Käsityökirjoja

Opettelin jouluna vähän kutomaan. Tein innoissani sukkaparin, useamman muhkean kaulurin ja aloittelin toista sukkaparia. Sitten loma olikin ohi ja palattuani Lapista Helsinkiin unohdin täysin, että miten niitä kantapäitä oikein tehtiinkään. Netissä on paljon ohjeita, mutta mikään ei voita sitä, kun voi näyttää työnsä kärsivälliselle opettajalle, äidille. Hän neuvoo sen tavan, miten hän on tottunut sukkia kutomaan. Aloittelevana käsityöharrastajana saan paljon iloa myös käsityökirjoista. Niitä on monentasoisia, osa sopii suoraan aloittelijoille ja osasta voi inspiroitua suunnittelemaan omia mallejaan.

Minulla on käytössä Neulontapäiväkirjani-teos (Wsoy, 2011). Kovakantinen, mutta kierrevihkon tapainen päiväkirja pitää sisällään neulomisen eli kutomisen (!) perusvinkkejä. Ensiksi tutustutaan ihan erilaisiin lankatyyppeihin ja silmukoihin. Neulontapäiväkirjassa on osiot lankavaraston kirjanpitoa varten ja lopussa on oma erillinen osio projekteille. Sinne kerätään tietoja kudontatöistä ja näin vasta-alkajana koen aika innostavaksi heti alusta asti kirjata näitä pieniä projektejani. Kokeneempi kutoja käyttää varmasti enemmän näitä päiväkirjaosioita kuin teoksen niksejä, mutta testautin tätä teosta ystävälläni, joka on himokutoja ja hän sanoi löytävänsä teoksesta silti näppäriä pikkuvinkkejä.

Sen sijaan toiseen käsityökirjaani hän ihastui. Itselleni se oli vähän pettymys, koska koin sen vielä turhan haastavaksi. Claire Montgomerien Luonnonvärien lankapaketti (Wsoy, 2011) jakautuu kolmeen pääosioon: Lanka ja väri, Väripaletit sekä Lankakartasto. Ensimmäisessä osiossa käsitellään inspiraation lähteitä ja tähän ystäväni juuri ihastui. Hän värjää itse lankoja ja piti inspiraatio-osuuksien värikkyydestä. Teoksessa on tunnelmatauluja, joiden avulla voi sovitella toisiinsa sopivia värejä omaan kutomismalliinsa. Tämä voi auttaa lankavaihtoehtojen punnitsemisessa.


Väripaletteja on kuuden eri teeman mukaan Meren sinisestä Lumottuun metsään. Kunkin teeman kohdalla on kuvitettuja projektiehdotuksia. Näistä kuvista voi taas inspiroitua oman mallin kanssa.
Lankakartastossa näytetään erilaisia lankoja oikeassa koossa ja ne on jaoteltu vahvuuden mukaan. Jokaisesta langasta annetaan täydelliset tiedot: valmistaja, paino, värin nimi ja langan materiaali.

Teoksen alussa on oma kappaleensa luomisprosessille ja oman tunnelmataulun tekemiselle. Sen verran hän kuitenkin antoi teokselle moitetta, että siitä puuttuu hyvät mallikuvat itse työvaiheista. Kukaan ei jaksa seurata pitkiä ohjeita kierros kerrallaan ohjeistettuna. Sain onneksi tuota toista kirjaa varten vähän keskusteluapua, sillä olin aluksi pettynyt siihen koska se ei kauniista kuvista huolimatta vastannut vielä ihan omaa taitotasoani. Nyt olen kuitenkin onnellinen, että hankin sen. Voin antaa sen samaiselle ystävälleni lahjaksi. ;)

Käsityöihmiset, luetteko paljon erilaisia käsityökirjoja vai katsotteko mieluummin ohjeita käsityölehdistä ja/tai netistä?

