"Musiikki tunkeutuu ihmismielen sisimpään"
 |
| Kuva |
Useimpia novellikokoelman henkilöhahmoja yhdistää herkkä, jopa järkkynyt mieli. Niminovellissa pakkomielteinen nainen matkustaa miesystävänsä kanssa Wieniin nähdäkseen Mozartin museon. Matkan aikana hän huomaa rakastuneensa Mozartiin ja varastaa vitriinistä tämän hiuskiehkuran. Tämän jälkeen hän ei pysty enää näkemään elämässään muita miehiä. Hiustupsu tuo hänet lähemmäksi rakastamaansa miestä ja lapsuudesta saakka turvaa tuonutta musiikkia.
”Olin opetellut upottautumaan toiseen todellisuuteen – ääni ei ollut pelkkää kuuloaistimusta; se oli ainetta joka kannatteli ja suojeli. Mozart halkaisi mieleni kahtia.”
Novellista Valentiinit löytyy samanlaista pakkomielteistä ihailua ja musiikilla on myös tässä psyykettä eheyttävä rooli. Kaksi elämänhylkimää fania seuraa tangolaulaja Valentin Oikarista ympäri Suomen tanssilavoja. Heille Oikarisen esiintyminen ja kappaleiden toistuvan tarkka tulkinta on sisintä hellivää terapiaa, eivätkä he siedä uudelleensovitusta tai muusikon uudistumista. Riittää kun Oikarinen laulaa toistuvan mantran lailla ne sanat, jotka täyttävät sisimmästä henkisen tyhjiön. Toinen faneista sanookin: ”- Ei tavallinen ihminen löydä tunteilleen omia sanoja, ne on otettava Oikariselta. -- ja jos sanat loppuvat, jää musiikki”. Tragikoominen ristiriita syntyy siitä, että samat sanat merkitsevät eri asioita kuuntelijalle ja esittäjälle.
Novellit soivat yhtä aikaa sekä duurissa että mollissa. Lintusella on helpottava taito tuoda mieleltään järkkyneiden henkilöhahmojensa toimintaan mukaan niin paljon huumoria, että lukeminen soljuu rytmikkäästi ja suruttomasti eteenpäin. Äärimmäisesti käyttäytyvät ihmiset eivät ole järjettömiä, vaan heidän tunne-elämänsä eheytyminen vaatii radikaalia heittäytymistä. Tarinoiden onnettomimmat ihmiset ovat itse asiassa niitä, jotka eivät uskalla siirtyä elämässään eteenpäin. Musiikki on kaikissa novelleissa ärsykkeenä muutokseen, riippumatta siitä tartutaanko siihen elämää muuttavaan hetkeen vai ei.
Musiikilla on suora tie ihmisen sisimpään ja se resonoi vahvasti meidän tunteidemme ja muistojemme kanssa. Mozartin hiuksissa eri musiikkilajien kautta näytetään erilaisia tunteita, joista rakentuu novelleille sopiva tunnelma. Yhdessä novellissa soi tango, toisessa klassinen musiikki, mutta kokonaisuutena niissä kaikissa on yhteensopiva sävelkieli.
Novellissa Joiku nuori shamaanityttö hurmaa etelänturistin mystisellä, eroottisella laulullaan. Oopperalaulaja esiintyy puolestaan kotitilallaan veljellensä teatraalisesti, diivamaisesti ja äänekkäästi. Työkyvytön konserttipianisti joutuu soittamaan marketissa lastenlaulupotpureita, koska muusikkokollegaansa tunteman naiivin kateuden tähden ei pysty enää esiintymään kansainvälisillä areenoilla. Tarinat tuntuvat kulkevan valitun musiikin tapaisessa rytmissä.
Moni novelleista sivuaa esiintymispelkoa. Lintunen kuvaa uskottavasti näiden ”lavakammoisten” muusikoiden psykologiaa ja ruumiintuntemuksia, heidän joutuessaan kohtaamaan pelkonsa.
