Ian McEwan: Sementtipuutarha
Otava, 2009
The Cement Garden, 1978
Suomentanut: Eva Siikarla
Sivuja: 135
Genre: "kolkko realismi"
Lyhyesti: Tarina kuljettaa mukanaan niin henkilöiden kuin lukijan mieltä koettelevaa synkkää ainesta. Lyhyen kirjan lukeminen otti aikansa, sillä välillä piti sulatella lian ja tahrojen keskellä.
Sementtipuutarha on Ian McEwanin esikoinen, mutta lisäksi ensimmäinen teos, jonka olen kirjailijalta lukenut. Olen ymmärtänyt, että McEwanin romaaneissa on usein jännitteenä miehen ja naisen parisuhde, johon liittyy jotain ikävää, traumaattista ja yllätyksellistä. Kriisejä ja kipuja löytyy myös Sementtipuutarhasta, mutta erityisesti sovinallisuuden rajoilla leikkimistä, joka saa lukijan selkäpiitä karmimaan. Tarinan keskiössä on nelilapsinen perhe, jossa molemmat vanhemmat menehtyvät nuorena traagisesti. Äidin kuolema salataan, jotta lapset saavat olla rauhassa talossa "jossa ei ikinä käynyt vieraita". Vanhin lapsista, Julie, ottaa eniten vastuuta arjen soljumisesta, mutta jokainen sisarus yrittää omalla tavallaan käsitellä traumaa ja siitä seurannutta uutta vapautta.
Kertojana toimii toiseksi vanhin lapsi Jack, joka tuntuu melkoisen epäluotettavalta kertojalta, sillä hänen ajatuksiaan ja tarkkailuaan värittää usein oletukset, mitä hän asettaa sisaruksilleen ja muihin ympärillä oleviin ihmisiin. Jack ei analysoi omaa käytöstään, eikä edes ajatuksissaan vastaa syytöksiin, joita hän kohtaa. Lukijalle jää päättelyvaraa, joskin Jackin alati likaantuvamman olemuksen merkitys - hänen pesemättömyytensä ja tarpeensa masturboida jatkuvasti - eivät jää huonommaltakaan kyökkipsykologilta huomaamatta.
Romaani keskittyy kertojaratkaisun takia eniten Jackin mielenmaisemaan ja sen kanssa operointiin, mutta myös muiden sisarusten pakonomaiset toiminnat ja yhteiset lääkärileikit virittävät lukijan pohtimaan yleisemmin ihmisten psykologisia käyttäytymismalleja. Yhteinen turvapaikka, koti, muuttuu koko ajan likaisemmaksi, ja koko talo täyttyy mädäntyneisyydestä, kärpäsistä, kuoleman hajuista, Jackin jättämistä likatahroista, pilaantuneista ruuista, tiskaamattomista tiskeistä. Lika, mätä, haju, kuolema. Siksi määrittelin teoksen genren kolkoksi realismiksi, McEwanin kerronta ja kuvaus on vahvaa realismia ja tarina etenee kronologisesti eteenpäin. Kuitenkin niin kolkosti, etten lopulta tiennyt kumpi oli inhottavampaa, sisarusten vääristyneet roolileikit vai kaikkialle tunkeutuva likaisuus. Jackin kerronnan lakoninen poljento lisää hyytävää tunnelmaa.
Keho on keskeinen motiivi teoksessa, sillä Jack tarkkailee läheistensä vartaloita esittäen välillä sopimattomia kysymyksiä tai kylmänviileästi kuvaillen kaaria, muotoja ja liikettä. Keho mädäntyy, haisee, kuolee, kääntyy itseään vastaan ja vetäytyy. Kehossa tuntuu lukiessakin, eikä ensimmäinen McEwan-kokemus ollut yhtään sellainen kuin kuvittelin ennalta. Jännite kantaa vieläkin ja luen jo seuraavaa teosta, Vieraan turvaa.
Mulla on tämä juuri lainassa, osana Keskiluokan arki -haastetta. Edellinen McEwan -kokemukseni päättyi mahalaskuun, mutta jospa tämä tästä...
VastaaPoistaVoih, ihana kuulla, että mitä ajattelet tästä, sillä nostat usein esiin asioita, joita en itse edes tajunnut ajatelleeni.
PoistaKatsotaan kuinka käy...
PoistaIhan muuta asiaa; miten oot saanut tähän tällaiset kätevät vastausboksit?
