Gustave Flaubert: Rouva Bovary

"Mutta hän oli niin kaunis! Rodolphella oli harvoin ollut rakastettua, joka viattomuudessaan olisi vetänyt vertoja Emmalle."

Gustave Flaubertin Rouva Bovary on yksi kuuluisimmista naturalistisista teoksista ja sen tarina on vaikuttanut moniin suomalaisiinkin teksteihin, mm. Juhani Ahon Papin Rouvan Elli on nimensäkin mukaisesti melko lähellä Flaubertin Emma Bovarya.

Aikalaislukijat paheksuivat Emma Bovaryn avionrikkojan elämää, todellisuuspakoista unelmointia ja moraalittomia ratkaisuja. Aika on jälleen tehnyt tehtävänsä, sillä minun oli vaikeuksia saada nuttura niin kireälle, etten hyväksyisi Emman halua paeta rutinoitunutta ja pitkästyttävää arkeaan. Emmaa on kiinnostunut enemmän kirjallisuudesta, muodista ja kodin sisustamisesta kuin elämästä pikkukylän tohtorinrouvana. Hän on hivenen yltiöhaaveellinen ja haihattelija, mutta ei missään nimessä paha ihminen, ilkeä syöjätär tai laskelmoiva femme fatale-hahmo.

Emma päätyy naimisiin, koska hän on saanut romanttisista kirjoista ihanteellisen kuvan avioliitosta, mutta pettyy karvaasti, kun tunteet eivät herääkään automaattisesti. Emma on vähän höperö persoona olematta silti ärsyttävä. Kukapa meistä ei olisi vähän kirjojen romanttisista tarinoista mennyt "sekaisin". hih.

Charles Bovary on ihan läpitylsä hahmo. Voi hyvänen aika, en kyllä itsekään haluaisi olla naimisissa mokoman hidasälyisen ukkoon. Jos jostain pitäisi fiktiivisen maailman Emmaa kurittaa, niin siitä että hän alunperinkin meni naimisiin. Emma on kuitenkin jatkuvasti rakkaudennälkäinen ja hyväksyttää aviorikokset itselleen sillä, että eihän mikään asia niin kaunis asia kuin rakkaus voi olla väärin. Teosta lukiessa teki kyllä mieli vastata, että ei se kyllä voi olla väärin. Kertoja eläytyy Emman vaiheisiin ja unelmiin, joten sitä tulee väistämättä itsekin eläydyttyä niihin.

Emman tunteikkuus ja heittäytyminen rakkauden nimissä miesten jalkoihin tekevät silti hänestä melko itsekkään hahmon. Hänellä on lapsi, mutta äitiys tuntuu olevan hänelle toissijaisempi oman itsensä toteuttamisen ja valinnanvapauden sijasta. Siinä mielessä Emma muistuttaa Ibsenin Noraa.

Lasta odottaessaan Emma toivoo saavansa pojan, sillä  
"mies oli ainakin vapaa; hän voi toteuttaa halujaan, kulkea mielensä mukaan, ylittää esteet, maistaa etäisempiäkin iloja. Mutta naisen oli mahdoton vapautua kahleistaan. Naisessa yhdistyivät saamattomuus ja mukautuvaisuus, hänellä olivat vastassaan ruumiillisen voiman puute ja lain rajoitukset. Hänen tahtonsa oli kuin hatun harso, jota nauha pitelee paikoillaan ja kaikki tuulet liehuttavat: aina on jokin halu johdattamassa, jokin sopivaisuussääntö pidättelemässä.”

Kirja-arvion kuvat on otettu Posy Simmondsin sarjakuvakertomuksesta Gemma Bovery, jossa Flaubertin tarina adaptoituu nykyaikaan ja sarjakuvan maailmaan. Ihan mielettömän hyvä tarina, jonka en odottanutkaan olevan täysin uskollinen lähtötekstille. Sarjakuvan Gemma on minusta enemmän luonteikas kuin alkuemonsa ja hänen ilmeistään näkee turhautumisen ja intohimon. Gemma Boveryssa oli todella paljon tekstiä sarjakuvaruutujen ulkopuolella, joten toisinaan se muistutti kuvitettua kirjaa.

Rouva Bovaryn tarina on hyvä tuntea, sillä siihen viitataan hyvin monissa aikalaisteksteissä ja se on vaikuttanut ajan avioliittokuvauksiin. Enemmänkin siinä olisi voinut tapahtua, mutta toisaalta nautin siitä kuinka arkea ja sen pikkuaskareita kuvataan teoksessa.