Aloitan lukemisen klo 12.00 Suomen aikaa ja yritän lukea seuraavan vuorokauden aikana niin paljon kuin ehdin ja huvittaa. Merkitsen ajat bloggaukseen kuitenkin paikallista aikaa, koska välietapeilla ei ole niin merkitystä, kunhan vain muistaa tuon vuorokauden aikaraamin eikä ala lukea ylimääräisiä tunteja. ;)
Raportoin tänne blogiini sitten luetuista kirjoista, maratoneväistä ja ihanaisesta Berliinistä, sillä päivä on niin kaunis ja kutsuu ihan kiertelemään ympäriinsä. Wifi-pisteitä on ympäriinsä, joten pyrin aina aika ajoin päivittämään blogia, facebookia ja twitteriä.
Tänään yli 20 suomalaista kirjablogia on samojen puuhien parissa, ja Helsingin Sanomien Nyt.fi-sivusto ehti aiheesta tekemään jo jutun ja haastattelemaan minua siitä, mikä kumma juttu tämmöinen lukumaraton oikein on.
Esittelin eilen kirjakasani, josta olen ensimmäiseksi kirjaksi valinnut Cormac McCarthyn The Sunset Limited -teoksen. Helmet-kirjasto tarjoaa muuten asiakkailleen ilmaisia sähkökirjoja. Mikä palvelu!! Olen ladannut luettavakseni Jari Järvelän Chateau Inkeroinen -novellikokoelman, sillä aion aina aika ajoin lukaista novellin tästä kokoelmasta ja Prahasta ostamastani Kafka-kokoelmasta.
Starttipalaksi kirjan kera minulla on smoothieta (juon joka aamu vihersmoothien, mutta ihan viheriäinen mönjä ei näytä kuvissa niin hyvältä, joten tällä kertaa vähemmän salaattia mukana) ja mustaa teetä sitruunalla. Herkkulautanen vie nälän toistaiseksi. Lähdemme kirjan ja ensimmäisen blogiarvion jälkeen matkaan. Juri osallistuu lukumaratoniin niin, että on luvannut kuljettaa minua ympäri Berliinissä lukemassa ja yksi kohde on kuulemma musakauppa. Hah.
KLO 11.00 (Kotosalla)
Lukumaraton alkaa ja näppäimistö hiljenee siksi aikaa, kunnes kirja on luettu!
KLO 12:10 (yhä ollaan kotona)
Cormac McCarthyn näytelmä The Sunset Limited oli aika nopealukuinen, koska teksti rakentuu pääasiallisesti dialogien varaan. Päähenkilöt Black ja White keskustelevat koko teoksen ajan Blackin asunnossa. Black on entinen vanki, joka on nyt syvässä uskossa. White on puolestaan ateisti professori, joka on yrittänyt tappaa itsensä sinä aamuna, mutta on tullut tämän tuntemattoman miehen pelastamaksi. Koko näytelmän ajan hän yrittää lähteä asunnosta, sillä hän ei näe mitään toivoa, mutta Black ei päästä uutta ystäväänsä lähtemään, sillä kokee olevansa nyt tämän elämästä vastuussa. Miehet juttelevat kaikesta soul foodista Hitleriin, mutta pääasiallisesti elämän ja kuoleman kysymyksistä. Heidän kielensä on aivan erilaista, sillä Blackin puhetyyli on kouluttamattoman ihmisen puhetta. Hän on kotoisin Louisianasta ja hänen repliikkejään oli paikoin vaikea ymmärtää, mutta yhtä koska ne tekivät lukemisesta hauskaa.
Hyvä aloituskirja, sillä sain luettua yhden uusimman ostokseni, aloitettua lukumaratonin englanninkielisellä teoksella ja vielä näytelmällä. Seuraavaksi ajattelin lukea Alexandr Pushkinin novellin "Patarouva".