Asetukset - Tekstit ja kommentit - Upotettu. Kokeilen tätä, mutta en ole varma, että onnistuuko sitten kaikilta kommentointi. Aiemmin suosin sitä ponnahdusikkunaa juuri siitä syystä.
PoistaTack! Mä taidan kokeilla kans. Tää vastausjuttu on niin hyvä!
PoistaHelpottaa kyllä keskustelujen sisäisiä keskusteluja kummasti. :)
PoistaMinullakin Sementtipuutarha oli eka McEwan. Se oli kirjana vaikuttava. Sen jälkeen luin Sovituksen ja en olisi voinut uskoa samaksi kirjailijaksi. Tyyli oli niin muuttunut. Ja Sovitus oli suorastaan tylsä paikoittain. Nyt olen lukenut pari lisää ja kaipaan edelleen Sementtipuutarhan tyylin karuutta ja iskevyyttä.
VastaaPoistaMuistelisin, että Morrekaan ei Sovituksesta pitänyt. Oletko lukenut tuon Vieraan turvan?
PoistaMinä taas luin ensimmäisenä Rannalla ja sitten Sementtipuutarhan. Rannalla on paljon herkempi ja minulle nukkasielulle sopivampi (mutta olen lähes sopimattoman ihastunut tuohon Ilselän Minnan lanseeraamaan nukkasielu-termiin, jota viljelen näköjään jatkuvasti), mutta siinäkin oli ihan mielettömästi tarkkanäköisyyttä, rivienvälejä ja psykologista jännitettä. Upea kirja, joka ei kuitenkaan mässäillyt millään. Pidän pienieleisyydestä.
VastaaPoistaSementtipuutarhaakin arvostan, mutta se oli niin yököttävä, etten voi kutsua lukukokemusta miellyttäväksi. Se olisi varmasti oivaa materiaalia syvempää tutkiskelua varten, mutta mieleni ei tee palata siihen.
Vieraan turva kiinnostaa minuakin, sillä tietääkseni sen kammottavuus perustuu muuhun kuin likaan, kärpäsiin ja insestiin.
Joo, tämä ei ollut mitenkään miellyttävä lukukokemus, mutta juuri sopivasti pureksittavaa. Tuntui, ettei kirjallisuuden tarvitsekaan olla miellyttävää ja oli kiinnostava ärsyttää omaa mieltään. Rannalla-teoksen omistan pokkariversiona, se olkoon siis seuraava Vieraan turvan jälkeen.
PoistaNukkasielu-termi on kyllä tosi hyvä termi, vaikken sitä täysin ymmärrä. Onko se jotain siveyden sipulin ja moralistin väliltä?
No minä olen ajatellut sen sellaisena, joka ei kestä lukea visvaisia kirjoja. :) Pitäisi varmaan kysyä Minnalta.
PoistaVisvaisia kirjoja :D Täytyy todella kysyä tätä Minnalta, niin hauska termi. Olen huomannut, että käytät sitä usein, mutta olen jotenkin miettinyt sitä, ettet kestä siveyttä uhkaavia kirjoja :D
PoistaVoi ei, niinkö huonosti sie miut tunnet!? :D Vaikka totta toinen puoli: ei seksihurjastelu ole suosikkimateriaaliani kirjoissa. ;)
PoistaTästä tulee mieleen enoni, jolle oli iskostunut vähän liian hyvin päähän se, etten sietänyt rasismivitsejä ja lopulta ajatteli, etten siedä vitsejä ylipäätään. :D Että sellainen tosikko täällä. Tosin puoliksi kasvattamani ja geeneilläni varustettu 5-vuotias tyttäremme tapaakin sanoa, ettei pidä vitseistä... ;D
Olen nyt kolme sanaa nappaamassa sulta: dirty realism, visvainen kirja ja nukkasieluisuus. :)
PoistaJoista yksikään ei ole omani. :D Dirty realism on amerikkalaisissa kirjallisuuskeskusteluissa lanseerattu alalaji, visvaisen kirjan nappasin Katjalta, joka esitteli termin Kätilön kohdalla, ja nukkasieluisuus on tosiaan Minnan keksintöä. Olen toisin sanoen taitava varas. ;)
PoistaNäköjään miekin
PoistaErittäin mielenkiintoista keskustelua täällä. :D
PoistaMcEwanin tuotantoon mahtuu monenlaisia kirjoja, osa ällöttäviä ja osa hyvinkin herkkiä. Nämä vanhat kirjat ovat tosiaan aika rankkoja, mutta kyllä ne myöhemmät ja herkemmätkin onnistuvat aina jossain vaiheessa šokeeraamaan. Kaikista olen pitänyt, enemmän tai vähemmän, pari on vielä lukematta.
