Monica Ali: Brick Lane

Monica Ali: Brick Lane 
Otava, 2006, pokkaripainos
Brick Lane, 2003
Suomennos: Sari Karhulahti
Sivuja: 567
Mistä: ystävältä lainassa

Monica Alin esikoiskirjalle on pakko antaa siitä tunnustusta, että luin sitä hyvin pätkissä kolmen viikon ajan (olen ollut poikkeuksellisen kiireinen töiden kanssa eikä lukuaikaa oikein työkirjojen ulkopuolelle ole herunut) ja silti tarina ei missään nimessä kärsinyt tästä. Luin kirjaa lentokoneessa, junassa, omassa sängyssä, bussissa ja mikä parasta Brick Lane -kadun ravintolassa. Kuvakin on napattu kadulta, ja monia muita naurattikin kun tähtäsimme kirjaa milloin mihinkin suuntaan ja napsimme siitä valokuvia.

Brick Lane on kahden bangladeshilaisen sisaruksen tarina. Naznee naitetaan itseään vanhemmalle miehelle, joka asuu Lontoossa ja jolla on kaikkien puheiden mukaan hyvä asema. Hasina puolestaan menee naimisiin rakkaudesta ja sisarusten tiet eriytyvät siitä hetkestä, kun Naznee muuttaa Englantiin.

Mutta koskaan ne eivät täysin katkea, vaikka välissä on pitkiäkin aikoja, etteivät kirjeet löydä perille. Hasinan tarina aukeaa kirje toisensa jälkeen, Naznee lukee niitä oman kotinsa turvassa, hänen elämässään ei ole niin paljon radikaalia muutoksia kuin sisaren mutta kahden lapsen äitinä ja miehensä ylimitoitettujen unelmien ja sinne tänne paisuvien suunnitelmien kuuntelijana hänen elämänsä on hyvin tukahdettua.

Naznee on kiehtova hahmo siinä mielessä, että hän on hyvin passiivinen ja iloton. Hän on kyllä lempeä ja hyväntahtoinen mutta kielitaidottomuus ja hyvin vähäinen kodin ulkopuolinen elämä pitävät haaveet kurissa. Hän katsoo taitoluistelua televisiosta ja ihmettelee lajin kauneutta. Kohtaus on merkittävä – vaikka se on niin pieni – sillä se symboloi lopulta syytä, miksei Naznee pystykään jakamaan miehensä suurinta toivetta: päästä takaisin kotimaahan.

En muistanut nähneeni kirjasta tehtyä elokuvaa, ennen kuin Karim ilmestyy kirjan sivuille. Naznee on saanut siinä vaiheessa työn ja hän ompelee kotona vaatteita myyntiin, Karim on nuori mies, joka tuo Nazneelle tilaustöitä. Näin yhtäkkiä hyvin selvästi, miltä Karim näytti ja miltä Naznee hänen katsoessaan hivenen ihastuneena Karimia. Google osasi kertoa, että kirjasta on todella tehty elokuva ja jostain syystä muistan vain, miltä Naznee näytti Karimin kanssa. Millainen suhde voi syntyä pakahdutetusta ilosta.

Muistan jopa pitäneeni elokuvasta, vaikken muistakaan siitä sen enempää. En siis voi myöskään mainoa, että kirja olisi elokuvaa parempi, vaikka näin silti luulen. Kirjassa on semmoista tarinan tenhoa, ja erityisesti Hasinan elämästä on koskettava lukea nimenomaan kirjeiden kautta. Hyvä idea kirjailijalta ja erittäin onnistunut työ suomentaja Sari Karhulahdelta saada kirjeisiin kirjoitusvirheiden kautta aitoutta antamatta silti Hasinista typerää kuvaa.

Lontoo on nyt minulle reissuni jälkeen tutumpi ja eri kaupunginosat ja tiet toivat muistikuvia matkastani. Aika kaksoistornien tuhon jälkeen on myös vielä tuoreessa muistissa, mutta en tietysti ole elänyt samanlaista arkea kuin Naznee ja muut kirjan henkilöt muslimiyhteisöissä, joihin pelko ja vihamielisyys kohdistuivat. Ei aika ole silti väljähdyttänyt tarinaa, sillä yhtä lailla kertomus olisi voinut olla tästä päivästä tai vaikka jostain toisenlaisesta yhteisöstä. Hyvä romaani, jonka olisi yhtä hyvin voinut ahmaista kerralla ja joka tosiaan toimi kiireiden keskellä, sillä kirjaan halusin koko ajan palata.

"Ellei jotain voi muuttaa, se on vain kestettävä. Ja koska mitään ei voi muuttaa, kaikki on vain kestettävä."