Tiedän, että kirjabloggaajissa on paljon lukijoita, jotka nauttivat monenlaisista käsityö-, sisustus-, puutarha- ja harrastekirjoista. Itse olen vasta nyt kiinnostunut lueskelemaan tämäntyyppisiä tietokirjoja. Ostin huuto.netistä näiden kaveriksi Wsoylta 70-luvulla ilmestyneen käsityökirjasarjan Kauneimmat käsityöt. Niissä vasta olikin mielenkiintoisia kuvia.

Kuvat ovat vähän huonolaatuisia, koska kuvasin yöllä tosi huonossa valossa ennen tänne Lappiin tuloa. Pahoitteluni.

Kirjahyllyn uudet tulokkaat

Kävin viime viikolla Tammen ja Wsoyn ystävämyynneissä. Mukaani tarttui muutama mukava kirja.

Olimme Katjan kanssa Tammessa ja mukaani tarttui kympillä kolme keltaista pokkaria: Jayne Anne Phillipsin Suojelus, Antonio Munoz Molinan Sefarad ja Toni Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani. En ole yhdeltäkään kirjailijalta lukenut vielä mitään, sillä Morrisonin teos Jazz jäi aikanaan jostain syystä kesken. Muihin teoksiin tartuin Katjan inspiroimana. Yhdessä pähkäiltiin, että mitä ottaisimme ja näihin päädyin.

Wsoylta sai puolestaan viisi pokkaria kympillä. Kuvassa nimet eivät näy kunnolla, mutta valitsin itselleni Veikko Huovisen Joe-sedän, Lisa Genovan Edelleen Alice, Maritta Lintusen Ovisilmä, Katja Ketun Surunkerääjä ja Goscinny-Sempén Nikke palaa lomilta. Huovisen tosin ostin K-blogin Jennille, sillä hän pitää Huovisen teoksista. Myös Salla on lukenut paljon Huovista, mutta kumpikaan ei ole tehnyt arviota tästä Joe-sedästä. Jennin innoittamana ostin myös tuon Edelleen Alicen, sillä hän kirjoitti siitä hyvin kauniisti.

Lintuseen ihastuin, kun luin hänen uusimman novellikokoelmansa Mozartin hiukset. Katja Ketun teos oli heräteostos. Nikke taas.. Noh, luin lapsena aivan hurjasti Niken tarinoita. Tämä olisi tarkoitus sopia Susan Nostalgia-haasteeseen, mutta sitten huomasin että teos sisältääkin aivan uusia tarinoita. Joudun vähän sorvaamaan haastetta tältä osin, että saan Niken sinne mahtumaan.

Kirjablogit vaikuttavat paljon näihin kirjavalintoihin. Lukupiiri-blogissa luettiin tässä kuussa Leena Krohnia ja hänen teksteihinsä ihastuneena ostin itselleni samaisesta Wsoyn ystävämyynnistä itselleni kaksi pientä Krohnia, Daturan ja Pereat Munduksen. Marjis sai minut kiinnostumaan Leonie Swannin kirjasta Murha laitumella. Kävimme Jennin ja Saran kanssa jonkin aikaa sitten Villa Kivessä kuuntelemassa nuorisokirjailijoita ja mm.Raili Mikkanen oli siellä puhumassa. Sara on lisäksi kirjoittanut blogissaan Raili Mikkasesta, joten ostin kirjailijasta kiinnostuneena hänen teoksensa Pähkinäpuinen lipas. Fredrik Långin Minä, dosentti ja Jane ja Merete Mazzarellan vuoden 2008 tiedekirja Fredrika Charlotta o.s. Tengström. Kansallisrunoilijan vaimo kiinnostavat puolestaan ihan luennoilta saatujen tärppien kautta.

Paljon siis tulee blogien kautta vinkkejä. Oli myös mukava pyöriä ystävämyynneissä ja sain pilkkahintaan hyviä kirjoja.

Kirjoista olisi ollut parempiakin kuvia, mutta Petja halusi taas linssiluteena varastaa shown.

