjoissa olisi tähtiä vähän samaan tapaan kuin leffoissa: minusta muiden kehut ovat kiinnostavia, vaikka eivät aina olisikaan luotetavia. Mutta all-and-all, takakansitekstien laatiminen on varmasti todella vaikeaa! Jos onnistuu tavoittamaan jotain kirjan tunnelmasta (tässä todella tärkeää on myös kannen onnisutminen) ja jättää jotain kutkuttavaa löydettävää lukuelämykseen, niin silloin kiinnostun.
VastaaPoistaPikaisesti (kiire päiväkotiin, mutta aiheesi on niin kiinnostava) vain. :)
VastaaPoistaMinua ärsyttää takakansiteksteissä se, että juonta kuvaillaan liian tarkasti. Pahimmillaan takakansi on paljastanut jonkun keskeisen juonenkäänteen.
Liika abstraktisuuskin ärsyttää. Jos kirjasta ei saa mitään tarttumapintaa takakannessa, niin se jää helposti hyllyyn, koska kirja ei houkuta.
Sanat viihteellinen, iki-ihana, rakastettava, ikimuistoinen ovat ärsyttäviä. Luin viime viikolla sinänsä hyvän David Nichollsin Sinä päivänä-romaanin, jota luonnehditaan etukannessa (!) ikimuistoiseksi. En usko. :)
Mitä sitten kaipaan takakanteen? Niitä Susan jo mainitsemia tienviittoja. On tärkeä saada jonkinlainen tuntuma kirjaan ja sijoittaa se mielessään johonkin kategoriaan.
Tykkään siitä, että kerrotaan kirjan alkuasetelma tai pienet luonnehdinnat henkilöhahmoista. Liian tarkoista juonikuvauksista en pidä - pitääkö kukaan?
VastaaPoistaEn voi sanoa, etteivät palkinnot tai ehdokkuudet hetkauttaisi ollenkaan, mutta aika vähän ne vaikuttavat lukuvalintoihini. Ei minua toisaalta mitenkään haittaa, jos niistä kansiteksteissä mainitaan. Sen sijaan liian ylistävät luonnehdinnat kirjasta hiukan ärsyttävät. Haluan päättää itse onko kirja lumoava, järisyttävä tai mullistava.
Onnistunut lainaus itse kirjan tekstistä voi olla hyvinkin ratkaiseva tekijä siinä, tartunko kirjaan. Yksi kiehtova virke voi riittää kutkuttamaan mieltä riittävästi, ja haluan lukea kirjan.
Todella hyvä blogisarjan avaus! :) Ihan jännittää jo valmiiksi, mitä muita keskusteluja tulee vastaan.
VastaaPoistaTakakansitekstiltä odotan, kuten Jaanakin, tietoa kirjan aiheesta/teemasta. Juonenkuvailua en kaipaa, koska joskus tosiaan takakannessa paljastetaan liikaa. Jos takakannessa kerrotaan henkilön X kuolemasta, niin koko ajan odotan, milloin ja miten henkilö loppunsa kohtaa.
Myös ne virheet ärsyttää, mutta onneksi niitä tulee vastaan harvoin.
Minusta on kiva tietää, jos kirja on ollut ehdokkaana jonkin palkinnon saajaksi tai voittanut jotakin, mutta se ei ole ratkaiseva tekijä lukupäätöstä tehdessä. Erilaiset arvostelut ovat ihan kivoja. Ajan kanssa sitä oppii, onko oma kirjamaku samoilla linjoilla Helsingin sanomien arvostelujen kanssa vai jonkun muun.
Viime viikolla lainasin kirjastosta Jonathan Tropperin Seitsemän sietämättömän pitkää päivää, jonka idea vaikutti (vaikuttaa edelleen) viihdyttävältä. Mutta kotona takakantta lukiessa vastaan tuli lause "Jonathan Tropper keittää tästä murheen alhosta liemen, joka on tulvillaan woodyallenmaista tilannekomiikkaa ja nokkelaa dialogia---" ja heti meni maku koko kirjasta. Inhoan Woody Allenin elokuvia, joiden huumoria en ymmärrä ollenkaan, joten tämä jää ainakin tältä erää lukematta.
Onpas kiinnostava - ja vaikea - aihe.
VastaaPoistaMinusta takaliepeessä tärkeintä ovat ne jo aiemmin mainitut tienviitat kirjan sisältöön. Koko juonen selittäminen on turhaa ja vähän ärsyttävääkin, mutta toisaalta en pidä niistäkään liepeistä jossa juoneen ei juurikaan viitata. Ellei kyseessä ole minulle tuttu kirjailija/kirja, miten osaan päättää onko kirja juuri minua varten?
Kirjailijasta luen mielellään jonkin verran, tosin kirjailijan tiedot yleensä alkavat kiinnostaa minua vasta lukemisen jälkeen. Palkinnoista en oikein jaksa välittää, makujahan on monenlaisia.