Hmm, nämä vastausboksit ovat kyllä kätevän tuntuisia, mutta jos tilaa jatkokommentit sähköpostiinsa, sinne näyttää tulevan kaikki muidenkin kommenttien vastaukset ilman mitään tietoa siitä, mihin kukin vastaus liittyy. Ei kovin hyvä juttu.
Olisi kiva antaa sanallisesti luovan maineen kannatella pitempäänkin, mutta termi oli Katja Ketun, jota lainasin sopivassa kohdin.
PoistaMinusta Sementtipuutarha oli just niin visvainen, etten tajua, miksi se on olemassa. Kenelle sen lukeminen tekee hyvää? Olisiko maailma parempi ilman sitä?
Ihan kuin American Psyko tai joku muu sellainen.
Pekka, en voi uskoa, että pidät McEwanistakin! Tai ehkä sen tiesinkin, enkä vain muista, mutta olen kerta toisensa jälkeen ällistynyt yhteisten suosikkiemme määrästä. Tosin minä en tähän Sementtipuutarhaan tykästynyt, mutta ihailen silti sen taitavuutta, ja Rannalla on yksi parhaista lukemistani kirjoista koskaan.
PoistaLaitoin nämä vastausboksit omaankin blogiin ja ne kyllä helpottavat vastailua, mutta sähköpostitilaajille tulee ilmeisesti jokainen vastaus erillisenä ilmoituksena, mikä on aikamoista spämmia. Ainakin itselleni tuli 16 vastaustani oman blogini kommentteihin 16:na erillisenä sähköposti-ilmoituksena. Ups. Muuten kyllä tykkään.
Minna, oho, minä olin huolimaton! Hyvä termi se joka tapauksessa on.
Minusta tämä oli parempi kuin Amerikan psyko. Molempien olemassaolo on minusta ihan oikeutettu, mutta sain kirjoista todella kylmiä väreitä ja pysyttäydyn mielelläni vähän nukkaisemmassa kirjallisuudessa.
Niitä yhteisiä suosikkeja tuntuu tosiaan tulevan jatkuvasti lisää, ihan viimeksi Michael Cunningham. ♥
PoistaOlen selittänyt tämän jossain jo joskus ennenkin, mutta luin siis Sementtipuutarhan ekaa kertaa jo parikymppisenä, ja sitten oli pitkä pitkä tauko, ennen kuin tartuin Rannalla-kirjaan kolme vuotta sitten. Muistan aluksi vähän tuskailleeni tapahtumien hidasta kehittymistä, mutta sitten tajusin että sehän siinä on just se idea. Pitäisikin lukea Rannalla uudestaan, nyt osaisin varmasti arvostaa sitä vielä enemmän. Sen jälkeen olen siis nautiskellut melkein koko tuotannon, pari 80-luvun romaania ja yksi suomentamaton novellikokoelma taitaa vielä olla lukematta. Leenan McEwan-hehkutus jaksaa edelleen aina hymyilyttää, siis nimenomaan hyvällä tavalla. :)
Kyllähän nämä vastausboksit ovat niin käteviä käyttää, että ehkä sen spämminkin sitten sietää.
Harmillista jos postilaatikko täyttyy joka kerta eri viestistä, sillä muuten tämä kommentteihin vastaaminen on näin todella kätevää. Myöskin toisten blogeissa kommenttien lukeminen.
PoistaPekka, Leena tekee McEwanille sen, minkä sie Haahtelalle. Hype kasvaa ja kaikki haluavat heidän tuotantoaan blogeissa. :)
Hanna, ei se postilaatikon täyttyminen tosiaan niin haittaa, uudistuksen hyödyt vaikuttavat kuitenkin haittoja suuremmilta!
PoistaHeh, joo, onhan se kiva että parhailla kirjailijoilla on omat innokkaat advokaattinsa. :)
Hanna, Jackin lakonisuus on tehokas tyylikeino, joka saa lukijan värähtelemään. Sitä ovat myös lika ja kärpäset. Koska olen lukenut yhtä lukuunottamatta kaikki McEwanit, niin voin todeta, että vaikka etenkin Sementtipuutarhassa ja Vieraan turvassa liikutaan äärimmäsien rajoilla, niin kaikkein vaikuttavin on yhtäkinen väläys: Tämä kaikki on mahdollista tapahtua ja kenelle vain voi tapahtua mitä vain. Viime mainitusta eli kenelle vaan voi tapahtua mitä vaan, on erinomainen esimerkki Lauantai.
