"Rikollinen haluaa olla tärkeä, mutta ei ole koskaan tärkeä, koska hän on aina jotakin vähemmän kuin ihminen."
Olen aiemmin kirjoittanut Agatha Christien juhlavuoden teos-sarjasta ja nyt lukemassani teoksessa on yhtä ihastuttavalla tyylillä tehty kansi kuin Neiti Lemon erehtyy-teoksessa. Pidän väreistä, fonteista ja kannen hahmosta, jolle en löydä kyllä mitään yhteyttä itse teokseen.
Kannen on tehnyt Heikki Ahtiala, ja löysin googlettamalla lisää hänen retrokansiaan mm. Korppi- ja Sapo-sarjoista.
Totuus Hallavan hevosen majatalosta on klassisesta salapoliisiromaanista poikkeava, sillä tähän teokseen Christie on ladannut paukkuja myös voodoo-taioista ja mystiikasta. Voivatko noidat olla palkkamurhaajia?
Ihmisiä kuolee luonnollisiin syihin, eikä heitä tunnu yhdistävän mikään asia. Paitsi siellä täällä liikkuvat huhut majatalosta. Murhasarjaa tutkii teoksen kertoja Mark Easterbrook, mutta hän saa apua mm. Christien alter egolta rikoskirjailija Ariadne Oliverilta. Christie on selvästi kokeillut erilaista tyyliä, mutta en voinut sille mitään, että Poirotin poissaolo häiritsi kovan luokan fania. Tarina oli kelpo, mutta odotin suurempaa herkkuateriaa, mikä lopulta kuvun alta paljastui.
Dekkarin nälkäni vain kasvoi...
Olen lukenut melkein kaikki Agatha Christien dekkarit, mutta Hallava hevonen on jostain syystä jäänyt kesken, vaikka olen sen parikin kertaa lainannut kirjastosta.
VastaaPoistaTätä kommenttia kirjoittaessani muistin, että olen nähnyt kirjaan perustuvan tv-sarjan/elokuvan. Kovin paljon en silti muista juonesta, mutta sama pätee myös muihin Christien tarinoihin, jotka olen siis lukenu kirjana. Mieleen jääneitä loppuratkaisuja oli kirjoissa Väärän vänkyrä talo, Royger Acroydin murha ja tietenkin Eikä yksikään pelastunut, joka oli ensimmäinen lukemani dekkari.
En muistakaan tuota Väärän vänkyrän taloa, mutta olet niin oikeassa noiden loppujen mukaan. Roger Acroydin murha ja Eikä yksikään pelastunut toimivat minulle hyvin, pakko päästä nyt lukemaan toi "vänkyrä".
VastaaPoistaMie en ole nähnyt elokuvaa edes, hmm.. Hyödyllinen kommentti, tuli paljon lisätietoa, kiitos!
Nyt tulvahti teini-ikä mieleeni. Rakastin neiti Marple-kirjoja (ja nykyisin rakastan uusia Miss Marple-tv-elokuvia :)) ja Totuus Hallavan hevosen majatalosta lumosi minut nimensä perusteella. Kirja jäi kuitenkin syystä tai toisesta kesken.
VastaaPoistaTaidan edelleen jatkaa dekkarien nauttimisesta tv-muodossa. Toivottavasti kesä tuo televisioon taas Poirot- tai Marple-filmejä. :)
Kirjasta puuttuu koukku ja vetovoima. Lopulta kirja oli ihan hyvä, mutta antaisin sille vain kolme savuavaa asetta, mikäli minulla olisi niin hieno pisteytyssysteemi.
VastaaPoistaOih, muistin juuri, että Poirotin filmatisoinnit lopetettiin kesken rahapulan vuoksi ja monta hyvää kirjaa jää vielä ilman David Suchetin jälkeä. Toivottavasti rahoitusta vielä löytyy.
Voi ei! Jäikö? :( Toivottavasti rahoitusta löytyy. Marpleja kai filmataan edelleen? Niin ainakin toivon.
VastaaPoistaVoi ei, eikö Poirotteja tule enää lisää ? David Suchetia parempaa Poirotia ei voi olla...
VastaaPoistaOnpa outoa, juuri 8. toukokuuta luin aurinkoa ottaen tismalleen saman kirjan, Totuus Hallavan hevosen majatalosta!
VastaaPoistaKirjahyllystäni löytyy 32 Agatha Christien teosta (keräilen niitä) ja voin sanoa että kyseinen kirja oli aikas erilaisella tyylillä kirjoitettu. Loppujen lopuksi pidin siitä, oli hyvä ostos :D
Olet oikeassa siinä että kirjasta puuttuu koukku. Jotenkin ei tahtonut jäädä mitään mieleen kirjasta.. Pidän kyllä Agathan perinteisestä tyylistä enemmän.. Eikai sinua haittaa, että käytin tätä blogi tekstiäsi muistin virkisteenä kun kirjoitin koulu ainettani. En siis tietenkään kopioinut yhtäkään lausetta tai muuta yhtä typerää.. Ihan vain muisyaakseni yksityis kohdat.. :)).. Käy toki blogissani. Sieltä löydät runoja jos sellaista tykkäät lukea lillijaalle.blogspot.com
VastaaPoista