Viiden maissa starttaa kirjablogini 5. lukumaraton. Viime vuonna luin vuorokauden ajan kirjoja ihanaisessa Berliinissä ja nyt talvella minulla oli oikein lokoisa lukuretriitti mökillä. Kaikkein ensimmäisessä lukumaratonissani tein ennätyksen, jota en ole pystynyt tai voinut rikkoa. Luin 24 tunnin aikana 1801 sivua, kaikkinensa 9 kirjaa.
En lähde tavoittelemaan tälläkään kertaa ennätystä, oikeastaan kuulostelen, miltä tuntuu pitkästä aikaa lukea ilman työpainotusta. Vaikka töitä onkin odottamassa, ja vaikka keskiviikkona on vielä se tentti. Järkevää olisi lukea kirjoja, jotka kuuluvat tenttiin, mutta olen niin rättipoikkiväsynyt, että haluan lukea vapaammin, ilman myöskään opiskelupainotusta.
Olen juhannuksen yksin kotona, mies lähti jo viikko sitten Lappiin rakennuspuuhiin ja viettää juhannuksen muun perheeni kanssa. Jäin tänne, jotta saan tehtyä paljon töitä, jotta voisin pitää jonkinpituisen kesäloman. Lukumaraton ei siis varsinaisesti mitään työtä ole, mutta se on juuri sitä, mitä nyt kaipaan ja tarvitsen. Toinen vaihtoehto olisi katsoa vuorokausi putkeen tv-sarjoja tai jalkapalloa, mikä ei myöskään edistäisi valmistumistani tai toimitustöitä. Heh.
Yksi syy maratonille on myös se, että meillä on kirjabloggaajien ja muiden lukijoiden kanssa maratonin yhteislähtö viimekesäiseen tapaan. Anna minun lukea enemmän -blogista löytyy lisätietoja maratonista.
Säännöt löytyvät myös tästä:
- Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin.
- Aloittaa voi mihin kellonaikaan hyvänsä ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että enimmäisaika on 24 tuntia. (Esim: aloitus 19.6. klo 18.00 ja lopetus 20.6. klo 18.00.) Maratonin saa aloittaa halutessaan myös jo 18.6., kunhan osa maratonista luetaan 19. päivän puolella. Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo- yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
- Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa.
- Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa!
- Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin kuluessa.
- Lukumaratonin hashtagina somessa on #lukumaraton.
Keltaisen kirjaston kirjoja on kerääntynyt kirjahyllyyni paljon, ja tähänkin keräsin suht hoikkaisia teoksia. Lahirin ja Tóibínin teokset ovat hyviä siinä mielessä, että novelleja voi lukea kirjojen välissä. Tänään hain myös kirjastosta muutaman keltaisen lisää, jos tekeekin mieli tarttua niihin. Vaihtoehtoja siis on, kuten kuvasta näkyy. Eväät hain lempiravintolastani Silvopleesta, ostin lisäksi valkkaria ja herkkuja. Teetä on. Vissyä on. Maukuva katti on. Ja ennen kaikkea oikein hyvä lukusää!
Hyvää juhannusta itse kullekin säädylle. Mie alan pian lukea, ja päivitän tänne fiiliksiäni pitkin matkaa. Jos siellä ruudun toisella puolella vielä joku on, niin saa tsempata ja olla mukana tässä lukuilon viestissä.
En ole vielä päättänyt mistä kirjasta aloitan!
Pääsin aloittamaan maratonin sittenkin vasta 18:00. Minulla kesti jonkin aikaa ennen kuin päätin, millä kirjalla aloitan. Huh, ja mikä kirja valikoituikaan ensimmäiseksi. Kim Echlinin Kadonneet oli niin surullinen, etten tiedä, mitä voin tämän jälkeen lukea, mikä tarina veisi tämän tunteen nyt pois.
Aluksi minua häiritsi kirjassa oikolukuvirheet, se kertoo enemmän siitä, kuinka vaikea pitkän työputken jälkeen on rentoutua vain lukemiseen. Sitten kerronta välillä valloitti, välillä tuskastutti. Näkökulma heittelehtii erikoisella tavalla, päähenkilö puhuttelee rakkaimpaansa, silti hetkittäin äänessä on kuin kaikkitietävä kertoja tai jopa mies, jonka kotimaan ja tragedian vuoksi, rakkaus ei lopulta voitakaan kaikkea. Pidin tyylistä, vaikka myönnän, että välillä se oli turhan vaikeaselkoinen.
