"Mutta hienointa tässä vaatteessa on epäilemättä sen nimi: Jokapoika. Koskaan ei vaatekappaleelle ole annettu osuvampaa nimeä. Se on enemmän kuin paita, se on poliittinen manifesti."
 |
| Kuva |
Minun suomalainen vaimoni ei ole varsinaisesti romaani eikä se myöskään ole novellikokoelma. Ainoa mieleeni juolahtava luonnehdinta on romaanimuotoinen pakinakokoelma. Aiheet pyörivät kliseisen Suomi-kuvaston ympärillä, eikä niitä pyritäkään teoksessa uudistamaan. Vitsi on kuitenkin toimivin silloin, kun sen ymmärtää ja siinä on jotain tuttua. En ole vielä lukenut Erlend Loen teosta Tosiasioita Suomesta, mutta olettaisin näissä kahdessa olevan paljon samaa. Päähenkilön vapaata assosiaatiota vieraasta maasta, sillä erotuksella että Eilenberger on asunut Suomessa ja Loe on rakentanut teoksensa matkailuesitteiden ja mielikuvien perusteella.
Suomentajalta on mukava ratkaisu kursivoida ne sanat, joita Eilenberger on käyttänyt alkuperäisessä teoksessaan suomeksi. Niitä vilisee teoksessa runsaasti ja olisikin mukava sanahaukkana vilkuilla joskus saksankielistä versiota. Esimerkiksi sanat mökki, Karhunkierros, pömpeli, löylyt, yo-kylä, tervashampoo jne. vilahtelevat tarinan keskellä suomeksi.
Yksi kaikkein hauskimmista kohdista liittyy Marimekon paitoihin: "Minä pidän näistä Marimekon paidoista. Ne ovat yksinkertaisesti vain kauniita. Mutta saan ennen kaikkea kiittää niitä siitä uskomattoman vapauttavasta tunteesta, että minulla on täydellisen soveliaat ylävartalopukimet kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin, joihin voin Suomessa joutua: kotioloihin ja arkikäyttöön valikoima T-paitoja, joissa on väreiltään selvästi toisistaan erottuvia poikittaisia raitoja, ja edustustilaisuuksiin pystyraitaisia, sävyeroltaan hienovivahteisempia kauluspaitoja.--Voin siis rauhassa jättää paitaongelmat muiden huoleksi. Minä pärjään näillä lopun ikääni."
Olen ennenkin kirjoittanut näistä huumorikirjoista, joissa vitsaillaan kansalaisuus-stereotypioilla. Yhtä hauska, mutta kovin erilainen teos on Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen.
Kirjailija pääsee tapaamaan vielä :
5.4. kello 18.00 Goethe-Instituutti Helsinki
7.4. kello 18.00 Tampereen Saksalainen kulttuurikeskus
Siltala, 2011
Sivuja: 244
Suomentanut: Ilona Nykyri
Kiitos! Tämä pitää ehdottmasti lukea.
VastaaPoistaKuulostaa kiinnostavalle! Tuosta Erlend Loen teoksesta en ole kuullutkaan. Pistänpä senkin muistiin seuraavaa kirjastokäyntiä ajatellen. :)
VastaaPoistaOnpa mukava, että piditte. Mie olen kertonut tuon Marimekko-jutun aivan kyllästymiseen asti kaikille, se oli minusta vain niin huvittava. Nim.ostin juuri viime kesänä kirpparilta Jurille kaksi Jokapoika-paitaa töihin ja raitapaitoja molemmille kotipaidoiksi.
VastaaPoistaKuulostaa tosi mukavalta ja hauskalta. Isäni käytti ennen myös aina Marimekon paitoja, jos hän tuli Suomeen esim. perhejuhliin =) Tuo kirja on erinomainen vinkki, täytyy varmaan hankkia se kirja mun vanhemmille. Terveisiä Tukholmasta!
VastaaPoistaOi ihana Annika kuulla sinusta!!! Mulla on ihan hurjan ikävä, onneksi kevät on kohta ohi ja tulet pois sieltä. Mie mietin monta kertaa sinua lukiessani tätä kirjaa ja ajattelin et oliskohan tämä sinun porukoista hauska kirja. :)
VastaaPoistaHrr, jokapoikapaidat ovat järkyttävän rumia! :D En muutenkaan kauheasti innostu kauluspaidoista.
VastaaPoistaHyvä vinkki, tämä täytyy lukea! Saksalaisuus kiinnostaa, ja myös viittauksesi Vadelmavenepakolaiseen, joka on älyttömän hauska. Mutta se Loen kirja ei: yhtään ei napannut sen huumori. Hyvä idea, tylsä toteutus. Kuten joskus kirjoitinkin, Loe ei ole hauskuttamisessa onnistunut Supernaiivin jälkeen, minulle ne jutut menevät jo niin yli tai ainakin ohi, etten ole saanut muita Loe-kirjoja loppuun asti luettua.
