Kirjojen yö

Olin perjantaina Akateemisen Kirjojen Yön paneelikeskustelussa kirjabloggaajan ja tavallisen lukijan roolissa puhumassa mitä tapahtuu, kun kirjallisuus valtaa verkkoa. Miten netti, kirjablogit, sähkökirjat ja muut uudistukset vaikuttavat kirjoihin, kirjailijoihin ja lukemiseen. Paneelikeskustelua veti Pekka Hiltunen, Imagen toimituspäällikkö ja esikoiskirjailija – Vilpittömästi sinun ilmestyy Gummerukselta 5.9. Näyteikkunan lämmössä ja tiiviissä tilassa seuranani olivat myös ihana kirjailija Miina Supinen ja Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi. Kaikilta muilta keskustelijoilta tulee tai on jo ilmestynyt tänä syksynä kirja. Supisen ja Anne Leinosen yhteiskirja Rautasydän on ilmestynyt Helsinki-kirjoista ja sitä on kehuttu monissa blogeissa. Papinniemen Sävelten siivilä ilmestyy puolestaan Otavan kustantamana ensi kuussa. Mie olin siis tosiaan ihan tavallisen lukijan roolissa ja jännitin esiintymistä todella paljon. Onneksi kokeneet toimittajat ja esiintyjät osasivat vähän ennen keskustelua minua tsempata.

Keskustelun asetelma oli kiinnostava, oli kirjailijaa, toimittajaa, kriitikkoa ja sitten ihan tavallinen lukija. Ennen paneelia mietin paljon, mitä haluaisin kirjablogeista välittää kuuntelijoille, koska minulle itselle oli tärkeä kertoa tästä yhteisöllisestä lukemisesta ilman, että siihen tulisi ikävä hömpähtävä katku. Tänne kirjablogeihin on melko helppo uppoutua, lukemista ylistetään ja kommentointi voi liidellä aasinsiltojen kautta ties missä. Silti. ja Siksi. Kirjablogeissa on paljon analyyttisia arvioita, kirjallisuuskeskusteluun on nostettu tekijän ja teoksen lisäksi lukija esiin, verkkokirjoittaminen lisää lukemista, tuo kirjavinkkejä uusille lukijoille, ja monien taitavien kirjoittajien blogiarviot eivät häpeä ammattikriitikoiden tekstien rinnalla. Ylipäänsä en ymmärrä tätä rajankäyntiä kritiikin ja blogiarvion välillä, lehti tavoittaa varmasti suuremman yleisön, mutta muodoltaan erilainen blogiarvio mahdollistaa kirjakeskustelun heti arvion jälkeen. Kumpikin palvelee erilaisia tarpeita, erilaisia ihmisiä. Ei erikseen, vaan yhdessä.

Nämä eivät ole mielestäni ristiriidassa, enkä pidä mielekkäänä edes pohtia sitä, että vaikuttavatko blogit kriitikoiden teksteihin. Ei kukaan elä umpiossa ja blogeihin varmasti törmää googlettamalla kirjoja, mutta harvassa on varmasti ne toimittajat, jotka eivät haluaisi kirjoittaa tekstiään ihan omien ajatustensa kautta. 
Blogit ovat osa median kirjakritiikkejä – vaikka ovatkin erilaisia kuin perinteisemmät kirjakritiikit.

Eikä itseään kannata ottaa liian vakavasti, vaikka tässä mielipiteiden kakofoniassa tuntuukin pieneltä, pidän blogiani rakkaana harrastuksena ja tapana yhdistää lukeminen kirjoittamiseen. Näissä ajatuksissa lähdin sitten paneeliin Inan pyytämänä mukaan.

Paneelissa blogeihin suhtauduttiin kuitenkin myönteisesti. Miina Supisella on oma kirjailijablogi Sokeripala ja Papinniemen kirjallisuusblogi Parnassossa on maan luetuimpia. Paneelissa keskusteltiin sähkökirjoista, Miina ennusti niiden yleistyessä tekstin pituuden muuttuvan tiiliskiviromaaneista kohti flash fictionia. Jarmo kehui sähkökirjoista kirjan hankkimisen nopeutta, mutta uskoo vahvasti paperikirjoihin, sillä niihin sitoudutaan enemmän, kirja luetaan helpommin siten loppuun. Mie olen kaikkiruokainen, käytän lukulaitetta työssäni paljon, mutta olen maaninen kirjojen keräilijä ja hipelöijä. Rakastan nähdä kirjojen selät hyllyssä ja lukiessa tunnistaa konkreettisemmin kirjan käsissäni. Lisäsin joukkoon vielä äänikirjat, sillä ne ovat oivallinen tapa nauttia kirjojen tarinoista "yövaloterroristin" kanssa. ;)

Olen onnellinen, että lähdin mukaan, vaikka esiintymisestä en pidäkään. Harva siitä kuitenkaan täysin nauttii.

Lilystä löytyy Kirjojen yöstä lisää asiaa.