Moster puhui esikoisteoksensa Nelikätisen soiton mahdottomuus tiimoilta lukemisesta ja kirjallisuuden merkityksistä. Minulla on vielä lukematta tämä teos, joten en osaa tähän suoraan nyt etsiä sitaattia lohdusta, joka selventäisi kauniisti näitä ajatuksiani. Täytyy siis yrittää omilla sanoilla.
Käsittelen lukemalla monia asioita ja koen, että lukemalla tulen onnellisemmaksi ja tasapainoisemmaksi ihmiseksi, ainakin omasta mielestäni, ja monestihan se juurikin riittää. Kirjat tuovat lohtua ja lisäävät ymmärrystä itseen, ympäröivään maailmaan ja niihin tunteisiin, jotka kulloisellakin hetkellä jylläävät mielenpäällä. Lukemalla tuntuu siltä kuin en olisi ollenkaan yksin, vaan että olisin kosketuksissa paitsi itseni mutta myös muiden ihmisten kanssa.
Ajattelen myös kirjallisuuden kautta, en voi väittää miettiväni aina mitenkään yleviä ja älykkäitä, mutta kuitenkin jotain, omia ajatuksiani. Peilaan niitä lukemaani ja keskustelen kirjan kanssa. Bloggaaminen tulee tähän sitten mukaan niin, että yritän näitä ajatuksia sitten kirjoittaa ylös. Aina tämä ei toimi harmonisesti, eikä tekstiä meinaa millään syntyä. Jotkut kirjat toimivat paremmin yksityisinä lohtuina, kuin arvioitavina lukukokemusteoksina. Välillä ihan harmittaa, etten pysty sanallistamaan jonkun teoksen nerokkuutta ja sen toimivuutta, mutta yhtälailla se on tärkeä, eikä blogiteksti saakaan olla itselleni ainoa lukemisen mittari. Siten tämä lohtu nousikin nyt esiin.Kirja voi vetää pitkäksikin aikaa alamaihin, mutta voin silti olla onnellinen. Teos koskettaa ja järisyttää, havahduttaa miettimään. Sivistää. Joku saa uskonsa, toivonsa ja lohtunsa vaikka uskonnosta, minulle se armollisuus löytyy kirjallisuudesta. Lukeminen vaikuttaa, ja haluan tulla usein vaikutetuksi. Siksi koen tämän vuorovaikutuksen lukemisessa hyvin lohdulliseksi. Aina jotain mielenliikettä tapahtuu, vaikkei se olisikaan aina positiivista.
Joillekin muille tämä sama lohtu tulee muista taiteenmuodoista. Minulle sopii lukeminen parhaiten.
Lohtu on minullekin yksi lukemisen motiivi/ tapa lukea. Kirjallisuus voi lohduttaa monella tavalla: voimauttavat selviytymistarinat, viisaat ajatukset, kauniit sanat ja joskus ihan vain se, että kirja vie niin toisenlaiseen maailmaan tai elämäntilanteeseen kuin oma.
VastaaPoistaJuuri näin Maria. Usein minua on auttanut myös se, että kirjassa on työstetty sitä samaa asiaa, jonka parissa itse pähkäilee. Se voi avata lukkoja, jättää kylmäksi kokonaan tai tehdä tukalammaksi olon, mutta jokatapauksessa se vaikuttaa lukiessa.
VastaaPoistaMinulle kirjat, ja varsinkin fantasiakirjat, ovat usein myös ihan puhdasta eskapismia. Haluan vähäksi aikaa mennä jonnekin muualle, huolten ulottumattomiin. Toisaalta taas varsinkin moderni scifi auttaa näkemään ongelmakohtia selvemmin erilaisten vertauskuvien kautta.
VastaaPoistaIhana teksti Hanna. Kirjat tuovat usein lohtua sekä tuota marjiksen mainitsemaa eskapismia; joskus molempia samaan aikaan ja joskus vain toista.
VastaaPoistaJuurikin tuo samankaltaisista ongelmista ja tilanteista lukeminen ja niiden peilaaminen aittaa myös minua usein.
Kiitos tästä tekstistä. <3
Hyvä pointti Marjis, unohdin nostaa tuon esiin. Eskapismi tuo myös minulle valtavasti lohtua ja ihan harmittaa, etten näille kysyjille muistanut tästä puhua. Ehkä joku heistä sitten vilkaisee blogiini ja lukee vastauksesi. ;)
VastaaPoistaNimenomaan, lohtua.. eskapismia..rentoutusta..elämyksiä..Lukeminen edustaa minulle niin monia asioita!
VastaaPoistaSama täällä, kaikkea yllä mainittua lukeminen minullekin on.
VastaaPoistaTosin vuosia sitten, kun olin todella surullinen, en voinut lukea mitään. Ehkä en halunnut yhdistää lukemista siihen pakahduttavaan suruun.
Lohtulukeminen kuulostaa tutulta; joskus saa lohtua siitä että voi samastua johonkin tarinaan ja joskus ihan siitäkin, että voi lukea ja oppia jostain asiasta. Vain harvoin olen ollut niin rikki, etten ole voinut lukea, mutta niinkin on käynyt.
VastaaPoistaUseimmiten luen kyllä onneksi muista syistä kuin lohduttautuakseni. En nyt ala toisella itseäni kuitenkaan sen enempää, kun siitä ei ole kovin kauan, kuin kirjoitin lukemisen motiiveista. :)
Kaunis teksti.
VastaaPoistaMinä haen harvoin lohtua kirjasta, joskus on ehkä niinkin tapahtunut. Silloin luen jotain tuttua ja rakasta.
En nyt keeksi tähän väsymykseltäni mitään fiksua sanottavaa, mutta kiitän kauniista tekstistä ja olen samaa mieltä sinun ja edellisten kommentoijien kanssa <3
VastaaPoistaIhana postaus! <3 (Toteaa lyhyesti toinen Amman tapaan silmät jo ristissä kirjoitteleva kommentoij. :)
VastaaPoistaMinäkään en keksi tähän mitään fiksua lisättävää, mutta kiitän sinua Hanna kauniista kirjoituksesta! Kiteytät hienosti kirjojen vuorovaikutusta lukijan kanssa sekä hyvän lukukokemuksen intensiivisyyttä, ja minäkin voin täysin yhtyä kaikkeen sanomaasi. <3
VastaaPoistaKirjat ovat usein se paras lohtu!
Ammaa komppaan minäkin, nyt ei irtoa mitään omaa lisättävää. Kaunis kiitos tekstistä, allekirjoitan tuon täysin, samoin kuin muiden kommentoijien ajatuksetkin :)
VastaaPoistaKirjallisuus on minulle viihteen (todellisuuden pakeneminen) vakavin muoto. Jos mieleni on siinä pisteessä, että se tarvitsee lohtua, en kykene keskittymään lukemiseen tai kirjoittamiseen. Molempiin tarvitsen seesteisen ja tasapainoisen olotilan. Lohtua etsin yleensä kodin ulkopuolelta, paikoista joissa on ihmisiä, tai sitten rääkkäämällä itseäni fyysisesti.
VastaaPoistaTuttuja ajatuksia. Koen saavani kirjoista paitsi lohtua ja ajattelemisen aihetta, myös pakoa todellisuudesta. On mukavaa kun voi välillä piipahtaa maailmoissa, jotka ovat aivan erilaisia kuin oma arki.
VastaaPoista