Luettu: 144 sivua
KLO 13:00 (edelleen kotosalla)
Alexandr Pushkinin novelli "Patarouva" oli aika veikeä tarina peliriippuvuudesta ja sen tuhovoimasta. Veikeä ja tuhovoima. Kyllä, käytin näitä melko ristiriitaisia sanoja kuvaamaan novellin maailmaa, sillä päähenkilöitä novellissa on periaatteessa kolme: rikas kreivitär, joka tietää korttipelin salaisuuden, hänen kasvattityttärensä, joka rakastuu hänelle kirjeitä lähettävään huijarin, joka puolestaan haluaa päästä vain lähelle kreivitärtä ja kuulla tämän salaisuuden. 23-sivuinen soppa. Novellin vanhahko kieli häiritsi paikoin lukemista, mutta onneksi tarina oli itsessään aika nokkela ja vetävä.
Lähdemme nyt syömään vietnamilaiseen ravintolaan ja toivon, että saan sielläkin luettua vähän. Yritän päivittää blogia kaupungilla, mutta jos minusta ei kuulu, niin luen kyllä ja palaan myöhemmin iltapäivällä takaisin kotiin päivittämään lukufiiliksiä.
Luettu: 167 sivua
KLO 16.00 (noin, sillä en tarkkaan katsonut kelloa, koska sain kirjan luettua. Kirja luettu Potsdamer platzissa)
Fuminori Nakamuran The Thief vei vähän enemmän aikaa ja kirjaa tuli luettua monessa paikassa. Aloitin jo kotitiellä, luin myös ratikassa, ravintolassa, junassa ja lopulta sain kirjan luettua loppuun ison kahvikupin voimalla. Mielenkiintoinen teos, jossa minäkertojana tarinaa kuljettaa niin taitava taskuvaras, ettei hän aina itsekään muista, mitä on varastanut. Kirja saikin minut sitten pitämään tiukemmin kassistani kiinni tuolla ihmisvilinässä, sillä niin seikkaperäisesti nimettömäksi jäänyt päähenkilö taitojaan esitteli.
Kirjassa ei varsinaisesti käsitelty niinkään sitä, mikä on hyvää ja pahaa, vaikka päähenkilö itseään melkoisena Robin Hoodina piti (tosin hän ei sitten niitä rikkauksia antanut muille köyhille kuin itselleen). Silti varas oli sympaattinen hahmo, vaikka samaisia taskuvarkaita karsastan oikeassa elämässä. Loppu yllätti ja pitää myöhemmin etsiä muiden arvioita ja lukea, mitä mieltä ovat olleet kirjasta ja erityisesti sen lopusta.
Luettu: 378 sivua
KLO 19.45 (Kotona ollaan taas, mutta luin seuraavia kirjoja muurin edessä, Checkpoint Charlie -nimisellä vanhalla rajanylityspaikalla, metrossa, kävellessä ympäriinsä)
Jari Järvelän Chateau Inkeröinen -novellikokoelman niminovelli tuli luettua heti Nakamuran kirjan jälkeen, sillä kaipasin suomenkielistä tekstiä. Ja tuntuihan se kovin suomalaiselta, sillä vaikka asiat sanotaan lyhyesti ja melko lakonisesti, samalla myös osuvasti. Olisin varmaan pitänyt novellista, ellei siinä olisi ollut niin jumalattoman tympeä päähenkilö. Hauska idea novellissa on kuitenkin ja vähän vinksahtanut tunnelma, vaikka päähenkilö valittaa kaikesta ja on jotenkin niin supermöllö ukkeli muutenkin.
Mutta mikäs oli ulkona lukiessa, kuvaankin tallentui kaunis sininen taivas, vaikka sähkökirjan kuvaaminen muuten aika hankalaa onkin.
Luettu: 435
Tämän jälkeen vasta tympeään kirjan tartuinkin, voi hyvän tähden, meinasin jättää sen samantien muurille muiden riesaksi.. Kirja on kuitenkin vielä vähän kesken, joten palaan pian asiaan. Kuvavihjeestä selviää, mikä kirja on kyseessä. :D
KLO 22 ja risat
Olen lukenut tähän mennessä vuoden huonoimman kirjan. Myönnän, että loppu meni aika kursorisesti, sillä minua ei mitenkään jaksanut kiinnostaa tämä "rujo, raju ja runollinen kuvaus berliiniläisbohemian elämästä tässä ja nyt". Olisi voinut kiinnostaa, jos kirja ei olisi ollut niin puiseva ja jos se "shokeerava" elämäntyyli olisi kuvattu niin, että kirjaa olisi jaksanut lukea. Olenko liian vanha vai liian oikeassa, mutta vaikka miljöökin oli kirjalle aivan täydellinen huume-paneskelu-itseinho-runkkaus-rikollisuus-kuvaukset lähinnä haukotuttivat.