Juuri nyt minulla on "työn" alla kirja, jonka takakannessa ei ole sanaaakaan juonesta. Ärsyttävää! Kyseessä on toki kirjasarja ja minulle tuttu kirjailija, mutta jotenkin huomaan silti kaipaavani vähän vinkkiä siitä mihin pääni pistän.
Jos valitsen kirjaa "sokkona" (ei siis mitään tiettyä kirjailijaa tai aihepiiriä) niin valintani tapahtuu lähes täysin takakannen perusteella. Joten kyllä siellä pitäisi olla vähän vinkkiä mistä kirja kertoo, kuka on päähenkilö jne. Sen ei tarvitse olla yksityiskohtaista.
VastaaPoistaMinusta on kiva myös nähdä, jos kirja on palkittu.
Kiva aihe pohtia! En todellakaan oo takakansia just pohtinut, kirjan selän merkitystä sitäkin enemmän sen jälkeen kun kaverit oli sitä mieltä että kirjahyllyn järjestäminen kirjan selkien värin mukaan on tyhmää :)
VastaaPoistaJust viime viikolla lainasin sokkona kirjan, joka sattui olemaan etsimäni kirjan vieressä kirjaston hyllyssä. Kirjan selän graafinen asu kiinnitti huomion ja niinpä lukaisin takakansitekstin, kurkkasin kirjan sisään ja kirja lähti mukaan.
Tykkään siitä, että takakansi sijoittaa kirjan jonnekin: teemaan tai aikakauteen tai tyylilajiin tai maanosaan tai jonnekin. Tykkään, kun kansi noudattelee kirjan tunnelmaa, antaa vähän kuin alkupalan.
En tykkää liian tarkoista juonikuvauksista (yksi kirjasarja meni pilalle, kun epähuomiossa otin sarjan toisen osan käteen ensin ja aloin lukea takakansitekstiä, jossa ensimmäisessä lauseessa paljastettiin miten ensimmäinen kirja loppuu!!), en tykkää liian "ulkoapäin" kirjoitetuista teksteistä ("tässä kirjassa x havainnoi kyseisen aikakauden arvomaailmaa ja perheen merkitystä osuvien symbolien ja monitasoisen kielen avulla.." - tulee olo että jos se pitää kertoa takakannessa, niin onko kirja liian vaikea luettavaksi että sen olisi itse tajunnut?). En tykkää pelkistä kirja-arvostelulainauksista, koska ne on kuitenkin valikoitu vähän mainosmaisiksi. Eikä takakansiteksti saa olla hirvittävän pitkä.
Palkinnot on ihan kiva tietää, tai ainakin minusta olisi hassua jos kirja voittaisi vaikka bookerin tai nobelin tms ja sitä ei mainittiaisi kannessa! Tykkään myös, että kirjan sisäkannessa tai takakannessa on lyhyesti kerrottu kirjailijasta - kuka ja mistä ja mitä muita kirjoja kirjoittanut vai onko.
Minusta sama ongelma kuin blogeissa. Kirja pitäisi esitellä innostavasti, mutta ratkaisevaa juonipaljastusta ei saa antaa.
VastaaPoistaMyöskään en pidä liian ylistävistä takakansiteksteistä. Takakansi teksti on yhtä tärkeä kuin kirjan kansi.
Takakansitekstissä pitäisi voida päätellä hieman mistä kerrotaan, kirjan tyylilaji, ...
Luen aina takakansitekstit, jos ei nappaa tai olen lukenut samasta aiheesta ennenkin, niin en avaa edes kirjaa..
VastaaPoistaVälttelen mahdollisimman paljon palkintoja voittaneita kirjoja, koska yleensä ne ovat höttöä minulle tai muuten vaan tylsiä..
Tulen seuraamaan juuri aloittamaasi kirjoitusten sarjaa! :-)
VastaaPoistaJuonireferaatti, EI. Varsinkaan, jos siinä on käyty läpi koko kirja tai jos se päättyy tyyliin "mutta kuinkas sitten kävikään". Juonesta voisi kuitenkin jotakin kertoa, muutama avainsana ehkä?
Tietoa kirjailijasta, KYLLÄ. Etenkin, jos on vaikka Suomessa tuntemattomampi ulkolainen kirjailija. Esikoiskirjailijoista ei välttämättä hirvittävästi voi kirjoittaa ellei, ole vankkaa kirjoittajataustaa esim. lehdissä. Vai voisiko?
Teema, KYLLÄ. Tämä taitaa olla tärkeintä. Tosin jos teema on avattu liian korkealentoisesti, saattaa kirja olla odotuksiin nähden pettymys.
Genre, KYLLÄ.
Palkinnot, MIKSEI, muttei minään täydellisenä luettelona, jos kirjailija/kirja on voittanut paljon...