VastaaPoistaTämä on varmasti hauska. Minua nauratti kovasti myös Siltalan katalogissa ollut höpöhöpö-lainaus. :D
VastaaPoistaAnki, niin olivat ilmeisesti Jurinkin mielestä ja kaappiin jäivät. :D
VastaaPoistaKaroliina, Mie nauroin sitä samaa ja mietin et laittaisinko sen saman tähän.
Arja, Suosittelen kyllä oikeasti. Ei se nyt jatkuvaa naurunremakkaa ollut, mutta en sellaista odottanutkaan. Todella mukava yllätys, sillä odotin ihan muuta.
Täytynee laittaa tuo lukulistalle.
VastaaPoistaVaikka itse kyllä väittäisin, että erot saksalaisen ja suomalaiset välillä on kuitenkin aika pienet :)
Ai, kiva että tämä on suomennettu! Ostin viime vuonna saksaksi lahjaksi saksalaiselle miesystävälleni. Hän naureskeli tätä lukiessaan kovin. Ja allekirjoitti muutamat kohdat. Ja kertoi, että me suomalaiset olemme kyllä oikeastaan ihan niin hobitteja kuin tämä kirjailija väittää :D Yritin itsekin ymmärtää, mutten kyllä kaikkea tajunnut. Joten hyvä, nyt pääsee suomeksi tutustumaan!
VastaaPoistaHelmi-Maaria, joo, nyt sitten tiedät mille hän nauroi. :)
VastaaPoistaRva Kepponen, Ehkä se siksi onkin niin hauskaa, koska se on tunnistettavaa, mutta ei pahantahtoista.
Kiva kuulla että suomennos on hyvä, luin tämän jo saksaksi syksyllä ja pidin kovasti. Nyt kirja kiertää menestyksekkäästi saksalaista ystäväpiiriä.
VastaaPoistaAsuttuani saksassa pian 7 vuotta pystyin samaistumaan sekä Eilenbergerin mielikuviin kummallisista suomalaisista että toisaalta toki myös suomalaisiin ja tapoihimme. Välillä alkaa itsestäkin tuntua Eilenbergeriltä suomeen tullessa :)
Saksankielisestä teosta lukiessani mietin useampaan kertaan että saksankieliseltä lukijalta saattaa mennä vitsi ohi niissä kohdin kun kaikkia käytettyjä suomenkielisiä sanoja ei oltu saksannettu (monet kyllä). Suomentajan käyttämä ratkaisu kuulostaa tosi hyvältä.
Kuulemma seuraava "romaani" perheen (uutena mukana: kaksostytöt!) kolmikielisestä elämästä kanadassa on jo työn alla, odotan kovasti!
Piti vielä kysymäni: Eilenbergerin vaimo puhuu sujuvaa muttei kieliopillisesti läheskään täydellistä saksaa, mikä tuo oman hauskuutensa saksankieliseen versioon. Käykä tämä mitenkään ilmi suomennoksesta?
VastaaPoistaOnpa hauska kuulla että saksalaisetkin lukijat pitävät tästä teoksesta. Pelkäsin, että lopulta vitsit toimivat vain suomalaisiin lukijoihin.
VastaaPoistaPidin suomentajan ratkaisusta, sillä aina kirjailijan mainitessa suomalaisen sanan tuli jotenkin tunne, että tässä tosiaan luetaan käännöskirjaa ja kirjailija on halunnut esitellä itselleen tuttuja ja ehkä rakkaitakin sanoja.
Onko sinulta kukaan kysynyt kirjan vitseistä? Tarkennusta jne..
Ja kiito kommentistasi, on aina mukava saada uusia keskustelijoita mukaan. :)
VastaaPoistaEn kyllä kiinnittänyt asiaan huomiota, täytyy tarkistaa myöhemmin kun pääsen kirjan kanssa samaan tilaan. :)
VastaaPoistaJuuri eilen löysin tämän blogisi jonkun suosittelemana, en valitettavasti enää muista kenen..
VastaaPoistaKyllä kirjan vitseistä (ja suomalaisten tavoista) on tullut kirjan lukeneilta selventäviä kysymyksiä. Muutamat saksalaisystäväni ovat Suomessa käyneetkin, ja tunnistivat osan tilanteista. Latotansseissa ei tosin vielä kukaan liene käynyt :)
Ja monet kysymyksistä liittyivät niihin tavallisiin stereotypioihin: juoko suomalaiset paljon/ onko ne maineensa mukaisesti hiljaisia/ saunomistavat/ miten "kohteliaisuussäännöt" eroaa saksalaisista/jne.
Itsestä tuntui lukiessa että monien tilanteiden kokemiseen/aukenemiseen vaaditaan kyllä vähän pidempää Suomessa oleskelua, muutaman päivän loma ei taida riittää. Pitääkin kysellä oliko kirjassa paljon sellaisia vitsejä jotka "kuulostavat siltä että ovat vitsejä mutteivät aukene". Höpöhöpölle on täälläkin kyllä naurettu :D