Tuula-Liina Varis:
Että tuntisin eläväni
Wsoy, 2013
Kansi: Martti Ruokonen
Sivuja: 180
Mistä: arvostelukappale
Kotimainen novellikokoelma
"Ester elää lyhyeen loppuvaa onneaan 1920-luvun Suomessa, Sylvian kaiken kestävä ja kärsivä rakkaus syttyy välirauhan aikana, Militsa hautaa palvomansa puolison 2000-luvun Suomessa. Vuosikymmenet vaihtuvat, yhteiskunta muuttuu, ihmiset pettyvät ja pettävät, mutta aina kaikki rakastavat, sillä rakkaus on se voimavara, jonka varassa tunnemme olevamme elossa."
Poikkeuksellisesti lainaan heti blogijuttuni alkuun takakannen tekstiä, sillä se on minusta todella hyvin kirjoitettu ja tiivistää Että tuntisin eläväni -novellikokoelman idean taitavasti. Minulla meni koko päivä kirjan lukemiseen, vaikka se ei ole mikään tiiliskivi. Tekstit koskettivat minua ja halusin viipyillä kirjan parissa pitkään. Luin samoja kohtia uudelleen, vaikka pitkät virkkeet soljuivat nopeasti eteenpäin eikä teksti ollut yhtään tahmeaa ja vaikeaselkoista. Luin uudelleen, koska halusin pitää kiinni näistä kertojista ja rakkaustarinoista, sukupolvien ketjuista ja naisista, jotka pitävät kodista ja arjen pyörityksestä huolen ja rakastavat miehiään, vaikka ne olisivat sairauden tai sodan raihnauttamia sänkypotilaita.
Tuula-Liina Variksen novellikokoelma on kuin romaani, ja suosittelen sitä lämpimästi niillekin, jotka syystä tai toisesta välttelevät novellien lukemista. Usein perustelu on siinä, että novelleissa tarina loppuu liian lyhyeen tai kokoelma tuntu epäyhtenäiseltä, yksittäisen aiheen tai teeman ympärille löyhästi sidotuilta, eivätkä novellit siksi jaksa kiinnostaa. Ymmärrän perustelut, vaikka itse pidän ihan vain yksittäisistäkin novelleista, enkä aina kaipaa mitään kattoteemaa kertomusten välille. Mutta kyllä se auttaa lukemisessa ja kokoelmasta kokonaisvaltaisemmin nauttimisessa, sen myönnän.
Että tuntisin eläväni on erinomainen teos novellipelokkaille, sillä tarinat nivoutuvat hienolla tavalla toisiinsa ja tuttuihin henkilöhahmoihin viitataan siellä täällä.
Tarinat todella koskettavat, vaikka ne ovat ihan tavanomaisia. Tai ei vaikka, vaan pikemminkin siksi että. Vuosikymmenet vaihtuvat, Suomen historian ja suomalaisen yhteiskunnan kipupisteet näkyvät perheiden arjessa ja rakkauden haasteina.
Ajan kuluminen näkyy myös kielessä, henkilöiden välisissä keskusteluissa. Nämä keskustelut on hienosti ketjutettu tekstin sekaan, eikä vuorosanaviivoja tai lainausmerkkejä käytetä. Lukemalla kustantajan sivuilta löytyvän lukunäytteen voi helposti tutustua tyyliin ja kokoelman ensimmäiseen päähenkilöön Esteriin. Näyte jää kyllä ikävästi kesken kesken lauseen, mutta vinkkaan siitä silti, sillä olin jo alkusivuja lukiessani varma, että käsissäni on kirja, jonka luen varmasti uudelleen.
12.10.2013
Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni
kirjainten virrassa
Hanna / Kirjainten virrassa
klo
11.03
Tunnisteet:
novellit
,
Suomi
,
Varis Tuula-Liina
,
WSOY
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Tämä kuulostaa kyllä hienolta ja mielenkiintoiselta kokoelmalta. En jaksa olla yllättymättä siitä, kuinka hienoa kirjallisuutta Suomessa onkaan. Monet novellikokoelmat ovat erityisesti vieneet sydämeni.
VastaaPoistaOlipa todella hyvin sanottu Noora. Miekin olen novellien ystävä, vaikka luenkin pääsääntöisesti romaaneja. Hienoa kirjallisuutta kirjoitetaan Suomessa kaiken aikaa. :)
PoistaTaidan kuulua näihin novellipelokkaisiin. Mutta olen kyllä lukenut elämäni aikana myös todella upeita novelleja. Parhaimmin mieleeni ovat jääneet Edgar Allan Poe, Daniil Harms ja Rosa Liksom. Novelleja lukiessa pitää vain olla ns. asenne kohdillaan eli olla kärsivällisempi kuin muuten.
VastaaPoistaMinun pitäisi muuten lukea Daniil Harmsin novelleja, en tunne niitä ollenkaan! Ihana pelokkaan tunnustus, toivon, että tartut tähän ja kerrot, mitä pidit.
PoistaMinä olen novellipelokas, mutta Tuula-Liina Variksen novellit ovat aina viehättäneet minua kuten hänen tuotantonsa ylipäätään. Olen T-L-fani ja tämänkin teoksen luen varmasti jossain vaiheessa, toivottavasti mahdollisimman pian.
VastaaPoistaMiekin olen T-L-fani, minun pitäisi lukea suosikkini Kilpikonna ja olkimarsalkka uudelleen pian, sillä en ole blogannut siitä. Muutama ihan lukematon löytyy omasta hyllystä.