Vaikea miettiä, mitä muuta niistä mielellään lukee. Monenlaista :-)...
Mahtava aihe! Tein omassa blogissani haut "takakansi" ja "takakansiteksti". Hakutulosten perusteella arvostan eniten lyhyitä ja kuvaavia takakansitekstejä.
VastaaPoistaSuurin kehu on mennyt Reidar Palmgrenin Jalat edellä -kirjalle:
"Tällä kirjalla on harvinaisen osuva ja täsmällinen takakansiteksti: "Näyttelijä Reidar Palmgrenin esikoisromaani liikkuu poskettoman ja järkyttävän vaihtelevassa maastossa, toden ja epätoden rajamailla." Enpä olisi sitä osannut itse sen osuvammin sanoa."
Päivi Alasalmen kirjasta Tuo tumma nainen kirjoitin näin:
"Takakansiteksti on riittoisa kuin loraus mainoksen tiskiainetta: "Täydellisen kauniissa talossa asuu täydellisen onnellinen perhe...""
Tosin tuntuu siltä, että enemmän tulee vastaan epätäsmällisiä, jopa ristiriitaisia takakansitekstejä osuvien sijaan. Mutta suosittelen siis lyhyttä linjaa!
Minullekaan ei juonireferaatti oikein uppoa. Ytimekäs näyte kirjasta sen sijaan iskee. Palkintolitanian luettelo sen sijaan on yksi ja sama, en välitä, jos kirja vaikuttaa muuten luettavalta.
VastaaPoistaYleensä en takakannelle edes anna painoarvoa liikaa. Nimittäin joskus takakannet ovat erittäin latteita, ja kirja itsessään loistokas.
Aika usein luen kirjan lukematta ensin takakantta :-) Riippuu tietysti vähän siitä miten kirjan on saanut käsiinsä, tullut valinneeksi.
VastaaPoistaTuossa yllä on jo niin paljon hyviä vinkkejä, ettei oikein muuta lisättävää ole. Juonipaljastukset ovat ehdottomasti out! Lyhyys on in! Sisältö riippuu sitten kirjasta. Jos kyse on historiallisesta, aikaan ja paikkaan pitää ankkuroida. Ja takakannesta olisi hyvä ilmetä osapuilleen mihin genreen kirja kuuluu. Ei välttämättä tyyliin "tämä huikea trilleri..." mutta jollain tavalla kumminkin.
Huikea kiinnosta blogisarja selvästikin tulossa :-)
Hyvä kysymys!
VastaaPoistaTosiaan virheet takakansiteksteissä ärsyttää, mutta se nyt on varmaan selväkin juttu.
Itse kaipaan tietoa teemasta ja vähän genrestä; haluan tietää asennoidunko lukemaan kauhua vai romantiikkaa.
Ymmärrän myös, että takakansitekstin pitää olla myyvä. Mutta liialliset ylisanat ja aiheettomat kehut (muistan ikuisesti Stephenie Meyerin Houkutus -romaanin takakansitekstin, jossa kehuttiin sen kieltä aistilliseksi ja kaihoisaksi; voi elämä mitä p*skaa!) saavat aikaan vain silmien pyörittelyä.
Kirjailijastakin on mukava tietää jotakin :)
Ihanan blogisarjan aloitit! <3
VastaaPoistaMinä en kyllä lue takakansitekstejä juurikaan, sillä tilaan kirjat lähinnä postitse kavereiden suosittelujen ja blogiarvioiden perusteella. Uutuuksia tulee toki hankittua katalogiesittelyiden pohjalta, ja ne ovat usein pitkälti samaa kamaa, kuin takakannessa.
Hih, Hanna, sinun pet peeve on kyllä nuo juonipaljastukset. :D En minäkään tietenkään halua tietää mitään ratkaisevia juonenkäänteitä tai - hyvänen aika - loppuratkaisua, mutta mielelläni luen alkuasetelmasta ja vähän tunnelmointia siitä, mistä kirja kertoo. Luen mielelläni kirjailijasta ja olen kyllä kiinnostunut palkinnoista jne. Kriitikoiden hehkutuksetkin kieltämättä vakuuttavat, vaikka minäkin niitä poimineena tiedän, kuinka helppo niillä on tarvittaessa ohjata lukijaa hieman valheellisestikin.. :)
Esittelytekstit saavat mielellään olla lyhyitä. Luen lopulta aika harvoin tekstinäytteitä blogeistakaan, olen huomannut, vaikka ymmärrän erittäin hyvin, että monet niistä pitävät (oikeastaan en ymmärrä itseäni, kun en lue niitä).
Onpas osuva kirjoitussarja ja kysymsys!
VastaaPoistaTjaah...olen hieman kammoinen takakansitekstien suhteen. Usein jokin viittaus tai lainaus saattaa olla parempi kuin puhkikulutettujen adjektiivien litania tai useiden mainitsemat juonipaljastukset, joita kertakaikkisesti en lue.