Lopussa oli pitkä lähdelista teksteistä, joista Helene Hegemann on muokannut aineksia esikoisteokseensa. Aksolotli – Yliajo oli muodoton ja hahmoton lukukokemus, kuin joku epämiellyttävä hyytelömassa käsissäni, jonka sain ravisteltua pois vasta tämän kirjoituksen myötä.
Edes Berliini ei tätä lukukokemusta pelastanut.
Eikä metrossakaan kukaan huomioinut kirjaani, vaikka kyseinen kirja on herättänyt "tyrmistynyttä ihastusta Saksassa". Mutta olin ainakin ainoa turisti tänään, joka muurin ihailemisen sijaan keskittyi lukemiseen.
Luettu: 658 sivua
Minun piti heti Aksolotlin jälkeen lukea jotain muuta, sillä olin niin ärsyyntynyt, etten halunnut heti edes kirjasta blogata. Nyt minulla on Eeva Tenhusen Viimeinen pari -rikosromaani kesken ja hyvät yöeväät.
Kirja on puolessa välissä, joten palaan myöhemmin kirjoittamaan arvion. Ei kirja niin hyvä ole kuin aiemmat Tenhuset (tai sitten olen saanut niistä yliannostuksen, koska olen lukenut niin nopealla tahdilla miltei kaikki), mutta on ihanan imuisaa luettavaa näin yön pimeinä tunteina. Kaksi englanninkielistä kirjaa ja yksi superhuono ovat "väsyttäneet" sen verran, että nyt on ihana lukea kepeän taitavaa suomalaista.
KLO 8.30
Nukuin maratonin kannalta liian pitkät yöunet, mutta muuten on kyllä reipas ja hyvä olo. Voisin lukea vaikka koko tämän päivän, jos niikseen tulee. Eeva Tenhusen Viimeinen pari on parempi teos kuin mitä aluksi luulin ja tarpeeksi jännittävä kirja pitämään unta jonkin aikaa loitolla. Uni vei kyllä lopulta voiton ja kirja jäi kesken, mutta jännitys ei silti katkennut, vaikka arvasinkin murhaajan ennen varsinaista paljastumista.
Kirjassa viehätti mielenkiintoisen tarinan lisäksi se, että päähenkilö – jo monista aiemmista kirjoista tuttu – rikoskirjailija Liisa Rautasalo tekee aviorikoksen ja on muutenkin vähän paheellisempi, hysteerisempi ja itsekkäämpi kuin aiemmin. Jopa hänen miehensä epäilee häntä jonkin aikaa nuoren psykologin, kiristäjän ja gigolon murhaajaksi.
Minulla on enää 2,5 tuntia aikaa lukea maratonilla, joten täytyy valita teos, jonka ehdin vielä tässä ajassa lukea. Huomaa, että olen suhtautunut tähän maratoniin paljon rennommin kuin kaikkein ensimmäiseen, sillä pitkä matka olisi rikkoa se 1800 sivun ennätys.
Luettu: 857 sivua
KLO 9.30
Ehdin lukea vielä yhden kokonaisen romaanin, vaikka Minna Canthin Agnes kovin lyhyt onkin. Vain 60 sivua, mutta se olikin täynnä mustasukkaisuutta ja kateutta. Agnes on peräkyliltä Pietariin muuttanut kaunotar, joka tulee käymään kotiseuduillaan vielä kerran ennen muuttoa Italiaan. Liisu on hänen vanha koulutoverinsa, joka ei meinaa aluksi kaunotarta tunnistaa ja joka kadehtii Agnesin ulkoasua ja olemusta. Liisun mies Antti hurmaantuu myös vierailijan älykkyydestä, rohkeudesta ja estottomuudesta.