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

Irlantilaisen kirjailijan John Boynen teos Poika raidallisessa pyjamassa (Bazar, 2008) on surullisen koskettava. Enkä halua olla mitenkään imelä puhuessani tästä koskettavuudesta, sillä mikäpä Holokausti-kirja ei tuntuisi lukijan sisimmässä aiheensa takia. Boynen kertoja näyttää tapahtumat 9-vuotiaan Brunon kautta ja tämä tapa tuo teokseen näennäisen kepeän tunnelman, mutta ennen kaikkea se toimii kirjailijan keinona kertoa vaikeasta asiasta nykyaikaisesta perspektiivistä kunnioittavasti naiivin lapsen kautta.

Minusta oli mielenkiintoista, että Bruno oli tosiaan hyvin naiivi tarkkaillessaan "Aus-vitsin" tapahtumia ja jopa todella ärsyttävä ollessaan niin totaalisen tietämätön lähiympäristön ihmisten surusta. Mietin paljon, että miksi juuri Brunosta on tehty niin hämmästyttävän tietämätön, mutta ajattelin että siitä on tehty nimenomaan kirjan tehokeino, vaikka paikoin se tuntuu hyvin epätodennäköiseltä. Hitler on Hilleri, eikä tätä virhettä kukaan edes korjaa. Brunon yksinkertaisuus yhdistyy hänen yksinäisyytensä. Häneen kiinnitetään melko vähän huomiota ja siksipä tarve ystävien löytämiseen on kova. Siksi hän eräänpä päivänä eksyy seikkailureissullaan piikkiaidan luo ja löytää ikäisensä pojan ja kiinnittyy tähän heti.

Bruno kyllä huomaa, kuinka ystävä aidan takana laihtuu, mutta hän ei kyseenalaista tätä mitenkään. Kirjan koukku tuleekin Brunon tekemistä havainnoinnista ja itsekkyydestä, joka ei ole silti mitään verrattuna ympäristössä häilyvään pahuuteen. Bruno on todella herttainen lapsi, mutta hän on silti, noh, vasta lapsi.

Lukija tietää koko ajan enemmän kuin Bruno, vaikka nimenomaan Brunon kautta teoksen tapahtumat tulevat ilmi. Historia kuitenkin häilyy tekstin taustalla muistuttaen itsestään. Pidin kuitenkin, että suurimmalta osin ne vain häilyvät taustalla ja Brunon tarina elää omaa tasoaan. Teos on haikea, mutta ei mässää massamurhilla. Teos on surullinen, mutta ei ahdista detaljeillaan. Teos luottaa lukijaan. Poika raidallisessa pyjamassa on muistutus, ei ukaasi.

"Yhtenä päivänä Bruno kysyi, miksi Shmuel ja kaikki muut ihmiset sillä puolen aitaa käyttivät samanlaisia raidallisia pyjamia ja kangaslakkeja. 
-He antoivat ne meille kun tulimme tänne, Shmuel selitti. -He ottivat pois meidän omat vaatteemme.
-Mutta etkö koskaan herää aamulla ja halua panna päällesi jotakin muuta? Täytyyhän sinun vaatekaapissai olla jotain muutakin.
Shmuel räpytti silmiään ja avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta muutti sitten mielensä."

Kirjasta ovat tehneet arvion myös ainakin Susa, Kirjapeto ja Elma Ilona

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa
Bazar, 2008
Sivuja: 206
Suomentanut: Laura Beck

Rauha S.Virtanen: Lintu pulpetissa

"Totuus hämärtyy helposti. Meidän on tarkastettava se omalla kohdallamme joka päivä, joka asiassa. Jo koululaisina meidän täytyy selvittää itsellemme, mitä asiaa me kannatamme ja kenen puolella olemme. Olemmeko heikomman puolella vai lyömmekö häntä vahvan kanssa yhdessä, etsimmekö totuutta vai sitä, mistä on meille hyötyä"

