Maria Semple: Missä olet, Bernadette?

Maria Semple: Missä olet, Bernadette?
Gummerus, 2013
Suomennos: Outi Järvinen
Sivuja: 319
Mistä minulle: Arvostelukappale
Lyhyesti: Kevyt mutta nokkela satiiri täydellisistä naisista

Maria Semplen hersyvän kipakan romaanin päähenkilö Bernadette on omalaatuinen henkilö. Hän on palkittu ja arvostettu arkkitehti, joka on viimeiset parikymmentä vuotta surrut tärkeimmän projektinsa epäonnistumista ja sulkeutunut miltei kokonaan kotinsa suojiin. Hän on jopa palkannut intialaisen assistentin hoitamaan netin kautta kaiken matkajärjestelyistä reseptien uusimiseen. Microsoftilla huippuvirassa työskentelevä mies on lannistuneen tottunut vaimonsa oikkuihin. Hän ei tiedä Bernadetten ongelmien laajuutta, eikä tarkkaan vaimonsa kuulumisten perään kysele. Älykkötytär Beelle äiti on kuitenkin paras ystävä.

Eliittiperheen ongelmia on kuvattu ennenkin, mutta niissä yleensä aina pinnan alla kuohuu ja ulkokuoresta pidetään tarkkaan kiinni. Bernadette ei tunnu välittävän, vaikka on seattlelaisten kotirouvien jatkuvan pilkan ja kummastelun kohde. Siitä rehellisyydestä ja uhmakkuudesta pitää väkisinkin, vaikka juonikuviot eivät muuten viihdyttäisi.
 
Missä olet, Bernadette? -romaani ei etene perinteiseen tapaan kertojan varassa. Romaani rakentuu sähköposteista, kirjeistä, raporteista ja monista muista dokumenteista. Aluksi olin epäileväinen rakenteen suhteen, sillä tuntui, että tarina jäi muodon jalkoihin. Nopeasti tyyliin kuitenkin tottui ja se toi lukemiseen vaihtelua ja jännitystä. Tirkistelynhalukin tyydyttyy juorunnälkäisten kotirouvien sähköpostikeskusteluiden myötä. Nämä itsekkyydestä sokeutuneet sivuhenkilöt tekevät lukemisesta hauskaa. Jopa niin hauskaa, että heidän keskinäiset välinsä kiinnostivat paikoin enemmän kuin Bernadetten perheen kuviot.

Missä olet, Bernedette? onnistuu olemaan samanaikaisesti viihdyttävä lukusukkula ja älykäs sosiaalinen satiiri. Torikammoinen Bernadette on surkuhupaisa keulakuva toisen ihmisen kohtaamisen vaikeudelle. Hän osaa kuitenkin olla sen verran kipakka hulluttelija, joten missään nimessä lukiessa ei tarvitse säälitellä.

Ei hömppää, ei painavaa yhteiskuntakritiikkiä, eikä kirjaa tarvitse lukea uudelleen muistaakseen, että se oli nokkelasti kirjoitettu.

Jutun pohjana toimi Olivia-lehteen kirjoittamani arvio. Kuvituksena kesä.