Pikkukaupunki ja suomalaisuus näyttäytyy kirjassa rehellisen, epäitsekkään ja ahkeran Liisun kautta. Pietari tuntuu paheilta, Agnes turmiolliselta. Mutta nykylukijasta Liisu tuntuu lopulta aika tylsältä, vaikka hän kertojana onneksi uskaltaa vähän mustasukkaisuuden tuntojaan lukijalle avata, vaikka kaikille muille hyvätapaisena vakuuttaa, ettei moisia tuntemuksia tunne ja luottaa mieheensä täysin, kuten hyvän vaimon kuuluukin. Agnesissa ei tunnu hyviä puolia löytyvän, hän kun suorasanaisena paukuttaa kaikki moitteet Suomea, suomalaisuutta ja pohjoismaalaisia naisia kohtaan. Mutta siksi hänessä on jotain raikasta ja ymmärrän, miksi kirjan nimi kuitenkin on Agnes eikä Liisu.
Joka-aamuinen vihersmoothiekin on nyt juotu Agnesia "pureksiessa". Kuvissa se näyttää kyllä aikamoiselta mömmöltä. :D Vielä ehdin lukaista ainakin yhden novellin.
Luettu: 917 sivua
KLO 11.00 MAALISSA
Loppuviimeksi ehdin lukea vielä yhden näytelmän, yhden novellin ja vähän matkaa toista näytelmää, jonka jätin kesken.
Robert Kiljanderin Pahassa pulassa -näytelmä on myös Elisa Kirjan kautta ladattu ilmainen sähkökirja. Kirja on julkaistu alun perin 1889 ja sen sanotaan olevan yksinäytöksinen huvinäytelmä. Ja olihan se myös aika yksiulotteinen, mutta oli sopivan nopealukuinen maratonin loppuun. Tarina on seuraavanlainen lyhykäisyydessään: Kamreeri on edellisiltana juopotellut ja tullut luvanneeksi ison aamiaisen kaupungin kermalle kotonaan. Hän ei kuitenkaan uskalla kertoa tätä vaimolleen Emmalle ja uskoo, että yllätys on paras puolustus. Kamreeri pistää vävypoikaehdokkaansa ostamaan pöydän koreaksi. Onni on tullut kuitenkin taloon lohduttamaan kihlattuaan Hilmaa, jonka on edellispäivänä suututtanut vitsailemalla tytön kovasta ruokahalusta, kun tämä oli edellisiltana ottanut kolmannen makkarapalan.
Ehkä tämä oli hauskempi tarina aikalaisten mielestä, mutta minusta ihan liian köykäinen, vaikka asetelma ihan hauska olikin.
Henrik Ibsenin Rakkauden komedia -näytelmä jäi kesken luettuani teoksesta kolmasosan, en vain päässyt siihen ollenkaan mukaan, kun kaikki dialogit on kirjoitettu runomuotoon. Myönnän, että tässä vaiheessa maratontaakka jo tuntui ja halusin vaihtaa kirjaa, sillä tiesin, että muuten näytelmä menee läpilukemiseksi, enkä osaa siitä sanoa tänne blogiin muuta kuin, etten jaksanut sitä lukea. Heh.
Franz Kafkan A Country Doctor -novelli oli unenomainen, pelottava ja sen verran vaativa, että luen sen ehdottomasti uudelleen. Samalla kun luen koko teoksen, jonka Prahasta ostin. Lääkärin painajainen, kun hän ei ehdikään pelastaa kaikkia ja kuinka hänen halunsa auttaa tulee huijatuksi. Vääriä valintoja, huonoa omaatuntoa. Kafkalla lopetettiin tämänkertainen maraton, mutta pian luen kyllä Kafkaa lisää ja vähän rauhallisemmalla tahdilla.
Tällä kertaa vuorokauden aikana luin 977 sivua, joka on aika kaukana 1801 sivun ennätyksestäni. En silti valita, yllättävän paljon ehdin lukea, vaikka ehdin mahduttaa normaaliakin arkea mukaan.