Pidän siitä, että kirjailija tulee esille. Että palkinnot tulevat esille, että viitataan lukijoihin. Sitten lyhykäisesti teema selville, siinäpä se on.
Olen huomannut kaivavani takakansitekstin usen esille epämääräisen kirjan alun vuoksi. Silloin juonesta voi olla jokin lyhyt juttu tai ainakin se punainen lanka tavoitettuna.
Jos kirjan takakansiteksti on linjassa kirjan kirjoittajan tekstin kanssa, on löytynyt muistipelissä parit. Joskus on tuntunut siltä, että nyt on luettu kyllä ihan eri kirjaa.
Sen olen huomannut, että suhtaudun epäilevästi edellisten kirjojen hehkutukseen. Jos kirjailijalla on palkittu kirja ja sitä hehkutetaan sitten seuraavienkin kirjojen liepeissä, olen huomannut miettiväni, että ei taida olla riittävästi sanottavaa käsillä olevassa.
Huomaan, etten ole tässä asiassa kyllä lainkaan tietoinen omista tekemistäni. Äkkiseltään sanoisin, että aivan sama ja sitten kuitenkin, ei se nyt ihan samakaan ole. Kansi on kuitenkin tärkeämpi kuin takakansiteksti.
Pakko sanoa, että en aina lue takakansitekstiä ollenkaan. Koska usein pelkkä kansikuva on se, joka luo kiinnostusta. Ja kannen jälkeen alan selailla kirjaa, luen kirjastossa aina (nykyään) kaksi ekaa sivua, ja jos jaksan edetä näin pitkälle, lainaan kirjan. Jos epäilen vieläkin, lukaisen takakannen. En halua että siellä kerrotaan juonesta, etsin sieltä sanoja, jotka kuvavaat kirjaa. Jos löydän sana juutalaisvainot, kirja on heti nounou, tai jos siellä lukee kauhu - sama juttu (ja nämä kaksi ovat yllättävän lähellä toisiaan). Parasta ovat takakansitekstit, joissa on muutamalla rivillä selostettu vähän kirjaa ja josta löytyy kiinnostavia avainsanoja.
VastaaPoistaKirjailijasta on mukava saada tietoa, vaikka yleensä katson niitäkin vasta kun olen sivulla sata - ja myöhemmin vielä etsin useimmiten netistä. Minua ei siis haittaa, vaikka tuntemattomampi ulkomainen kirjailija jätetään kirjan liepeissä edelleen tuntemattomaksi - selvitän taustat kotona =) Ja vaikka takakannessakin olisi tietoja, niin tarkistan joka tapauksessa...
Ihanaa aloittaa aamu kirjakeskusteluilla.. :) Ja huikea sarjan aloitus Hanna, kiinnostuksella odotan!
VastaaPoistaHyppään tässä heti monen muun kelkkaan. Minä en halua takakannesta lukea juonesta. Lähtöasetelman voin kyllä ihan mielelläni ottaa, ja sen genren.
Siis jos luen takakansitekstin. Ennen luin, nyt olen ruvennut vähän välttelemään aihetta ellen ole jollain alelaarilla ja mieti kirjan ostamista. Lainattujen kirjojen takakannet luen yleensä vasta kirjan luettuani.
Palkintojen mainitseminen, joo, mutta minusta on mukavaa että ne ovat vaikka takaliepeessä. Silloin ne eivät painosta minua pitämään kirjasta niin paljon.
Ytimekäs kansiteksti on kiva, mutta en välttämättä kuitenkaan kaipaa niitä ylisanoja. Tai lehtitekstilainauksia. Mutta eivät ne minua juuri häirisekään.
Ajatus katkeilee, juon lisää kahvia. Onnea ketunhännän kanteluun! <3
Huuh, mikä aamuinen yllätys. Tänne oli tullut ihan ennätysmäärä pitkiä ja analyyttisia kommentteja. Ihana, että uusi blogisarjani otettiin näin hyvin vastaan. :)
VastaaPoistaYllättävän monille takakansiteksti on pienessä roolissa kirjaa valitessa, tosin itsekin luen niinkin lyhyen tekstipätkän melko hypähdellen. En halua tietää liikaa. Blogiarvioissakin luen mieluiten siitä, mikä lukija on kokenut teoksesta ja bloggaajien ylisanoja kuin kirjan tapahtumista tai tekstikatkelmia. Tämäkin tosin vaihtelee ihan kirjan, arvion ja päivän mukaan, joten ei tähän voi kauhean yleispätevää sanoa. En kuitenkaan muista lempikirjojenikaan takakansitekstejä, eli selvästi niillä on minulle melko pieni asema kokonaisuudessa.
