Ihana, kaunis, puhutteleva postaus! Erityisesti Reko Lundanin hautakiven näkeminen jotenkin kosketti, kun olen lukenut sen hänen kirjansa, sekä Tiina Lundanin kirjan.
Kävimme K-Blogin Jennin kanssa kuvaamassa kirjailijoiden hautoja. Alkuperäiseen postaukseen en bloggerin ongelmien takia saanut nyt kirjoitettua tekstiä, mutta kuvat onneksi ehdin laittaa.
Kirjavan kammarin Karoliinan tapaan esittelen sitten kuvani näin Sanattoman sunnuntain kunniaksi. :)
Kurre seurasi meitä joka paikkaan ja lopulta minulla oli kymmenen kuvaa hänestä. (Väitän, että sama orava seurasi meitä, mutta Jenni kyllä vähän toppuutteli minua, että saattaa olla eri kurre kimpussamme)
Kaunista, tunnelmallista ja kiinnostavaakin, se välittyy kuvistakin! Minusta nuo kuvat eivät edes tekstiä kaipaa, mutta olen ehkä jäävi sanomaan. ;)
Se esittelemäsi tapa, että ortodoksisella hautausmaalla kirjailijoiden haudoille viedään kyniä, on kyllä jäänyt vaivaamaan ihan mieltä. Tekisi mieli viedä muutama kynä Hietaniemeenkin, ainakin Tove Janssonille ja Mika Waltarille sekä tietenkin Topeliukselle, jolla on niin hieno (=kaunis) hautakin!
P.S. Nyt kommentointi tuntuisi sujuvan normaalisti, mutta katsotaan mitä tapahtuu, kun painan lähetysnappia.
Onnistui ja nyt pääsisin muokkaamaan postaustakin, mutta ehkä sitten annan olla pelkät kuvat ja jutustelen täällä. Sopii paremmin tunnelmaankin.
Voidaan Jenni viedä kyniä seuraavalla kerralla, kun etsimme Eino Leinon ja Tove Janssonin haudat. Pitää tehdä parempi reittisuunnitelma, sillä netistä printattavat kartat olivat aika huonoja.
Sinäkin olet kuvaillut hautakiviä, vähä aika sitten kävin äidin kanssa Helsingissä ja olimme Hietaniemen hautausmaalla pitkään. Tosin läheskään kaikkia noita kiviä emme nähneet. Onko muuten presidentit haudattu tuonne?? Niitä etsittiin hartaasti, mutta ei kyllä löydetty.
Ihanaa! Mäkään en ole kaikkia noita hautoja bongannut, vaikka kävinkin usein kävelyllä hautausmaalla silloin kun asuin siinä lähellä.
Anki: presidenttejä löytyy tuolta kyllä, mutta hautausmaan alue on tosiaan aika laaja, ei mikään ihme ettei kertakäynnillä ole osunut. Sieltä hautausmaan kirkon läheltä löytyy Kekkonen ja Paasikivi, ja siellä on hulppea Mannerheimin hauta ja muistomerkki myös.
Onpa hienoja kuvia! Hietaniemen hautausmaalla haluaisin itsekin käydä kiertelemässä. Minä en ole vielä pystynyt lukemaan Lundanin Viikkoja, kuukausia -kirjaa, hypistellyt vain useasti kirjastossa...
Hieno postaus ja upeat kuvat! Minä olen käynyt ko. hautausmaalla, mutten ikinä "julkkiskierroksella". Ehkä olisi syytä, vaikka jo nämä kuvat antoivat paljon.
Minä pidän hautausmaista. Niin kuin Hanna sinulle toisaalla kerroinkin, meidän ensimmäisen Englannin kodin lähellä oli ihana, lehtimetsäinen, sokkeloinen ja rapistunut hautausmaa, jonka hautakivet ja muistomerkit olivat keskenään hyvin erilaisia ja sikin sokin. Joku joskus sanoi, että suomalaiset hautausmaat ovat järjestelmällisyyydessään upeita, ja on kai sitä siinäkin oma hohtonsa, mutta minua miellyttää vielä vähän enemmän rosoisuus.
Kerroin myös, että tuon hautausmaan viereisen kirkon kupeessa, oikeastaan yhteydessä, oli tunnelmallinen pubi, jossa papit istuivat virkapuvuissaan juomassa olutta ja juttelemassa ihmisten kanssa. Se oli suomalaiselle jotenkin hassua, mutta ei minusta millään tavalla väärin (elleivät he sitten tuputtaneet seuraansa poloisille pubissa istuville, hih).
Suomessa on ihanaa esimerkiksi jouluaaton tapa viedä haudoille kynttilöitä, ja silloin ihaninta on käydä jollakin pienellä, muuten pimeällä hautausmaalla, jossa kynttilämeri pääsee parhaiten oikeuksiinsa.