Konserttipianisti tärisee horkassa yrittäessään tapailla koskettimia ja joutuu valitsemaan helpoimmat kappaleet soitettavakseen. Koko ajan mieli liikkuu menneisyyden pettymyksiin ja kykenemättömyys leviää läpi vartalon. Pelko vaikuttaa kappalevalintoihin, vaikka sisäiset vaatimukset kurkottavat pilviin. Valentin Oikarinen ei pysty puolestaan keskittymään laulamiseen, sillä hän häiriintyy kahden suurimman faninsa jatkuvasta läsnäolosta ja vaatimuksista. Hän päätyy lopulta radikaaliin ratkaisuun voidakseen säilyttää kasvonsa ja uransa.
Taiteilija kilpailee aina vähintään itseään vastaan ja omien heikkouksien kohtaaminen ei ole aina hyväksi. Lavalla ollaan lisäksi yleisön ja kriitikoiden arvosteltavana. Arki voi olla myös syvässä ristiriidassa uran ja imagon kanssa ja näiden asioiden törmätessä myös läheisten sietokyky on koetuksella.
Novellissa Habitus oopperalaulaja huutaa kotiin palatessaan työttömälle veljelleen, koska hän ei ymmärrä taiteilijasisarensa vaikeutta sopeutua arkeen. ”SÄ olet vapaa, -- voit sairastaa hyvällä omallatunnolla vaikka kaksi kuukautta eikä kukaan vie sillä aikaa sun pestiä, ei puhu pahaa pomolle, vihjaile ettet ole töissä koska sun hermot ei kestä mennä lavalle sen ja sen kriitikon haukuttavaksi”
Myös lapsinäkökulmaa löytyy. Novellissa Mustavalkea musiikkia lähestytään oppimisen ja soittotuntipakon kautta. Kokoelman ensimmäisessä tarinassa puolestaan nuori tyttö traumatisoituu nähdessään, mitä isän keikoilla oikeasti tapahtuu.
Molemmat lapset kohdistavat tunteensa soitimeen. Piano nähdään mustavalkoisina hampaina, joiden tiukkaan otteeseen oppimaton lapsi kokee jääneensä. Tyttö purkaa puolestaan raivonsa isän soittimiin, koska ei ymmärrä täysin kokemaansa. ”Karavaanin äänet olivat kadonneet korvistani, musiikin sijasta niissä kaikui nyt sanoja, vihjeitä ja paljastuksia, jotka olin yrittänyt painaa unohduksiin.” Lapsinäkökulmien myötä kokoelmaan tulee vaihtelua ja kekseliäisyyttä. Teema pysyy silti kokoajan yhteneväisenä ja lukukokemus syvenee novelli kerrallaan.
Musiikkimotiivin lisäksi novelleita yhdistää matkustaminen. Pomonsa alistama siivooja karkaa kiertävän tanssitähden matkaan, sillä musiikki tuo hänen epätyydyttävään arkeensa seikkailun tuntua. Karavaani -novellin nimi viittaa kulkemiseen, mutta sen seikkailut kuitenkin tapahtuvat lähinnä jazzbändin takahuoneessa.
Monissa tarinoissa kotioloja paetaan joko ulkomaille tai Suomen toiseen päähän. Matkantekoa tehdään myös musiikin avulla omaan sisimpään. Tai samaistutaan ihailtuun musiikki-ikoniin niin vahvasti, että ei osata erottaa enää itseään hänestä.
"Sibeliuksen ensimmäinen sinfonia alkoi hulmuta silmissäni kuvina ja väreinä. Ei enää minkäänlaisia epäilyksiä. Ymmärsin että minussa puhkeavat aivomyrskyt olivat olleet totta myös hänelle. Olin Jeanin sukulaissielu."
Mozartin hiukset on aiemmin myös proosaa ja runoja julkaisseen Lintusen kolmas novellikokoelma. Tarinoissa näkyy sekä monipuolisen kirjoittajan jälki että muusikon kokemuksen tuoma uskottavuus. Pidän siitä että novelleissa on yhteinen harmonia ja kaikkia tapahtumia ei kirjoiteta auki. Salaperäisyys tuo tekstiin särmää ja tunkeutuu lukiessa sisimpään. Traagiset ihmiskohtalot sokeroituvat huumorilla, mikä tekee kokoelmasta hyvänmakuisen.
Mozartin hiukset on kiinnostanut myös Joanaa.
Wsoy, 2011
Sivuja: 220