Sara, Onhan tämä vaikea aihe, mutta sitäkin kiinnostavampi, koska olen niin utelias lukemaan muiden mielipiteitä. Heti mainitsit jotain, mistä en itse muistanut kirjoittaa, eli kirja-arvosteluiden lainaukset. Niistä kyllä pidän, sillä varsinkin kotimaisissa kirjoissa pokkariversioon on voitu valita sellaisesta kritiikistä lainaus, jonka olen itsekin lukenut. Se on varmasti ollut myös kirjailijalle itselleen tärkeä arvio, koska se on haluttu laittaa takakanteen. Olisi mielenkiintoista lukea myös kirjablogeista poimittuja lainauksia kirjojen takakansista. :)
Susa, kiitos. Minulla on vaikka mitä ideoita jatkoa varten, olen kirjoitellut puhelimeeni muistiin monia uusia uteluitani kirjoihin liittyen. :)
VastaaPoistaVähäsanaisuus sopii tietynlaisiin kirjoihin. Sellaisiin salaperäisiin, joissa on tarkoitus herätellä lukija tunnelmaan, mutta joissa ei haluta paljastaa liikaa. En silti halua lukea mainintaa siitä, että "tässä kirjassa emme halunneet paljastaa liikaa, koska tarina on niin jännittävä".
Punainen lanka mainittu. Se onkin tärkeä taito kirjoittaa teemasta, ideasta, lajista ja kontekstista ilman että nostaa tarinaa ja juonipaljastuksia liian isoon osaan.
Jaana, Joo, olihan tämä vähän kummallinen asetelma, sillä itsekin tiedän nyt uusista kirjoista ja klassikoista paljon. Myös monet kirjalijat ovat tuttuja, vaikken olisi koskaan heiltä mitään lukenut. Mutta usein sitä silmään sattuu kuitenkin kirja, josta ei ole mitään ennakkokäsitystä. Näissä tapauksissa itselle painaa palkinnotkin, mutta esimerkiksi Hyryn Uuni jäi lukematta, vaikka se olisi voittanut Miss Universum-palkinnon, sillä en pitänyt yhtään aiemmasta Aitta-teoksta. Näitä ennakkokäsityksiä haluan blogisarjassa avatakin, yksi tapa on miettiä takakansitekstejä.
Sinulla on melko samanlainen suhde takakansiteksteihin kuin Susalla.
Anni, miekin inhoan. Juuri tuota paljastelua inhoan myös, sillä alan muuten koko teoksen ajan odottamaan, että koska se kyseinen asia tapahtuu.
VastaaPoistaMinustakin on vaikea lähestyä kirjoittamista ja kirjallisuutta takakansitekstien kautta. Vaikka olisin lukenut kyseisen kirjan kolme-neljä kertaa, niin en siltikään ole niin varma itsestäni, että saisin tehtyä hyvän ja vetävän tekstin vetämään lukijoita kirjan pariin.
Katja, Aah, taas uusi näkökulma aiheeseen. Abstraktisuus! Minua häiritsee tämä myös kirjoista otetuista lainauksissa, sillä jos en ymmärrä sitä ollenkaan, turhauttaa tarttua tekstiin, koska lähtökohtaisesti ajattelen, että olen sille liian "tyhmä". Toisaalta täällä on mainittukin, että osa lukee kirjoista pari ekaa sivua täsmentääkseen kirjan kieltä ja sujuvuttaa ennen lainaus- tai ostopäätöstä. Itse olen kaikkein huonoin lukija kirjojen alussa, en muista niistä useinkaan mitään. Keskityn vasta kunnolla, kun olen päässyt kirjassa vauhtiin ja palaan sitten takaisin alkuun. No tämä liittyy jo ihan toiseen aiheeseen.
Minuakin naurattaa usein ylisanat, sillä mistä kirjasta niitä ei voisi käyttää, eihän sitä muuten kannattaisi julkaista.
Liisa, hyvä pointti. Henkilöhahmoja voi luonnehtia ja kirjan alkuasetelmaa, mutta itse tapahtumien kanssa pitää olla tarkkana. En usko, että kukaan pitää, mutta silti niitä varomattomasti sinne kirjoitetaan.
VastaaPoistaIhana, että pidät lainauksista, sillä itse tätä tekstiä kirjoittaessani ja muiden kommentteja lukiessani tajusin, etten kiinnitä näihin lainauksiin juurikaan huomiota, elleivät ne ole kauhean vaikeita. Välillä innostun taidokkaista virkkeistä, mutta huomaan silti useimmiten hyppääväni automaattisesti lainaukset yli.
Maija, kiitos. :) Minulla on aika paljon ideoita, toivottavasti niistäkin innostutaan yhtä paljon kuin tästä aloituksesta.
