Kesän kirjalöytöjä

Nyt on ollut niin tavattoman kuuma, etten pysty oikein edes ajattelemaan mitään järjellistä blogattavaa. Olen sairastellut useamman päivän ja tänään viimein uskalsin kuumankosteasta asunnosta vielä kuumempaan kesäpäivään. Suuntasin askeleeni Kyläsaaren kierrätyskeskukseen, sillä siellä on todella hyvä kirjavalikoima ja hinnat erittäin kohtuulliset. Opiskelijana ostoksista saa vielä -20% alennuksen, joten yksittäiselle kirjalle jää ihan nimellishinta. Tänään tein mielestäni hyviä löytöjä, vaikka mietin kyllä, että mitä järkeä on omistaa niin paljon kirjoja. Aina välillä soimaan itseäni tämän materian keräämisestä ja varsinaisesta kirjamaniasta. Minusta on silti ihana kerätä kirjoja, ihailla omaa hyllyä ja tarttua suosikkeihin. Annan itselleni sen verran armoa, että lahjoitan myös usein kirjahyllyni aarteita sukulaisille ja ystäville. Meitä on onneksi kaksi lukutoukkaa näitä kirjoja selailemassa, joten yksin en keräilyni kanssa olen. Myönnän silti, että juuri minua rauhoittaa täysinäinen, tuttu ja turvallinen kirjahylly.

Kuinka paljon kirjoja ihminen kuitenkaan kotiinsa tarvitsee? Välillä tuntuu, että voisin lahjoittaa kaiken pois ja yrittää selvitä vain kirjaston antimilla, mutta silti kirjojen läsnäolossa on jotain sielukkuutta ja sydäntä lämmittävää lämpöä. Tämä sopii aika hyvin edelliseen postaukseeni, jossa ihastelin elektronisen lukulaitteen helppoutta. Minulle nämä kaksi erilaista lukutapaa sopivat saumattomasti yhteen. Rakastan kirjaa konkreettisena esineenä, mutta en halua raahata kilokaupalla niitä mukanani.

Petja vartioi uusia pokkareitani. Ostin Anne B.Ragden Berliinipoppelit omaksi, sillä vaikka olin erittäin pettynyt hänen uusimpaan teokseensa Satunnaista seuraa, Kujerruksia-blogin ihanainen Linnea on silti suositellut tätä lämpimästi minulle useasti.  

Heinrich Bölliä luemme Jurin kanssa molemmat ja tämä teos meiltä juuri puuttui. Yritän saada pian jotain järjellistä arviota aikaan suosikistani Katharina Blumin menetetty maine, joka on kirja, jonka jaksaa lukea useamman kerran. Aadam, missä olit on itselleni etukäteen outo, mutta pikainen googletus paljasti erään lukijan ajattelevan teoksesta näin: "Böll on saanut nimen Saksan omatunto jatkuvasta muistuttamisestaan »emme saa unohtaa». Hänen sanottavansa on tinkimätöntä, se vaatii lukijalta omakohtaista kannanottoa."

Sue Monk Kidd on tuttu ainoastaan Katrin ja Sannan blogeista. Toki olen voinut törmätä siihen muuallakin, mutta muistiini on jääneet vain nämä. Katri kehuu teosta täydelliseksi kesäkirjaksi ja Sannalla se on kaikkien aikojen suosikkikirja. Odotan siis Mehiläisten salaisuuksien avaamista innolla.

Michael Cunninghamin pokkarin nappasin, koska pidin hänen Tunnit-teoksestaan, vaikka en ole lukenut vielä omistamaani toista teosta häneltä Koti maailman laidalla. Zephyr varoittelee arviossaan, että Säkenöivien päivien ensimmäinen osa voi olla puuduttava, mutta kahden seuraavan osion loppuratkaisun takia teos kannattaa lukea. Silti minusta tuntuu nyt, että ehkä tämä oli löydöistä kuitenkin se hukkaostos ja teos hautautuu muiden alle.

Berta Ruck on uusi pakko-lukea kirjailijani, sillä juhannuksena Heinävedellä sain lukuvinkin teoksesta Mies vähittäismaksulla, joka on kuulemma hulvattoman hyvä. Nykypäivien maantieritari vaikuttaa yhtä "romanttiselta". Ruck on myös Hilja Valtosen aikalaiskirjailija. Muistakaa, että ensi kuussa 10.8 keskustellaan Lukupiiri-blogissa Nuoren opettajan varaventtiilistä.

Pokkarit maksoivat 1-1.50e kpl.

Uskomatonta, että joku oli tuonut Mitfordin tytöt kierrätykseen. Olen niin iloinen löydöstäni, sillä kirjasta on kovasti keskusteltu blogeissa ja on kiinnostava päästä lukemaan, että mistä bloggaajat oikein kohisevat. Ainakin Karoliina, Leena, Katja, Jaana, Maija, Norkku, Anni.m ja Laura ovat lukeneet sen. 2e well spent.


Markus Zusakin Kirjavaras tuntui kiinnostavalle kantensa ja aiheensa takia. Muistelisin myös hämärästi, että olen jossain blogikeskustelussa kirjasta lukenut. Hanif Kureishi sai jonkin verran blogisavuja, ennen omaa blogiharrastusta ja tunsin jonkinlaista vetoa teosta kohtaan, koska se tuntui jo tutulta (Vaikka eri teos näitä savuja sai osakseen). Olisi vähän kerrottavaa voi yllättää monella tavalla.  

John Irving sopii hyvin Jurin keltaiseen innostukseen, hän kun ei suostunut jostain syystä ostamaan Irvingin Oman elämänsä sankaria eurolla, koska siinä oli hänen mielestään ruma kansi. Hän odottaa sitä keltaista "oikeaa". Kaikki isäni hotellit kelpasi meille molemmille. Juri on todella tarkka kirjojen kansista, vaikka hyllystä kurkistaa aika pieni osa kansipapereista.

Kirja tienhaarassa pilkistää kuvassa, vaikka en sitä olekaan ostanut tänä kesänä. Voitin sen Gaudeamuksen facebook-arvonnasta ja olen kiinnostuneena lueskellut kirja- ja kustannusalan tulevaisuusskenaarioista. Sanon aina, että arvio tulossa pian, mutta kyllä mie niitä ehdin jossain vaiheessa naputtelemaan. :)

Ai niin, Adlibriksestä tilasin vielä muutaman sinisen kirjaston kirjan. Käytän häpeilemättä keltaista kirjastoa mukaillen Otavan sarjasta nimeä sininen ja Wsoyn omasta vastaavasta punainen kirjasto.