Kattojen yli, Susa, Susa P. ja Sanna Minunkin pitäisi lukea Lundanin Viikkoja, kuukausia -kirja, sillä minulle kirjailija on melko tuntematon.
Anki, Salla ehtikin vastata sinulle, että presidenteillä on hautausmaalla oma "siivekkeensä". Varsinaisella taiteilijamäellä on melko vähän kirjailijoita ja suurin osa haudoista löytyy muualta. Enkä edes noin kolmen tunnin reissun aikana löytänyt Jennin kanssa kaikkia etsimiämme. Olen usein ennenkin käynyt tuolla, mutta aina löytyy "uusia".
Erja, pidän hautausmaan tunnelmasta ja "sekalaisuudesta". Kivet ovat erikokoisia, -näköisiä ja -mallisia. Paikka on kauniisti hoidettu, mutta sokkeloinen. Eri puolilla on erinäköisiä alueita ja tyylejä. Tykkään.
Kiitos Karoliina ihanan pitkästä kommentistasi!! Mie tykkään myös tietystä rosoisuudesta hautausmailla ja siksi esimerkiksi Valamon hautausmaan luonnontila viehätti. En usko, että esimerkiksi hietaniemen hautausmaalle voisi viedä kirjailijoiden haudoille kyniä, vaan ne siivottaisiin roskina pois hyvin nopeasti.
Jouluna hautausmaat ovat kyllä ihania, mutta kovilla pakkasilla haluan liiankin nopeasti pois sieltä.
Ihana, kaunis, puhutteleva postaus! Erityisesti Reko Lundanin hautakiven näkeminen jotenkin kosketti, kun olen lukenut sen hänen kirjansa, sekä Tiina Lundanin kirjan.
VastaaPoistaIhana kuvasarja Kurrestakin!
Kävimme K-Blogin Jennin kanssa kuvaamassa kirjailijoiden hautoja. Alkuperäiseen postaukseen en bloggerin ongelmien takia saanut nyt kirjoitettua tekstiä, mutta kuvat onneksi ehdin laittaa.
VastaaPoistaKirjavan kammarin Karoliinan tapaan esittelen sitten kuvani näin Sanattoman sunnuntain kunniaksi. :)
Kurre seurasi meitä joka paikkaan ja lopulta minulla oli kymmenen kuvaa hänestä. (Väitän, että sama orava seurasi meitä, mutta Jenni kyllä vähän toppuutteli minua, että saattaa olla eri kurre kimpussamme)
VastaaPoistaKaunista, tunnelmallista ja kiinnostavaakin, se välittyy kuvistakin! Minusta nuo kuvat eivät edes tekstiä kaipaa, mutta olen ehkä jäävi sanomaan. ;)
VastaaPoistaSe esittelemäsi tapa, että ortodoksisella hautausmaalla kirjailijoiden haudoille viedään kyniä, on kyllä jäänyt vaivaamaan ihan mieltä. Tekisi mieli viedä muutama kynä Hietaniemeenkin, ainakin Tove Janssonille ja Mika Waltarille sekä tietenkin Topeliukselle, jolla on niin hieno (=kaunis) hautakin!
P.S. Nyt kommentointi tuntuisi sujuvan normaalisti, mutta katsotaan mitä tapahtuu, kun painan lähetysnappia.
Onnistui ja nyt pääsisin muokkaamaan postaustakin, mutta ehkä sitten annan olla pelkät kuvat ja jutustelen täällä. Sopii paremmin tunnelmaankin.
VastaaPoistaVoidaan Jenni viedä kyniä seuraavalla kerralla, kun etsimme Eino Leinon ja Tove Janssonin haudat. Pitää tehdä parempi reittisuunnitelma, sillä netistä printattavat kartat olivat aika huonoja.
Susan kommentti olisi voinut olla minun kirjoittamani, niin samanlaiselta tuo hautausmaakierros tuntui.
VastaaPoistaReko Lundanin nimen näkeminen suorastaan hätkähdytti.
Hietaniemen hautausmaa on kyllä hieno paikka. Ja siellä lepää paljon merkittäviä miehiä ja naisia. Kiitos tästä!
VastaaPoistaSinäkin olet kuvaillut hautakiviä, vähä aika sitten kävin äidin kanssa Helsingissä ja olimme Hietaniemen hautausmaalla pitkään. Tosin läheskään kaikkia noita kiviä emme nähneet. Onko muuten presidentit haudattu tuonne?? Niitä etsittiin hartaasti, mutta ei kyllä löydetty.
VastaaPoistaIhanaa! Mäkään en ole kaikkia noita hautoja bongannut, vaikka kävinkin usein kävelyllä hautausmaalla silloin kun asuin siinä lähellä.