Kiinnostava pointti taas tuli näistä kommenteista esiin. Anni.M aiemmin mainitsi elokuvista tutun tähtiluokituksen, että se olisi mielenkiintoinen lisä kirjoihin. Niitähän ei juurikaan käytetä, mutta tosiaan kirjoissa voidaan luonnehtia teosta elokuvan kautta. Toisen taiteenlajin kautta kuvataan toista. Näyttelijöiden, ohjaajien ja elokuvatyylien kautta voidaan saada kirjaan täysin osuvia luonnehdintoja.
Yhtäkkiä mieleeni muistui yksi parhaista viime aikojen takakansitekstipätkistä, jossa oli viitattu toiseen teokseen. Sami Hilvon Viinakortissa oli minusta kirjoitettu osuvasti.
"Se tuntematon sotilas, josta Linnakin vaikeni." Todella hyvin kuvattu teosta!!
Erittäin mielenkiintoinen aihe! Kommenttiketjussa on jo pyöritelty asiaa kattavasti, ei tässä taida olla enää mitään uutta sanottavaa ;)
VastaaPoistaTunnustaudun takakansitekstien suhteen keskitien kulkijaksi, en halua lukea kirjaa jos siitä ei kerrota mitään, mutta inhoan sitä jos kirja ns. tulee luetuksi jo takakannen perusteella.
Ei juonireferointia, pieni pohjustus riittää. Ei ylisanoja, se mielestäni aliarvioi lukijaa: antaa lukijan tehdä omat johtopäätöksensä. Genren voi mainita, tietää vähän mitä odottaa. Kirjailijasta ja palkinnoista/ehdokkuuksista voi olla lyhyesti, mutta ei ne ainakaan minun lukuvalintojani ohjaa.
Innolla odotan myös seuraavia aiheitasi :)
Supermielenkiintoinen keskustelu ja yllättävän hankala aihe!
VastaaPoistaEnsinnä, luen kyllä aina takakansitekstit mutta katson kirjan etukannenkin ja kurkkaan sisällekin, mikäli mahdollista. Pelkän takakansitekstin perusteella en muista hankkineeni mitään kirjaa, vaikka onhan nettikaupoissakin tullut tehtyä heräteostoksia....
Minä haluaisin, että takakannessa kerrottaisiin vähän genrestä ja teemasta, ehkä henkilöhahmoistakin, mutta ei itse tarinaa. Kirjoittajastakin on kiinnostava saada vähän tietoa ja palkinnoista ja kritiikeistäkin, mutta ylisanoja on vältettävä. "Upea, unohtumaton, ainutlaatuinen" -tyyliset ilmaukset saavat minut epäluuloiseksi, samoin se, että kirja on kääritty liian makeisiin ja siirappisiin, hieman pikkusievällä tavalla kauniisiin kansiin (ellei se sovi kirjan teemaan oleellisesti).
Takakannessa voi hyvin olla (ja usein onkin) lyhyt tekstilainaus, sillä usein se kertoo enemmän kuin pitkäkin kirjan kuvailu.
Tähtiä tms. täsmäarvioita en kaipaa kirjojen kansiin enkä arvioihin, koska ne ovat mielestäni kovin subjektiivisia juttuja. Ja kustantaja olisi melko hullu, jos ilmoittaisi, että tämä on nyt sitten vain kahden ja puolen tähden arvoinen lukukokemus, mutta ehkä se menee lähijunan aamuruuhkassa.
Haa, olen taas myöhässä, mutta kiehtova aiheesi silti kirvoittaa kommentoimaan takakansista: adjektiivit eivät vakuuta, juonen kertominen vielä vähemmän, mutta tyyli, tunnelma ja genre pitäisi ehdottomasti saada selville takakantta lukemalla. Lainaus auttaa tässä, kunhan se ei ole koko esittely. Palkinnot kannattaa ilman muuta mainita, olen aivan varma, että se houkuttelee lukijoita. Muistin itsekin kirjoittaneeni takakansista joskus, kun ne toistuvat kliseet alkoivat ärsyttää, kohta vuoden vanha juttu on täällä: http://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2010/12/takakansi-finlandia.html
VastaaPoistaSanaa hyytävä ei siis saa käyttää :-)
Aika moni on täällä kommenteissa ilmaissut myös minun ajatuksiani. Pidän siitä, että kirjassa on takakansiteksti. Kun nappaan minulle ennestään tuntemattoman kirjan käteeni, haluan tietää siitä JOTAIN. Mieluiten takakansiteksti saa hieman kertoa tarinan alkuasetelmasta, mutta ei missään nimessä väärää tietoa tai juonipaljastuksia! Joskus esimerkiksi lainaus kirjan sivuilta voi myös herättää mielenkiinnon, jos se on osuvasti valittu. Siinäpä onkin sen vaara sitten :--) Tekstittömällä takakannella varustetut kirjat taitavat usein kohdallani jäädä ostamatta tai lainaamatta, jos siis en niistä ennakkoon jo tiedä jotain.