PoistaTämä pitäisi kyllä lukea (saanko lainaan? ;)). En ole novellien ylin ystävä, mutta olen pitänyt kaikista lukemistani Tuula-Liina Variksen teksteistä.
VastaaPoistaJuri taisi unohtaa ottaa sen tänään mukaan töihin, mutta hän tuo sen sulle huomenna. Saat totta kai lainaan, olen varma, että pidät kokoelmasta!
PoistaTaidankin tarttua opukseen suosituksestasi, kiitos!
VastaaPoistaSitten pakko kysyä erästä asiaa, joka on kutkuttanut mieltäni: miten olet päässyt kustannustoimittajan töihin? Itseänikin työ kiinnostaa valtavasti, mutta alalle tuntuu olevan mahdoton päästä. Miten sait jalan oven väliin?
Mukava kuulla, että kirja kiinnostaa, se lämmittää kovasti, koska itse pidin kirjasta niin paljon.
PoistaMie pääsin kustannustoimittajaksi alun perin työharjoittelun kautta. En hakenut yliopiston valmiita harjoittelupaikkoja, vaan lähetin avoimen hakemuksen Avain-kustantamoon, sillä he olivat tehneet mielestäni hyviä kirjoja ja ajattelin, että pienemmässä kustantamossa pääsisin harjoitteluaikana tekemään mahdollisimman paljon erilaisia töitä. Ja pääsinkin, joten harjoittelupaikka ja -ajankohta osuivat minulle hyvään saumaan. Avain julkaisi tuolloin vielä kaunokirjallisuutta, joten pääsin toimittamaan kirjoja jo alkuvaiheessa. Olin mukana kirjan eri työvaiheissa ja sain hyviltä kollegoilta oppia ja tukea. Se antoi itseluottamusta ja toi rohkeutta tarttua jatkossakin töihin.
Tämän jälkeen olen saanut töitä useammilta työnantajilta, enkä ole kieltäytynyt mistään töistä. Teen hommia excelpäivityksistä kirjan toimittamisiin, sillä jokainen työ liittyy alaan. En väheksy töitä ja uskon, että innostunut ja ahkera asenteeni on kantanut hedelmää, sillä olen tehnyt nyt kolmatta vuotta täyspäiväisesti freelancerina kirjallisuusalan töitä.
Alalle on tosiaan aika hankala päästä töihin, mutta kirjablogillani on ollut positiivinen vaikutus, koska se on jo itsessään osoitus siitä, että luen ja kirjoitan paljon. Vaikka blogi on harrastus, se on myös eräänlainen työnäyte, sillä minusta kustannustoimittajan yksi tärkeimmistä työkaluista on lukeneisuus ja halu lukea kirjoja. Olen nuorehko ja opiskellut alun perin japanin kieltä, joten en ole ehtinyt vielä lukea vuosikausia kirjallisuutta. Kirjabloggaaminen on lisännyt lukemista ja kehittänyt minua kirjoittajana. Ja lisää ja kehittää koko ajan.
Toivottavasti vastaukseni oli tarpeeksi kattava, vastaan kyllä lisääkin, jos haluat.
PoistaLukulistalle meni! Kuulostaa tutustumisen arvoiselta.
VastaaPoistaHyvä lukulista!!
PoistaTunnustan olevani novellikammoinen, kiinnostuin tästä, pitää etsiä käsiin =). Tuo sinun mannekiini kisumirrin on todella suloinen =D.
VastaaPoistaPetja sattuu aina pyörimään kirjojen ympärillä, joten hyvin saa näitä mannekiinikuvia. :)
PoistaIhana, jos kiinnostuit kirjasta ja luet.
Minullakin on tämä odottamassa lukuvuoroaan, ihailen T-L Variksen tapaa kirjoittaa. Minulla meni vuosia, etten oikein välittänyt novelleista, mutta nykyisin luen niitä enemmän kuin mielelläni, aina pitää olla jokin novellikokoelma menossa lukuvuorossa olevan romaanin rinnalla.
VastaaPoistaOi että tuo Petja on ihana. Ja kaunis. <3
Ihana kommentti Sara, Petjakin kiittää. Mukava, että luet kirjan pian. Annoin sen Katjalle lainaan, joten ehkä saatte taas tehtyä yhtä aikaa arviot. :)
PoistaKiitos vinkistä, kuulostaa hyvältä, eli lukulistalle. Minuakaan eivät novellit pelota :-)
VastaaPoistaHyvä! Tässä onkin pelottoman hyviä tarinoita!
PoistaSInä kirjoitat aina niin ihanasti kirjoista, että ne kuulostavat kovin houkuttelevilta. Ehkä minäkin tartun tähän, vaikka novellejen ylin ystävä en olekaan. Ja ihana kuva!
VastaaPoistaVoi Katri, olipa kivasti sanottu. Mie en ollut ihan varma, jäikö tämä arvioni vähän plaiskuksi, mutta halusin vain välittää sen, että kokoelma kannattaa niidenkin lukea, jotka juuri usein tuumaavat, että novellit jättävät kylmäksi.
PoistaKiitos hienosta arviostasi! Näitä ihanuuksia tulee tajuntaan nyt sillä vauhdilla, ettei perässä tahdo pysyä :)
VastaaPoistaKiitos Kaisa. Novelleissa on se hyvä puoli, että niitä voi lukea vähän kerrallaan, eikä iske vauhtisokeus. :)
Poista