VastaaPoistaAnki: presidenttejä löytyy tuolta kyllä, mutta hautausmaan alue on tosiaan aika laaja, ei mikään ihme ettei kertakäynnillä ole osunut. Sieltä hautausmaan kirkon läheltä löytyy Kekkonen ja Paasikivi, ja siellä on hulppea Mannerheimin hauta ja muistomerkki myös.
Olipa hienoa päästä kurkkaamaan tuonne, olen kuullut paikasta mutta en itse ikinä käynyt.
VastaaPoistaJa niin, Lundanin hauta hätkähdytti muakin. Muistan kun en meinannut itkultani ollenkaan saada luettua loppuun "Viikkoja, kuukausia".
Hienoja kuvia! Minäkin tykkään kierrellä Hietaniemen hautuumaalla, presidenttien haudat olen nähnyt, mutta kirjailijoista vain muutaman. Lundánin hauta hätkähdytti minuakin.
VastaaPoistaOnpa hienoja kuvia! Hietaniemen hautausmaalla haluaisin itsekin käydä kiertelemässä. Minä en ole vielä pystynyt lukemaan Lundanin Viikkoja, kuukausia -kirjaa, hypistellyt vain useasti kirjastossa...
VastaaPoistaHieno postaus ja upeat kuvat! Minä olen käynyt ko. hautausmaalla, mutten ikinä "julkkiskierroksella". Ehkä olisi syytä, vaikka jo nämä kuvat antoivat paljon.
VastaaPoistaMinä pidän hautausmaista. Niin kuin Hanna sinulle toisaalla kerroinkin, meidän ensimmäisen Englannin kodin lähellä oli ihana, lehtimetsäinen, sokkeloinen ja rapistunut hautausmaa, jonka hautakivet ja muistomerkit olivat keskenään hyvin erilaisia ja sikin sokin. Joku joskus sanoi, että suomalaiset hautausmaat ovat järjestelmällisyyydessään upeita, ja on kai sitä siinäkin oma hohtonsa, mutta minua miellyttää vielä vähän enemmän rosoisuus.
Kerroin myös, että tuon hautausmaan viereisen kirkon kupeessa, oikeastaan yhteydessä, oli tunnelmallinen pubi, jossa papit istuivat virkapuvuissaan juomassa olutta ja juttelemassa ihmisten kanssa. Se oli suomalaiselle jotenkin hassua, mutta ei minusta millään tavalla väärin (elleivät he sitten tuputtaneet seuraansa poloisille pubissa istuville, hih).
Suomessa on ihanaa esimerkiksi jouluaaton tapa viedä haudoille kynttilöitä, ja silloin ihaninta on käydä jollakin pienellä, muuten pimeällä hautausmaalla, jossa kynttilämeri pääsee parhaiten oikeuksiinsa.
Kattojen yli, Susa, Susa P. ja Sanna Minunkin pitäisi lukea Lundanin Viikkoja, kuukausia -kirja, sillä minulle kirjailija on melko tuntematon.
VastaaPoistaAnki, Salla ehtikin vastata sinulle, että presidenteillä on hautausmaalla oma "siivekkeensä". Varsinaisella taiteilijamäellä on melko vähän kirjailijoita ja suurin osa haudoista löytyy muualta. Enkä edes noin kolmen tunnin reissun aikana löytänyt Jennin kanssa kaikkia etsimiämme. Olen usein ennenkin käynyt tuolla, mutta aina löytyy "uusia".
Erja, pidän hautausmaan tunnelmasta ja "sekalaisuudesta". Kivet ovat erikokoisia, -näköisiä ja -mallisia. Paikka on kauniisti hoidettu, mutta sokkeloinen. Eri puolilla on erinäköisiä alueita ja tyylejä. Tykkään.
Kiitos Karoliina ihanan pitkästä kommentistasi!! Mie tykkään myös tietystä rosoisuudesta hautausmailla ja siksi esimerkiksi Valamon hautausmaan luonnontila viehätti. En usko, että esimerkiksi hietaniemen hautausmaalle voisi viedä kirjailijoiden haudoille kyniä, vaan ne siivottaisiin roskina pois hyvin nopeasti.
Jouluna hautausmaat ovat kyllä ihania, mutta kovilla pakkasilla haluan liiankin nopeasti pois sieltä.
Ihania ja tunnelmallisia kuvia, vehreitä ja sopivan vakavia. Ei liian, mutta koskettavalla tavalla.
VastaaPoistaTopeliuksen hauta on kaunis. Ja muutkin. Kovin hiljaisia.
Ja ihana kurre ;>
luin sun kindle ostosta! onnittelut! toivottavasti tykkäät. jään odottamaan postausta aiheesta...
VastaaPoista