Kadonneet-romaanin tarina on hurja. Kirja ei vastannut ollenkaan sitä, mitä kuvittelin sen olevan alun perin. 16-vuotias kanadalaistyttö ihastuu muutaman vuoden vanhempaan opiskelijapoikaan, eikä välitä enää isänsä neuvoista, kielloista ja huolenpidosta. Hän haluaa vain olla miehen kanssa, rakastaa ja olla ikuisesti yhdessä. Rakkaustarina tämä onkin, mutta niin surullinen ja ahdistava. Teos sijoittuu Kambodžan kansanmurhan aikaan, eikä yhden naisen rakkaus ja lähes pakkomielteinen halu pelastaa mies historialtaan pysty muuttamaan kaikkea. En osaa edes sanoja nyt valita oikein. Aluksi siinä oli imua, jossain vaiheessa minua tuskastutti ja väsytti sen lukeminen, lopussa minua suretti niin paljon, että olin jättää lukumaratonin siihen.
Seuraavaksi täytyy kokeilla valita toisenlainen tarina, ehkä yksi novelli tähän väliin.
Kiitos Jhumpa Lahiri, sain taas maratonille lisää intoa. Tuore maa -kokoelman ensimmäinen novelli "Tuore maa" oli niin sujuvalukuinen ja tarinaltaan hyvin tuttu, että 82 sivua meni nopeasti. Lahirilla on kyllä paljon samankaltaisia tarinoita näissä teoksissaan. Novelli muistuttaa paljolti Tulvaniittyä ja Kaimaa, jotka luin ihan vastikään.
Taidan lukeakin yhden novellin jokaisen kirjan välissä, niin saan tuon paksun kokoelman luettua maratonin aikana. Tähän mennessä olen lukenut 360 sivua. Seuraavaksi taidan lukea Heinrich Böllin Ei sanonut sanaakaan -romaanin, sillä Böllin tyyli on taas aivan toisenlainen kuin Echlinin, ja romanin avioliittokuvaus oletukseni mukaan toisenlainen kuin Lahirin.
Klo 00:57
Yöväsymys. Böllin lukemiseen meni aikaa, vaikka sivuja oli vain 203. Teksti oli tiheää ja hidaslukuista. Pidin kyllä siitä, että avioliittoromaanissa vuorotellen kertovat mies ja vaimo. Lohdutontahan se vain on köyhän elo, mieskin pieksee lapsiaan väsyneenä, joten siksi asuu toistaiseksi muualla ja aviopari tapaa hotelleissa silloin tällöin. Rahaa tarvitaan hotelliin, joten mies joutuu pyytämään sitä tuttaviltaan. Naisen kerronta vetosi minuun enemmän, hän havannoi jotenkin enemmän itseään ja tilannetta, mies ympärillä näkyviä ihmisiä ja kuinka kurjaa on olla köyhä.
Viimeiset sata sivua olivat tahmaisia, mutten halunnut jättää loppukirjaa aamulle. Mukavampi aloittaa uudella tarinalla. Lukujärjestyksessä Böllin teos olisi voinut osua parempaan ajankohtaan, sillä nyt paikoitellen hidastempoisuus tuntui turhanaikaiselta.
Jos Lahirin seuraava novelli on lyhyt, niin ehkä kokeilen lukea sitä vielä, kun kerran virkosin tässä blogatessa vähän. Petja on vihdoin nukahtanut, maukui ja kerjäsi huomiota monta tuntia alkuyöstä.
Voi sianleuka, kuinka minua väsyttää, vaikka nukuin kahdeksaan asti. Aamulla luin Lahirin "Hell-Heaven"-novellin loppuun ja heti sen perään Saul Bellowin Ainoa oikea -nimisen romaanin. Lahirin novellit vetävät parhaiten ja on mahtava palkita itsensä aina niillä, kun on lukenut jonkun muun kirjan välissä.