Muutama päivä sitten sopivasti facebookin Lue kirja -ryhmässä mainittiin, että Rauha S.Virtanen on aina ajankohtainen. Varmasti näin on, mutta minulla on kokemusta vain hänen teoksestaan Lintu pulpetissa vuodelta 1972. Se on mielenkiintoinen teos, mutta ehdottomasti aikansa tuote. Pirteä tuulahdus nuorten yhteiskunnallisesta heräämisestä, mutta teoksessa on silti jotain nykylukijaa vaivaannuttavaa. Harvoin olen törmännyt nuortenkirjaan, jossa olisi näin vahva vasemmistomyönteinen tendenssi. Neuvostoliitto on suurin ja mahtavin, eikä siellä voi tapahtua mitään pahaa. Kaikenkaikkiaan Lintu pulpetissa on todella herkullinen analysoitava kirjallisuudenopiskelijan käsissä ja teinkin teoksesta kandidaatintutkielman.

Virtasen mukaan Lintu pulpetissa on dokumentaarinen romaani omien lastensa kouluvaaleista, mutta minua ei niinkään kiinnostanut tutkia tätä dokumentaarisuutta, vaan nuorison yhteiskunnallista heräämistä ja muita teemaa tukevia motiiveja teoksessa. Virtasen mukaan teini-ikäisten koululaisten on tiedostettava poliittinen todellisuus ja ratkaistava omakohtaisesti puoluesidonnaisuutensa. Teos tarjoaakin aikamoisen annoksen ajan aatteita ja ideologioita, joita lähtee lukiessa tarkastelemaan ja arvottamaan.

"Ismo hymyili ystävällisesti ja alkoi puhua hiukan tärkeilevään tyyliinsä: - Mä selitän. Porvarismi on vapautta, yksilökeskeisyyttä, moniarvoisuutta. Se on jatkuvaa kritiikkiä. Tilanteen uudelleenarviointia. Marxismi taas on ikivanhaa autoritääristä oppia, sillä ei ratkaista nykyajan pulmia."

Lintu pulpetissa -teoksessa on paljon yhteiskunnallisia aiheita ja motiiveja, kuten esimerkiksi koululaisten olot, kouluopetuksen vääristyneisyys, työväestön työolot ja työperäiset sairaudet, eläkkeet, terveys ja sairaus yhteiskunnassa, Vietnam ja sekä sota ja rauha. Teokseen on saatu lisäksi sijoitettua suuri määrä yhteiskunnallisia ja ideologisia perusoppeja kristinuskosta marxismiin sekä molempien koululaisryhmien, kokoomuksen ja yleisdemokraattien, käsityksiä kansalaisten eriarvoisuudesta. Mielenkiintoisin anti minulle oli tutkia intertekstuaalisia viittauksia esimerkiksi Bertolt Brechtiin tai Jacques Prévertiin. Tai kuinka kiinnostavasti teoksen nimessäkin oleva lintu pulpetissa "laulaa politiikasta" Aanin aineen kautta.

"Koululainen on vanki. Lintu, joka tukahduttavilla tunteilla laulaa hänen pulpetissaan, on unelma, toive, mielikuvitus. Se ottaa siivilleen ja vie vapauteen, vihreille niityille, lintujen luo liitukalliolle. Tämä lintu on laulanut pulpetissa niin kauan kun koululaitos on ollut olemassa ja tulee laulamaankin niin kauan kun koulu saa oppilaan tuntemaan itsensä vangiksi"

Voih, näistä olisi niin mielenkiintoista keskustella.

Kirjaa voi lukea myös päähenkilön, Aanin, kehityskertomuksena, mutta toisaalta teokseen valittu näkökulmatekniikka tukee hyvin kirjan ajavia aatteita: monitahoista joukkotoimintaa, "yhdessä olemme vahvat" -henkeä, aatetoveruutta ja nuorten yhteiskunnallista heräämistä. Kirjassa nuorten poliittinen ryhmä edustaa energiaa ja vaikuttamisen halua ja Aanin kautta kuvataan yksilön tunteita osana tuota ryhmää, mitä ovat yksilön epäilykset ja omatunto ryhmän toimiessa.