VastaaPoistaOlen kuitenkin huomannut sen, että vaikka kirjan takakannessa kerrottaisiinkin liian paljastavasti juonesta tai hahmoista, niin harvemmin kirjaa lukiessa enää muistan takakansitekstiä :D Taidan lukea ne vain pikaisesti siten, että kiinnostuisin kirjasta ja sen jälkeen lähes tyystin unohdan mistä kirja edes kertoo :D
Palkintojen mainitsemiseen kansissa suhtaudun neutraalisti. Loppujen lopuksi muodostan itse oman mielipiteeni kirjasta, oli se sitten Nobel-kirjailijalta tai ei.
Jes, hieno aloitus blogisarjallesi!
En ole kauheasti miettinyt takakansiasiaa, mutta liika paljastelu on tietysti ärsyttävää. Kannella on kuitenkin kaikkein tärkein osa: jos kansi inhottaa minua syystä tai toisesta, mitä luultavammin en kirjaan tartu. Siinä eivät palkinnot tai vuolaat kehut paina. Itse olen myös sellainen, että karsastan mm. Nobel- ja Finlandia-kirjoja. Jotenkin ne tuntuvat tylsän vastineilta. Johtunee siitä, etteivät voittajat herätä yleensä kiinnostustani ollenkaan.
VastaaPoistaMutta takakansiteksteistähän tässä piti puhua. ;) Tässä on todella onnistunut kuvaus, joka nostatti kylmät väreet (!):
"Linnea palaa kotiin hiukset ballerinanutturalla, vaikka selvää on, ettei hän tanssi enää koskaan. Joel on pysähtynyt odottamaan häntä kahdeksan vuotta aikaisemmin, jäänyt lastenhuoneen lattialle istumaan leluauto kädessään. Linnea on vaarallinen, Linnea on kipinöivä, Linnea on kukka jolta on taitettu niska. Joel on ainoa joka antaa hänen olla sellainen kuin on, oli se sitten mikä tahansa Linnean eri peilikuvista.
Tulevaisuus syöstään mahdottomaan kurssiin, ja järvenselällä kuikka huutaa."
En kyllä mene ihan takuuseen, että se on takakansiteksti, ainakin kustantajan sivulta. (Kiitos Jennille kirjavinkistä!) Teoshan on siis Siiri Enorannan Gisellen kuolema.
Mielenkiintoinen aihe! Minusta takakansiteksteissä siteerataan usein itse kirjaa vähän liiankin laajasti ja hyppään ainakin itse yleensä näiden lainausten yli. Sen sijaan yritän löytää jotain kuvausta kirjan alkuasetelmasta, pientä juonikuvausta, teemoja tms. Palkintojen mainitseminen ei tee pahaakaan, sen sijaan maailmanmenestyksen, 'bestselleriuden' ja käännösoikeuksien määrän hypettäminen kuulostaa joskus teennäiseltä yliyrittämiseltä. Samoin muilta kirjailijoilta tai kriitikoilta saadut ylistävät kommentit (tyyliin "En voinut laskea tätä käsistäni!" -Dan Brown) eivät yleensä anna mitään lisäarvoa - ainakaan minulle. :)
VastaaPoistaJuuri tänään muuten hypistelin kaupassa Chimamanda Ngozi Adichien Huominen on liian kaukana -romaania, josta olen lukenut paljon hyvää kirjablogeissa ja jonka ulkoasu on hieno. Ostoaikeeni hävisivät kuin tuhka tuuleen takakannen tekstin ansiosta - liian ympäripyöreää, liikaa ylisanoja ja adjektiiveja. Kiinnostus vain lopahti.
Kuvaavan, ytimekkään ja houkuttelevan takakansitekstin kirjoittaminen on varmasti todella haastavaa, eli tsemppiä sinne! :)
Pakko oli vielä tulla sanomaan, että en tajua Chris Cleaven Incendiary-romaanin takakansitekstiä. Se kuuluu näin:
VastaaPoista"You aren`t stupid.
You know there`s no such thing as a perfect mother.
Plenty of other books will tell you there is, but this one won`t lie to you.
I was weak and I cheated and I was punished, but my god I loved my child through all of it.
Love means you never break, and it means you`re stronger than the things they do to you. I know this is true because I have been through fire, and I am the proof that love survives.
I am not a perfect mother but I will tell you the perfect truth, because this is you and me talking.
This is my story."
Minä kiinnostuin kirjasta tämän perusteella, koska pidän kontroversiaalisista "äitiyskirjoista". Mutta lopulta tuo ei kerro itse teoksesta yhtään mitään. Tai kertoo vain hyvin pienen kulman siitä. Kirja kertoo pommi-iskusta (jossa äiti menetti poikansa ja miehensä), pelosta, ennakkoluuloista, luokkaeroista, rakkaudesta, ikävästä jne. jne.