Bellowin kirjaa lukiessani mietin, kuinka erilaisia rakkaus- ja avioliittokuvauksia kaikissa näissä minun lukemissani kirjoissa onkaan. Echlinin kirjassa rakkaus on sellainen voima, että sen nimissä uskaltaa vastustaa vaikka kiduttajaansa ja jonka tähden koko elämä on kuin rakkaudenvarjo. Millään muulla ei ole väliä kuin yhdellä ihmisellä. Lahirin novelleissa avioliitot ovat järjestettyjä, niissä on tietynlaista mukavuutta, mutta molemmissa novelleissa kotiäidit kaipaavat silti jotain muutakin, asuvat vieraassa maassa ja omistautuvat lapsilleen. Böllin romaanissa avioliitto on köyhyydestä särkynyt, mutta vaikka aviopari ei sillä hetkellä voi ja halua asua yhdessä, he silti tapaavat mielellään hotelleissa. On jännä, miten lapsia pieksevä isä on kuitenkin äidille paras rakastaja. Bellowin kirjassa päähenkilö on rakastanut yhtä ja samaa naista vuosikymmeniä, mutta vasta kirjan viimeisillä sivuilla hän uskaltaa kertoa tälle rakastavansa naista. Tämä jää kuitenkin yllättävän vaimeaksi, sillä heidän vuorovaikutuksensa on jotenkin laimeaa.
Kello on nyt 10:00. Seuraavaksi luen Lahirin novellin ja sen jälkeen tartun luultavasti Italo Calvinon kirjaan. Meillä on hylly täynnä hänen kirjojaan, enkä ole vielä koskaan lukenut yhtään.
13:50 Innostuin lukemaan Lahiria useamman novellin, sillä ne ovat vain niin hyviä – samankaltaisia mutta hyviä. Kokoelmasta pitää tehdä kyllä oma erillinen bloggaus, koska enemmänkin haluan pohtia näitä teemoja ja aiheita, jotka tuntuvat toistuvan Lahirilla tarina tarinalta.
Onnistunut lukukokemus oli myös Italo Calvinon Halkaistu varakreivi. Se oli oikein hauska – ei siis mitään ääneennaurettavaa hohotuskamaa vaan veikeä ja ilkamoiva – ja ihmettelen todella, miten olen näin pitkään ollut lukemattakin Calvinoa. Sadunomainen tyyli, fabuloivan lennokas. Hyvä ja paha kreivi taistelevat samasta pyylevästä piikatytöstä, molemmat ovat saman henkilön puolikkaita, mutta taistelun tiimellyksestä keskeltä menneet halki. Salaviisas tarina rakkaudesta ja avioliittohaaveista tämäkin. Sopii oikein hyvin lukumaratonini tematiikkaan.
Minulla on enää neljä tuntia jäljellä, pari Lahirin novellia ja ehdin luultavasti lukea vielä yhden kirjan. Kävin jo ulkoilemassa ja lukemassa puiston penkillä, sillä vaikka ilma ei ole mitenkään kaunis, on se raikas ja piti minut hereillä. Lukuhaluja riittää, vaikka väsymys painaakin. Täytyy valita seuraavaksi yhtä hyvä kuin Calvino.
Luin Toni Morrisonin Koti-romaanin. Se oli kyllä väkevä, vähän groteski ja vähäeleinen. Sisaren ja veljen surullinen elämä erillään saa lämpimän vastapainon siitä, millainen keskinäinen suhde heillä vuosien jälkeenkin on ja miten aikuisiän tragediat yhdistävät yhtä paljon kuin onneton, jaettu lapsuus. Tässäkään romaanissa liitot eivät ole onnellisia. Cee on hyvin vähän aikaa naimisissa, mies huijaa tältä auton. Veli Frankillakin on Lilynsä, joka on oikeastaan huojentunut, kun Korean sodan traumattama Frank lähtee pelastamaan sisarensa kuolemanuhalta.
Parasta romaanissa on rakenne, joka vahvistaa sisarrakkauden kuvausta, ja tarinan tasolla toverillisuus kyläläisten kesken, vaikka Ceetä hoitaessa naiset kuulostavat julmilta, he kuitenkin auttavat ja tukevat yhtä joukostaan. Oli outoa löytää lohtua näennäisen ilkeistä sanoista, kun kaikki siihen asti oli ollut niin satuttavaa ja julmaa. Frankin syyllisyys, Ceen onneton elämänkulku, köyhyys ja petollisuus.
Vahva teos, jonka jälkeen jälleen vaikea lukea enää mitään. Minulla on enää Lahirin viimeiset novellit jäljellä ja sitten tämä lukumaraton on valmiiksi taputeltu. Loppukoonti jää varmasti huomiselle tai myöhempään iltaan. Mieleni tekee väsymyksestä huolimatta lukea lisää Keltaisen kirjaston kirjoja.