Kirjan rakenne on rikottu. Varsinaista juonta kuljetetaan takaumien kautta ja useiden henkilöiden näkökulmasta. Tilanteista kerrotaan molempien leirien, sekä kristillisen teinikillan eli kokoomuksen että yleisdemokraattisen rintaman kannattajien näkökulmasta, mutta kuitenkin detaljeja näyttävästi alleviivaten niin, että sosialistishenkisestä perussanomasta ei tule hetkeksikään epäilystä. Kirjan pääjuonena on Aanin yhteiskunnallisen ja poliittisen tiedostamisen herääminen ja kehitys rippileirillä uskoon tulleesta kiltistä tytöstä koulun tulipunaiseksi yd-aktiivien ydinryhmäläiseksi.

"Pitäiskö mun sitten vastustaa niitä? kysyi Anna Lea ärtyneesti. –Mä en kannata riitaa ja rettelöimistä. Etkä kai sinäkään? Hän katsahti Eskon rinnassa komeilevaa Jeesus-merkkiä. Mutta Esko sanoi heti, silmissään tuttu hurmahenkinen välähdys: -Jeesustakin pidettiin rettelöitsijänä,muistatsä? (--) Esko oli oikeassa, Jeesus ei ollut mikään sovittelija, hän ei halunnut painaa vääryyttä villasella. Hän sanoi asiat halki."

En ole lukenut Seljan tyttöjä, mutta olisi todella mielenkiintoista kuulla, että miten Selja-fani suhtautuisi Lintuun. Onko se samassa linjassa kirjailijan muun tuotannon kanssa, vai selvästi erikoisempi. Olen kyllä tavattoman kiinnostunut Rauha S.Virtasesta, mutta koska pidin Lintua niin tavattoman mielenkiintoisena, en haluaisi törmätä kymmeneen samantapaiseen teokseen. Ristiriitaista. Haluaisin lukea lisää, mutta silti en haluaisi. Suosittelen Lintua nimenomaan aiheensa takia, muuten se on melko tavanomainen nuortenkirja rakastumisineen ja sydänsuruineen.

Katsaus Gummeruksen syksyyn

Olin eilen Kulttuuriareena Gloriassa Katjan, Marjiksen ja Jorin kanssa Gummeruksen ensimmäisillä Kukanpäivän kutsuilla tutustumassa kesän ja syksyn kirjauutuuksiin. Tilaisuus oli mukavan rento, kirjailijahaastattelut olivat mielenkiintoisia ja tuleva syksy tuntuu kiinnostavalle.

Nyt esitellyistä kirjoista minua jäi kiinnostamaan eniten Mike Pohjolan Ihmisen poika ja  Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun.

Ihmisen pojasta on myyty jo elokuvaoptiot Hollywoodiin. Teoksessa kiinnostaa etukäteen sen raflaava aihe teinipojasta, joka uskoo olevansa Jeesuksen uusi tuleminen. Tarinan teemoja ovat uskonnon lisäksi politiikka ja korruptio, seksuaalisuus, roolipelit ja identiteetti, sekä 80- ja 90-luvuilla kasvaminen. Päähenkilö rakentaa maailmankuvaansa  Raamatulla ja Star Trekillä.

Vilpittömästi sinun on Imagessa toimituspäällikkönä työskentelevän Hiltusen esikoiskirja. Se on psykologinen trilleri suomalaisten naisten ystävyydestä ja taitavasti tehdyistä huijauksista. Hiltunen palkittiin juuri vuoden 2010 kirjoittavaksi toimittajaksi ja hän kertoi, että on ollut virkistävää kirjoittaa fiktiivistä tekstiä, sillä siinä on vastuussa vain itselleen ja omalle idealle. Asiatekstejä kirjoittaessa on vastuussa aiheelle. 