VastaaPoistaOn ollut kiinnostavaa seurata, miten R. lukee McEwaneita kanssani yhtä innoissaan, tosin Vieraan turvassa hän kavahteli vauhkona, joten ehkä minun pitää lukea se uudelleen ja miettiä, miksi minä selvisin siitä;-) Jukka Petäjä, Hesarin kriitikko on tietääkseni myös McEwan -fani ja olenkin huomannut, että olen usein yhtä mieltä hänen kanssaan monista kirjoista. Mutta Ianin löysin paljon ennen Petäjää!
Rva Kepponen, jos elämää suurempi rakkaustarina Sovitus (Atonement) oli mielestäsi tylsä, kokeileppa sitä filminä eli nimi on Atonement. Pääosissa Keira Knightley ja Ralph Fiennes. Ja toka suosittelen Vieraan turvaa, mutta varoitan: Omalla vastuulla.
McEwanin ehdottomasti hienovireisin kirja on Rannalla (On Chesil Beach), jota uskallan suositelle heillekin, joille Sementtipuutarha oli liikaa.
Hanna, minusta Sementtipuutarhan lian, kuoleman, ruumisvisvan ja sukurutsan yhdistelmä on esikoiseksi uskomaton suoritus! Ja sinäkin pidit♥ Rakastan aivan kaikkia, jotka rakastavat Ian McEwanin kirjoja...en voi sille mitään.
Oli helpottavaa, että pidin tästä niin paljon, koska mietin jo, että saan kirjablogistit kimppuuni, jos en ymmärrä. :) Nyt uskallan lukea myös muita McEwanin teoksia, kun olen päässyt jo teosten makuun. Onkohan kukaan muu kirjailija blogeissa yhtä hehkutettu kuin tämä herra. No, kotimaisista toki Haahtela.
PoistaVieraan turvan jätin eilen kesken yön ajaksi, kun olin niin väsynyt, etten halunnut lukea sitä huolimattomasti.
Leena, meillä Teemu luki myös juuri Sementtipuutarhan - ensimmäisenä McEwanina ja aika erilaisena muutenkin hänen yleensä lukemistaan. Myös Teemu oli aika järkyttynyt, sillä on joissakin asioissa herkkis, vaikka esittää karjua. ;)
PoistaPS. Olethan huomannut, että minulla on palkissa kuva Atonementista ja sitä klikkaamalla löytyvät kaikki lukemani McEwanit. Taidan nostaa sen vähitellen vähän ylemmäs...
VastaaPoistaOlen. :) En vain ole itse vielä katsonut tuota Atonementia. Pitää lainata se kirjastosta.
PoistaHanna, mahdatkohan tietä, että kaikkia muita voi blogissani arvostella, mutta ei Ian McEwanian;-)Ilmoitin sen jossain postauksessakin. Minä tietysti saan, jos herra vaikka menee änkeämään kirjaansa liikaa fysiikkaa, kuten oli muuten upeassa Poltteessa.
VastaaPoistaKaroliina, meillä ihan sama juttu;-) Ensin Reima kauhisteli Sementtipuutarhaa ja sitten olikin iso hiljaisuus Vieraan turvan jälkeen ja suuri ihmetys, että 'miten tuo mies voi tällaista keksiä ja miten sinä voit tätä lukea?' No, minä voin oikein hyvin lukea, mutta tuätyy myöntää, että luen Vieraan turvan vielä uudelleenkin. No, enempi macho tuo meidänkin herkkis on. Ravut ovat sellaisia. Hänen takiaan meillä ei kuunnella jouluna Varpunen jouluaamuna eikä Sylvian joululaulua.
PS. Siis kun nyt miehiin päästiin niin Reima tykkää eniten McEwanin Lauantaista ja siksi sen arvostelu onkin omistettu hänelle. Tokana hänellä taitaa tulla Ikuinen rakkaus ja kolkkia en uskalla arvata.
VastaaPoistaHanna, jos katsot Atonementin, voi tulla mieleen, että...Brionyn olisi voinut vaikka murhata. Miten joku ipana voi sotkeentua noin...
Ja tiedoksi, Reimakin piti aivan valtavasti Shriverin Jonnekin pois -kirjasta. Minusta on kiva, kun voi jakaa kirjoja toisen kanssa ja keskustella niistä.