No, minut takakansiteksti sai ostamaan kirjan, mutta toisaalta Teemua piti tosi kauan suostutella lukemaan ko. teos, koska häntä takakansi ei houkutellut lainkaan. Lopulta hän piti kirjasta kovasti, ja oli samaa mieltä, ettei ko. esittely todellakaan anna oikeaa kuvaa tästä romaanista. Ihmettelen tekijän ratkaisua hyvin paljon.
Piti vielä tulla kertomaan mielestäni yksi vaikuttavimmista takakansiteksteistä:
VastaaPoista"Äiti hei, joskus kesyt linnut tulevat hulluiksi. Ne lentävät päin ikkunoita, ne repivät narulta pyykit, ne syöksyvät läpi piikkipensaiden niin että pöllyää. Niiden puuskien jälkeen tulee aivan hiljaista. Lopulta viimeinenkin höyhen leijailee maahan. Kuulee kuinka iso akseli naksahtaa. Ja sitten kaikki jatkuu niin kuin aina ennenkin."
Lemmikkikaupan tytöt (A. Snellman)
Tuossa oli jotakin niin pysähdyttävää ja se kuvasi todella hyvin romaania.
Kaikille kiitos ihanan pitkistä ja pohtivista viesteistä. En ole ehtinyt koneelle blogien ääreen kirjoittamaan vastauksia. Mutta olen lukenut kaikki ja tästä keskustelusta on ollut monille hyötyä. :)
VastaaPoistaIhania ajatuksia, takakansiesimerkkejä ja tsemppausta omiin haasteisiini. :) Kiitos!
Hanna, sinähän olet yllättäjien sukua, monin tavoin;-) Palaan toisessa kohdin siihen toiseen asiaan...
VastaaPoistaSiis useimmat takakansitekstit ovat niiiiin syvältä! Minä, jos/kun olen kirjakaupassa ja on sitten menossa valintaprosessi, joudun ensin kannen vangiksi ja sen jälkeen luen kirjaa vähän alusta. Tiedän tasan tarkkaan siitä, onko kirja 'mun juttu' vai ei.
Tosin edellä mainituun on poikkeamia ja silloin olen välillä ottanut poikkemaan jopa omaan tekstiini mukaan. Vähän aikaa siten oli joku kirja, jossa oli mahtava takakansiteksti, mutta en koskaan muista mitään enää luettuani. Tälle tosin kukaan ei voi enää kauheasti naureskella, sen jälkeen, kun Siri Hustvedt ilmoitti, että 'kun suljen kirjan kannet, en muista siitä enää mitään'. Siinä oli joku oivallinen referaatti kirjasta, mutta se oli sitaaatti jonkun kirjan henkilön sanomasta...voi ja voi...
Kaikkein eniten risoo takakansiteksti joka lupaa aivan muuta kuin kirja on. Näin minulle kävi Käännöksiä kirjassa, mutta tiedän olevani tämän mielipiteeni kanssa aivan yksin. Minulle kirja ei antanut mitään, mitä harhauttavasti lupasi.
Tämä kaksi ja puoli vuotta vanha blogikeskustelu osui sopvaan aikaan. Teen yhteispainosta 1990-luvulla ilmestyneistä historiallista nuortenkirjoistani (tietenkin omakustanteena tällaisen aikana) ja kokoan takakansitekstiä. Nimenomaan kokoan, sillä aion käyttää sitaatteja kirja-arvosteluista, joita minulla on paksu kansio täynnä.
VastaaPoistaNe ovat paljastavaa historiaa siitä, mitä sen ajan lukijat ajattelivat kirjoistani. Hämmästyin sitä, miten paljon kirjoitettiin kritiikkejä 1990-luvulla, vaikka olin silloinkin vähemmän tunnettu sekä henkilönä että kirjailijana. On aika karua, että nyt kritiikkejä kirjoitetaan vähän, yleensä vain blogeissa, joita esimerkiksi nuortenkirjojen ostajat eli kiireiset vanhemmat eivät ehdi lukemaan. Useimmat lukevat vain muutaia suosikkiblogejaan, joissa on jokin erityisaihe tai kirjallisuudenlaji.
Ennen esiteltiin paljon kirjoja sanomalehdissä. Se oli kätevää, sillä valtakunnallinen ja paikallinenkin lehti tavoitti laajemman ja varsinkin heterogeenisemman joukon lukijoita kuin yksityiset blogit. Joitakin poikkeuksia on.
Olen tottunut lukemaan ulkomaisten tietokirjojen ja romanaien takakansissa olevia kritiikinpätkiä. Jos kritiikki on luotettavasta lehdestä tai tuntemani henkilön kirjoittama, voin tehdä valinnan sen perusteella. Takakannen lainaukset ja ensimmäiset sivut kertovat jo paljon. Selaan yleensä vähän enemmänkin. Tulee harvoin virhevalintoja.