Schwarzmannin teos toi mieleeni vähän aikaa sitten lukemani Wolfram Eilenbergerin teos Minun suomalainen vaimoni. Amerikkalainen stand up-koomikko oli hauska esiintyjä ja kirja tuntui etukäteen kiinnostavalle katsaukselle Suomesta ulkomaalaisen tarkkailijan silmin. Monet suomalaiset haluavat tietää, mitä ulkomaalaiset meistä ajattelevat ja Schwarzman lupaa vastata muutamiin ihmetystä herättäviin asioihin kirjassaan. Hän testaa vitsejään twitterissä. En vain tiedä, että onko kirja liian samanlainen Eilenbergerin tai Roman Schatzin teosten kanssa.

Lisäksi kotimaisista kiinnostaa: Elina Tiilikan uutuus Myrsky. Luin aiemmin hänen esikoisensa Punainen mekko, joka oli makuuni "ihan kiva", mutta jätti silti odottavan olon saada lukea kirjailijalta lisää.

Odotan myös ainakin seuraavien ulkomaan ihmeiden julkaisua:
- Chris Cleave: Little Been tarina. Saimme tämän kirjan tilaisuudessa, joten tulen piakkoin tekemään siitä arvion blogiini. Kirjan kansi on esillä ensimmäisessä kuvassa.
- Michael Cunningham: Illan tullen. Pidin Tunnit-teoksesta paljon, joten odotan kovasti tätä uutuutta.
- Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä. Ostin divarista aiemmin hänen aiemmin suomennetun teoksensa Poltetut varjot ja aion sen kesän aikana. Se on ollut todella kehuttu teos blogeissa.

Todella kiinnostavia teoksia ja lisää tulevia julkaisuja voi vilkuilla Gummeruksen katalogista.

Perjantai 13.päivä

Eilinen juttuni Gummeruksen Kukanpäivän juhlista on kadonnut taivaan tuuliin bloggerin päivitysongelmien tähden. Toivon mukaan juttu vielä löytyy ja palautuu blogiini. Mikäli näin ei tapahdu, teen uuden pikku reportaasin ja paljastan syksyn suosikkiuutuuksia.

Ihanaa, että blogipohjia päivitetään ja tulee uusia ominaisuuksia, mutta inhottaa jos samalla jutut katoavat. Pitäisi varmaan tehdä myös varmuuskopioita jutuista, sillä tuntui pahalle, kun blogiin ei aluksi edes päässyt ollenkaan ja säikähdin, että blogini on hävinnyt kokonaan. Rakas harrastus olisi kadonnut kartalta kokonaan. Huih.

Ihana päästä pian lukemaan muidenkin päivityksiä.

Mukava viikonloppua kaikille!

Lisävinkki BlogiHaltuun.net-blogista: Mitä tehdä kun blogi on rikki?

Linkistä löytyy blogin varmuuskopiointiin neuvoja.

Kirjat lähtevät pian matkaan.. (Arvontatulokset)

Olen nyt arponut lukija-arvonnassani kolmelle kirjalle uudet kodit. Jännityksen lisäämiseksi olen piilottanut vastaukset linkin taakse. Eli voittajan saa selville klikkaamalla kirjan nimeä, jolloin voittoreitti kulkee suoraan voittajan blogiin. Kiitos kaikille osallistujille!!

Voittajat ottakaa yhteyttä minuun sähköpostilla, niin laitan teille kirjat tulemaan pian. :) Osoite on kirjaintenvirrassaPOISTA@gmail.com

Palkintokirjat:
- Jussi Siirilä: Historia on minut vapauttava (Gummerus, 2010)
- Hannele Mikaela Taivassalo: Viisi veistä Andrei Kraplilla. (Teos, 2008)
- Saara Kesävuori: Tarvitse minua (Tammi, 2010)