Hanna, nyt vasta luin mitä puhut tästä uudesta kommenttilootasta yms. Jael laittoi sen ponnahdusikkunan, enkä päässyt sitten hänelle ollenkaan, enkä tainnut olla ainoa. Hän poisti sen heti, kun kuuli asiasta. Kun näin tämän sivun, ajattelin, että noinko käy taas, mutta tämä toimii! Ja nyt mun iltapäivätee muumimukista...seuraavia Ian McEwan kokemuksiasi odotellessa.
VastaaPoistaTällä minäkin aloitin McEewanin kirjoihin tutustumisen eikä tosiaan ollut varmasti se helpoin ja miellyttävin kirja. Todellakin sai reaktioita lukiessa aikaan aika laajalla skaalalla vieläpä. Mutta kirja vakuutti siitä, että halua lukea lisää. Luin seuraavaksi sen Rannalla ja pian tulossa lukuun Sovitus sekä Ikuinen rakkaus :)
VastaaPoistaOnpas täällä vilkasta keskustelua. :) Minä olen lukenut McEwanilta vain Rannalla, johon ihastuin. Sementtipuutarhaa suoraan sanottuna pelkään, koska taidan olla hieman Minnan ja Karoliinan linjoilla. Visvaisuus ei ole oikein minun juttuni. Joskus varmaan tulen kuitenkin myös tämän lukemaan.
VastaaPoistaT. Lumiompun Katja toisen Google-profiilinsa suojista
Katjalle haluan suositella Sovitusta ja myös samaa kirjaa filminä Atonement. Siinä ei ole miitään muuta kauheaa, kuin yksi pikkulikka, jonka nimi on Briony...Ja Katja, kyllä sinä voisit lukea myös Ikuisen rakkauden sekä Lauantain. Lue minulle mieliksi edes toinen, niin minä luen sen Rouva Agathen sitten;-)
VastaaPoistaMe olemem Susan kanssa dekkarien ja etenkin Patricia Cornwellin myötä sen verran paatuneita, että McEanin ei paljon kauhulla horjuta...paitsi Vieraan turvassa...Susa, lue Vieraan turva!
Leena: Eivät minua kauheat/pelottavat asiat hirvitä, mutta eritteet - siis se visvaisuus - kylläkin. :) Aion kyllä lukea lisää McEwania sitten, kun ehdin. Luettavaa on niin paljon, mikä on toki ihana ongelma.
PoistaTänään juuri tutkiskelin kyseisen kirjailijan tuotantoa ja pistin harkintaan... :)
VastaaPoistaKatja, niin no, sitä lähinnä tarkoitin, mutta voit sinä vielä tarkoittaa muutakin, kun lähdet Vieraan turvan matkaan ja olet Venetsiassa. Siis ei visva, vaan todellinen pahuus ja...Jään onnelisena odottamaan, että luet lisää McEwania ja kyllä minä sen Agathen luen jonain kevyenä hetkenä, viikkona. Nyt on kevään kasa kasvamassa, kuten monella muulla ja minä katson haikeana erästä vanhempaa kirjaa, jonka on kirjoittanut Shriver.
VastaaPoistaHuh, tulee kuvauksestasi ihan mieleen Terry Gilliamin Tideland - elokuva jossa oli myös kuolemaa, mätää ja eritteitä. Huh huh. Ei ollut muuten mikään miellyttävin elokuvakokemus, jollain kierolla tavalla kuitenkin kiinnostava.
VastaaPoistaSementtipuutarhaan en ehkä uskalla tarttua mutta ajattelin kokeilla ehkä Poltetta seuraavaksi. Minä kun olen vähän nihkeillyt tuon McEwanin kanssa; herra kyllä kirjoittaa hyvin mutta ei oikein minuun ole iskenyt. Polte olisi kuitenkin omaa "alaa" niin jos se sitten.. :)
Mutta todella kiinnostava arvio ja jään odottelemaan tekstiäsi Vieraan turvasta, kirja ei nimittäin ole minulle tuttu (olen lukenut vain Sovituksen ja Rannalla).
Tidelandin olisin voinut tähän yhdistää, mutta sen visvaisuudesta en pitänyt ollenkaan. Se on myös ainoa elokuva, jonka aikana olen nähnyt ihmisten poistuvan elokuvateatterista kesken kaiken.
PoistaEn yhtään ihmettele. Meillä oli se lukiossa elokuvakurssilla analysoitava elokuva joten istuttava oli. Ih.
Poista